Mitäs nyt?

Lähen viikonloppuna työreissulle sinne Sintraan, Portugaliin, ja kun palaan kotiin niin en voi enää käyttää mun läppäriä kun tätä ei voi päivittää windows11:ksi ja w10 tuki loppuu. Eli pitäis vissiin ostaa uus kone tai sitten tehä jotain kommervenkkejä että voisin vielä käyttää tätä nykyistä. Kun ei tää niin vanha edes ole, ostin muistaakseni alkuvuonna 2019 kun piti pystyä tekemään joogaopekoulutuksen tehtäviä reissun päällä. Ihan höhmöä että pitäis vaan kuluttaa ja hommata lisää materiaa..

 

Jos jotain uutta pitäis hankkia niin kamera ois toivelistalla. Tänäkin aamuna oli muka liian hämärää ulkona kuvaamiseen vaikka aurinko oli jo noussut. Valovoimaisempi objektiivi saattais auttaa asiaa. Piti aamutöiden jälkeen käydä vielä uus kuvauskierros kun nyt on kaikkee kaunista tuolla pihalla. Tässä olis vielä hommia tehtävänä tänään ja huomenna ennen reissua, kuten tomaattien keruuta kasvihuoneesta sisälle kypsymään, paremman valikoiman kaupassa käymistä, pakkaamista, ja ohjelmien hiomista reissun joogatunneille. Mutta jotenkin nyt enemmän vetäis neulominen, ja näköjään koneella näpyttely ja valokuvaus sekä ulkoilu kun tänään paistaakin aurinko. Jospa ne tomaatit ois nyt sitten seuraavana, sais olla vähän ulkona. Illaksi taas töihin.

 

Pyysin uuden tarjouksen kevään joogamatkasta kun oli vähän - köhköh - kalliihko tuo alkuperäinen tarjous jota jo kerkesin vähän kaupitellakin. Ihmeesti vaan ei kukaan halunnut sillä hinnalla lähtä mukaan, mutta nyt hinta ois jopa jo realistisissa rajoissa, tokihan sieltä piti joitain elementtejä jättää pois mutta parempi näin. Uudet tiedot löytyy entisestä paikasta eli täältä. Ties vaikka lähtisit mukaan?

Rajat on rakkautta

Joskus sitä pitää vähän suitsia itseään kaikella rakkaudella. Kun päätin silloin lähes vuosi sitten että käyn joka päivä kävelyllä niin päätin paljon muutakin. Kuten esim. että muistan juoda vettä, syön kunnolla, liikun tarpeeksi enkä roiku puhelimella koko aikaa. Kävelyllä käyminen on ollut vähän retuperällä viime aikoina, oikeestaan se jäi joskus kun lumet suli ja pystyi puuhastelemaan pihalla muutenkin. Mutta nythän ollaan taas menossa kohti sisäkautta, joten olen taas yrittänyt palata kävelyrutiiniin - vaihtelevalla menestyksellä tosin, pitää ymmärtää käydä lenkillä ennen töihin lähtöä.

 

Mutta se puhelimella roikkuminen sitten.. Siihen olen nyt joutunut laittamaan vähän tiukempia sääntöjä. Meillä kun ei ole telkkaria niin tulee puhelimelta katottua "telkkua" esim. neuloessa, ja muutenkin saan kyllä kulumaan runsaasti aikaa lähinnä instagramissa. Paitsi kun laitoin siihen rajan, tunti päivässä, niin välillä se jää siihen tuntiin tai allekin. Olen myös opetellut etten ota puhelinta mukaan vessaan (niinkin on ennen saattanut tapahtua), ja pyrin olemaan selaamatta sitä silloin kun syön. Aamut olen rauhoittanut kännykättömiksi, saan avata somen vasta kun olen ollut hereillä vähintään tunnin ja kävellyt vähintään 1000 askelta (se askelmittari on tosin kännykässä..). Nyt kun illat pimenee niin otin taas käyttöön näytön punasävyn joka lävähtää päälle vähän ennen auringonlaskua, eli sen jälkeen ei kuvat ole oikeansävyisiä ja pikku teksti vielä hankalampaa lukea. Ja lisäksi illalla laitan päähän sinivaloa estävät lasit. Näillä toimilla kuvittelen vähän hillitsevän itseäni etten niin herkästi unohdu ruudun tuijotteluun. Niin ja viimeisempänä haasteena olen jo kolmena viikkona pitänyt somettoman sunnuntain - hyvä minä.

 

Sikäli vähän nurinkurista, että näin pienyrittäjänä mun pitää olla somessa aktiivinen jotta algoritmi jaksaa suosia mun postauksia ja potentiaaliset asiakkaat löytää mun luo. Hohhoijaa, on se tämäkin. Enkö kuitenkin toivo myös niille asiakkailleni lisää hyvinvointia ja ehkä vähemmän ruudun tuijotusta. No mutta enivei, nyt on mun pitkään haaveilema joogamatka Irlantiin ottanut nytkähdyksen eteenpäin kun matkatoimisto sai kasattua paketin ja mulle jää vain se (some)markkinointi (plus sata pientä pikkuhommaa). Irlannin matkasuunnitelmia voi käydä kurkistamassa täältä 

Syysunelmii

Eräänä pilvisenä päivänä pidettiin takkutaituri-kaverin kanssa valokuvaussessio. Ajeltiin ptkin kyliä hyvien kuvauslokaatioiden perässä ja muutama löydettiinkin. Hän otti musta takkukuvia ja minä otin hänestä joogakuvia - winwin.

 

Kansalaisopistotyöt on taas alkaneet. Saatiin meidän paikkakunnalla liikuntaryhmille uudet kivat tilat käyttöön, siellä olen yhden tunnin nyt pitänyt, ja ensi viikolla alkaa kaikki loputkin ryhmät. Tälle syyskaudelle toteutuu seitsemän viikkoryhmää ja lisäksi kerran kuussa ajelen vähän kauemmas pitämään yinjoogaa. Tuntuu sopivalta työmäärältä ainakin vielä tässä vaiheessa.

 

Ihan huvikseni vein tänään mun kasvattaman hassun kalebassin/pullokurpitsan Suureen Kurpitsankasvatuskilpailuun syystorille. Hän voitti kakkospalkinnon persoonallisimman kurpitsan kategoriassa. Palkinnoksi sain kurpitsansiemeniä, eli ensi vuonna sitten vissiin uudestaan :o)

 

Syystorilla tapasin muutaman tutun ja sainpa taas yhden hyvän yhteistyökuvioidean. Täytyy alkaa kehittelemään jonkunlaista tapahtumaa/retriittiä, joogaa yhdistettynä taas yhteen erilaiseen jutukkaan. On niin hauskaa kun voi jakaa osaamaistaan eteenpäin monia reittejä pitkin ja monenlaisten eri alojen osaajien kanssa.

Kohta taas mennään

Lomapäivä numero 11. Onpa ihanaa kun nyt tuli vielä tämä kesäinen alkusyksy, meinasi jo usko loppua koko kesään. Nyt on kaunista, kuulasta ja kuivaa, ehkä nyt vihdoin ensi yönä saadaan vähän vettä. Juurikin kuivuudesta johtuen kasvimaan sato ei ole mitenkään päätähuimaava, ja siksipä sainkin idean muuttaa joidenkin hyötykasvien kasvatuksen jatkossa pois pellolta. Ja sitä varten täytyy rakentaa uusi kasvimaa-alue tuohon talon taakse tyhjälle pläntille joka joskus alkuaikoina olikin kasvimaa, sen jälkeen nurmikko ja viime aikoina villiintynyt heinikko. Sen ajoin matalaksi ja siihen vaan kangasta väliin ja kunnon kasvulaatikot, kyllä se meiltä käy.

 

Muutoin olen viettänyt lomaa just niinkuin halusinkin, haahuillen ulkona, tehden hommia vähän sieltä ja täältä. Olen kerännyt marjoja puskista pakkaseen, kitkeskellyt kukka-alueita, istutellut pari uutta taimea, neulonut jämälangoista uutta villatakkia sekä nyt vihdoin jo lähes valmiiksi tammikuussa aloitetut villasukat, lojunut joogamatolla joka päivä ja ilta, lukenut kirjoja, antanut ajan kulua. Olen välillä jopa tehnyt ruokaa!

 

Ja vähän pieniä pikkusuunnitelmia töiden suhteen on myös kehkeytynyt mielen perukoilla. Uusia retriittisuunnitelmia ja minityöpajoja esimerkiksi. Myös tulevien joogareissujen suunnitelmat on pyörinyt pienesti mielessä.

 

Maanantaina alkaa taas syksyn kansalaisopistorutistus, ja seuraavat 13 viikkoa onkin sitten enemmän tai vähemmän joka päivä töitä, Sintran reissukin lähenee. Viikonloput järjestin niin että mulla on enimmäkseen ainakin yhden päivän vapaat. Luulisi että nyt jaksaa painaa taas hommia kun on saanut keräillä voimia. Mutta nyt keräilen voimani kohti kuntosalia ja puutarhamyymälää, tarvin muutamia juttuja esim. tulevalle kasvimaalle.

Reissukesä

Laskeskelin tässä, että olen tänä kesänä pakannut ja purkanut matkalaukun noin seitsemän kertaa erilaisia työ- ja huvireissuja varten. Eli eipä vissiin ihmekään kun tuntuu etten ole oikein ennättänyt mitään tehdä kotona tai pihalla. Niin ja kyllähän tässä yksi kasvihuonekin tuli rakennettua sillä vähällä ajalla minkä kotona olen viettänyt - vaikka edelleen siitä puttuu yksi seinä, jospa ennen yöpakkasia olis kaikki osat paikoillaan.. 

 

Tämän viikon vielä huristelen ympäri maakuntaa pitämässä joogatunteja ja onpa pari yksityisasiakastakin tulossa, ne on onneksi täällä kotona, mutta toki yhtälailla vaatii suunnittelua nekin sessiot. Ja sittenpä pidänkin parin viikon kesäloman, vaikka tiedän jo etten kokonaan pääse töistä eroon, tiedossa on ainakin akuuttia Irlanninmatkan rakentelua ym, mutta tunteja en aio pitää ennnekuin kansalaisopistot taas alkaa porrastetusti viikolta 37 lähtien. Ilmoittautuminen alkoi tänään, saapa nähdä toteutuuko kaikki ryhmät.

 

Lomalla en aio juurikaan poistua kotoa, just viime viikolla kävin nyt vihdoin tekemässä sen toukokuulta myöhemmäksi siirtyneen pohjoisen kiertoajelun, eli vein poikasen takas Rovaniemelle opiskelujen jatkumista odottelemaan. Ja toki matkalla tuli kierrettyä myös muutamat Oulun sukulaisetkin, niitä kun niin harvoin nykyään näkee (mitäs ovat niin kaukana..). Ja kun tiedän että seuraava vapaahetki koittaa vasta jouluna enkä silloinkaan varmaan halua liikahtaa yhtään mihinkään, niin nytpä oli hyvä hetki reissata. Joitain paikkoja jäi kaymättäkin, terkkuja sinne!

 

Meillä oli nyt viikonloppuna tanssi- ja joogaretriitti jo kolmatta kertaa. Ai että kaikki tuollaiset kokoontumiset ja kuplaantumiset on aina niin voimallisia ja voimaannuttavia. Kyllä olen kiitollinen että saan tehdä tätä mitä teen! Ja että olen löytänyt ihania ihmisiä ympärille ja voidaan jakaa ideoita ja osaamista yhdessä. On suuri siunaus pystyä tarjoamaan ihmisille hetki irti arjesta. Kiitos kiitos kiitos!!!

Hellehommeleita

No nytpä sitten onkin riittänyt lämpöä.. Olisi mun makuun sopinut paremmin jos ois hieman tasaisemmin jakautunut koko kesän ajalle, mutta onhan se tämäkin ihanaa kun ei oikein voi muuta tehdä kuin istuskella varjossa lukemassa tai neulomassa ja välillä käydä uimassa. Enpä voi valittaa.

 

Meillä oli aivan huikean ihmeellisen maaginen hemmottelun ja henkisyyden viikonloppu aivan uskomattoman upeassa paikassa tuossa toissaviikolla. Tuntuu pitkästä aikaa että elämässä on tapahtunut jotain, mielessä on tapahtunut jotain. Osallistujia oli vain muutama, meitä ohjaajia useampia. Tein siellä myös hoitoja, kuten intialaista päähierontaa, kuumakivihierontaa ja äänimaljahierontaa, ja olipa ihana pitkästä aikaa päästä tekemään niitäkin. Eli oli aika työntäyteinen viikonloppu kyllä, mutta silti sain itsekin olla paljon osallistumassa meditaatioihin, saunahetkiin, joogaan, yrttiretkelle. Ihaninta ikinä oli aamulla kävellä suoraan sängystä uimaan lähdepohjaiseen järveen lumpeiden sekaan! Kaikkein raskainta oli ajaa sinne ja taas kotiin, reilu 300 km suuntaansa. Ja heti kotiinpaluun jälkeisenä päivänä lähdin kolmeksi päiväksi ohjaamaan joogaa ratsastusleiriläisille.

 

Nyt oon kotona ja nautin täysillä. Oleilusta, lämmöstä, kodista, uimisesta, kissoista, kasvihuoneesta, kesästä, kukista. Mansikoita olis tuolla viidakon keskellä jos jaksais niitä hakea, ei mitään säilöttäväksi asti mutta vähän välipalaa. Kurkkuja alkaa kohta tulla, muutama tomaatti silloin tällöin, sipuleita vaikka muille jakaa ja ehkä jotain muutakin kunhan kesä tästä vielä etenee.

 

(Alimmassa kuvassa nykyinen kasvihuone kaksi vuotta sitten. Aikamoinen muutos!) 

Kesää odotellessa

Jospa huomenna nyt sitten vihdoin alkais tämä kesä. On se hullua, että on jo lähes heinäkuun puoliväli eikä vielä yhtään ole tuntunut kesäiseltä, ei yhtään hellepäivää, hyvä kun edes muutamana päivänä on ollut yli 20 astetta (mun lämpötilahuivi kertoo totuuden), eikä paljon ole aurinkoa näkynyt. Toiveikkaana tuijotan sääennustetta, jos se nyt pitäisi paikkansa. En toki tykkää mistään hirmu pitkistä hellekausista enkä kuivuudesta, vaan oishan se kiva että nyt kun kalenterin mukaan on kesä niin tuntuis sitten siltä. Se toinen puoli vuotta on ihan riittävän pitkä.

 

Mepä ollaan ahkeroitu kasvihuonetyömaalla ja sen huomaa! Oli aikakin saada kattoa hipovat tomaatit pois olohuoneen ikkunalta, ja nyt ne tyytyväisinä opettelee asumaan uusissa oloissa, vähän tommosessa välitilassa kun pari seinää vielä puuttuu. Sunnuntaina olis tarkotus saada jo kaikki päätyjen puuosat ja ovet paikoilleen kunhan ensin maalaan ne, ja sitten puuttuu enää päädyistä muovit. Sekä tuuletusluukut, niissäpä onkin vielä miettiminen miten ja mihin ne viritellään.

 

Vaan on me kuulkaa ihmetelty miksi ei olla aiemmin rakennettu kasvaria.. Olis ollut niin helppoa tehdä siellä kaikki kevään taimikasvatukset ja vaikka mansikatkin viljellä kuin tunnelissa ikään. No jospa ensi keväänä ollaan ajoissa liikenteessä esim kaalien ja kurpitsoiden kanssa, ja ajateltiin yrittää pelastaa jokunen mansikantaimi pellolta laatikkoon kasvamaan niin ei kaikki menis lintujen nokkiin, kuten tähän asti on tahtonut käydä.

 

Vähän ollut repalainen tämä alkukesä, paljon reissuja ja menemistä. Nyt nautin vielä hetken kotona olosta, kasvarihommista, kitkemisestä, kompostin tyhjentämisestä, nurmikon leikkaamisesta, ehkä uimisesta kun en sitäkään ole monesti päässyt tekemään, ja kesästä ylipäänsä. Ensi viikonlopuksi taas työt kutsuu reissuun Keski-Suomeen ja sen jälkeen on tietääkseni taas ratsastusleirin joogaohjaukset, eli repaleilu jatkuu taas.