Eilen olisi ollut mun koulutuksen päätöspäivä. Mutta kävikin niin, että maaseutumatkailuyrittäjän ammattitutkinto jäi nyt ihan suorittamatta. Jo joskus joulun alla tein päätöksen etten vaan jaksa kaikkea tätä yhtä aikaa. Pitää huolehtia lapsista, hoitaa kotia, harrastaa, pitää parisuhdekin kutakuinkin kasassa, niin missähän välissä sitä vielä opiskella ehtisi.. Olisi pitänyt tehdä nippu etätehtäviä, kolme näyttöä, joista yksi olisi ollut se liiketoimintasuunnitelma, olisi pitänyt hommata harjoittelupaikka, ja koska arkisin en olisi voinut harjoittelussa käydä, niin viikonloppuisin sitten. Joo, ei kiitos. Oli koulun kanssa puhetta että jättäisin tutkinnon tekemättä, mutta kävisin valmistelevan koulutuksen loppuun, jolloin saisin edes jonkun paperin että olen koulutuksessa ollut. Niin ajattelinkin tehdä, mutta käytännössä sekin on käynyt ihan mahdottomaksi toteuttaa, aina on ollut joku tärkeämpi pakollinen meno just silloin kun olisi ollut koulupäivä. Joten eilinen päättäjäispäiväkin meni ihan muissa kuvioissa.
Tulipa huomattua että opiskelu tälleen vanhemmalla iällä on oikeesti rankkaa. Ja sekin että mulle sopii kyllä huomattavasti paremmin semmonen pänttäystyylinen opiskelu kuin tämä näyttötutkintomalli.. Ja vielä kun just edellisvuonna kävin sen marjatilayrittäjäkoulutuksen (ihan kunnialla loppuun asti!), niin jotenkin tuntui että tämä tuli ihan liian pian sen jälkeen. Eikä koulutuksen sisältökään oikein vastannut sitä minkälainen mielikuva mulla etukäteen siitä oli, ehkä se johtui siitä kun se järjestettiin yhdessä seikkailuohjaajakoulutuksen kanssa. Ehken enää ole niin seikkailullinen tai jotain. Mutta kyllä sieltä silti jotain käteen jäi. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos joskus..