Tapahtui viime aikoina

Kisu sai uuden kodin ystävän luota. Kaikki osapuolet on enemmän kuin tyytyväisiä tilanteeseen, ja oon kyllä superkiitollinen että tilanne ratkesi tällä tavalla. Omat kissat on taas rentoja ihania itsejään, maassa on rauha, eikä kenenkään tarvi asua suljetun oven takana. Kisu kuulemma nauttii isossa asunnossa juoksentelusta ja jakamattomasta huomiosta. Ja minäkin voin taas nukkua omassa sängyssä enkä Kisun kainalossa.

Työtahti alkaa hiipumaan loppuvuotta kohti, vielä on kymmenkunta joogatuntia tänä vuonna, eikä ainakaan vielä ole mun käsiä tarvittu avuksi joulukahvilaan. Tulevan vuoden joogajuttujen suunnittelu on sen sijaan jo hyvinkin käynnissä, ja vie sopivasti aikaa muutoin aika tyhjistä päivistä.

Oon tosi innostunut käyttämään tennispalloja joogaharjoituksessa mukana kehon jumeja aukoilemassa, se on kyllä saanut hurjan hyvän vastaanoton! Ja kun puhuu muusta kuin myoyinistä niin ihmisiä ei ehkä niin paljon kummastuta että mistä on kysymys, ja kynnys osallistua on matalampi. Olen kuvaillut videoita ensi vuonna alkavalle nettikurssille (jolla ei vielä edes ole nimeä), jonka avulla lähes kuka tahansa voi oppia huoltamaan faskioita helpolla ja tehokkaalla tavalla. Hyvä lahjavinkki itselle tai ystävälle myös - vinkvink.. Tavaraa ei tarvi hommata enempää kuin kaksi tennispalloa, sepä onkin mahtavaa. Sain kaupattua myoyinin myös kevääksi Iisalmen kansalaisopistoon, ilmoittautuminen alkaa ensi maanantaina, ja katotaanpa kuinka äkkiä kurssi tällä kertaa täyttyy.

Syyslomalla lähdetään Sintraan joogaamaan, toivottavasti ilmoittautuu tarpeeksi porukkaa niin saadaan matka toteutumaan. Oon taas yrittänyt puristaa hinnana mahdollisimman pieneksi ettei ainakaan siitä jäis kiinni jos muuten ois halua lähteä mukaan. Tiedän omasta kokemuksesta miten paljon tuollaiset matkat voi antaa, joten toki haluan muidenkin pystyvän saamaan samanlaisia elämyksiä ja hyvyyttä loppuelämää varten.

Tulevat joogatapahtumat, -reissut ja -retriitit löytyypi täältä: virpeace.blogspot.com

Joulu ja kaikki siihen liittyvä hulina tuntuu vielä olevan aika kaukana ja hyvä niin. Eilen kävin piiitkästä aikaa kaupungissa, ja se vilinä ja vilske riitti kyllä vähäksi aikaa. Näillä näkymin lapsukaiset on kaikki tulossa joulun viettoon, ja ehkäpä jouluun mennessä on jo se uusi asukaskin muuttanut tänne.

Sitä sun tätä

Elo kolmen kissan kanssa sujuu ihan ok, kissoilla keskenään sen sijaan on vielä vähän harjoittelemista miten ollaan laumana. Totoro on se rauhanneuvottelija, joka kulkee muiden osapuolten välillä ja on tervetullut kumpaankin leiriin. Välillä puen Neolle valjaat tai sulkeudun sen kanssa toiseen huoneeseen niin pääsee Kisukin laajentamaan reviiriään ja kuljeskelemaan vapaana sisällä. Toistensa näkeminen ei enää joka kerta aiheuta välitöntä hyökkäys-/pakenemisreaktiota (ehkä siksi kun tajuavat molemmat että Neo on valjaissa), vielä saattaa kuulua sähinää tai älinää, joten edetään ihan pienenpienin askelin. Oispa kesä niin Neonkin vois päästää ulos, Kisusta kun ei ulkokissaa saa tekemälläkään. Vaan alkaahan tuolla lumet vaihteeks kohta olla sulaneet mikä tarkoittaa sitä että valkoisenkin kissan vois päästää ulos ilman pelkoa sen hukkaantumisesta, mutta ei Neo kauheena edes halua enää mennä tuonne märkään ja ikävään säähän.

Eilen oli mielenkiintoinen ajokeli kun käytin auton ensin aamulla jarruhuollossa ja illalla ajelin vielä töihin. Jotenkin täällä maalla ei nähdä tarpeelliseksi kolata paksua sohjokerrosta pois teiltä, eipä se mitään kunhan ei vastaantulijoita tule noilla yksikaistaiseksi muuttuneilla syrjäteillä. Eikä tullut, ei kai semmosella kelillä kukaan huvikseen ajele. Illalla kyllä mietin kun ajoin 70+ km edestakaisen matkan yhdestä korvesta toiseen korpeen että onko siinä yhtään mitään järkee.. Suunnittelin jo että kysyn Siilinjärven kansalaisopistosta jos heillä olis joogantarvetta ensi kaudelle, vaihtaisin ilomielin tuon maanantai-illan työmatkan isolle tielle katulamppujen alle vaikka se olisikin muutaman kilometrin pitempi.

Toivottavasti auton mysteerivika on nyt kolmannella yrittämisellä selvinnyt ja saatu korjattua. Siellä oli toisen takapyörän jarrusatula jumissa ja kaikki osat piti vaihtaa, samalla vaihdettiin sitten edestäkin kuluneet jarrupalat, sekä jo viime viikolla pari pientä muutakin juttua, ja olipa ihanan kallista! Ja kun oon ostanut uudet talvirenkaatkin ihan vasta, niin nyt pitäis kyllä kaiken pelittää hienosti piiiitkän aikaa. Oikeesti eilen huollosta kotiin ajellessa mietin että mitähän syön tän loppuajan kun seuraava palkka tulee vasta joulukuun puolessa välissä.. Kellarissa on onneksi runsaasti perunoita ja jokunen porkkanakin vielä. Eikähän rahat oikeesti tietenkään lopu, täytyy vaan käydä käsiksi remppavaroihin joita olen pienistä tuloista vuosien varrella laittanut syrjään.

Hidastelua

Kello on ykstoista, ja heräsin just äsken. No oikeesti heräsin reilu tunti sitten mutta tuntuu niinku en ois vieläkään hereillä. Oikeestaan en nukkunutkaan juuri yhtään. Ja se johtuu siitä, että nukuin alakerran huoneessa jossa hurisee sekä pakastin että eilen saapunut kissaseniori - kisu vieläpä tepsutteli pitkin yötä mun päällä, mihin en tosiaankaan ole tottunut kun kissathan meillä ei pääse yöllä makkareihin. Kävikin niin että tamperelaislapsen kissa-allergia muuttui kestämättömäksi pienessä yksiössä, joten kisu on nyt matkannut tänne savon perukoille ja katellaan miten elo nuoremman polven kanssa alkaa tällä kertaa sujumaan. Viime jouluna olivat kaikki hyvissä väleissä, touko-heinäkuun vierailuilla Neolla oli ärripurrivaihe, jospa nyt ois hormonit jo tasoittuneet ja kissat tulisivat tutusteluvaiheen jälkeen taas toimeen. Tuntuu että Neoa nyt kiinnostaa ruoka paljon enemmän kuin oven takana lymyävä "uusi" kissa, Totoro on aina ollut ihan lunkisti kaikkien kissojen kanssa, nytkin tulokas kiinnostaisi kovasti. Kisu sen sijaan muistaa Neon ärhentelyt ja sähisee huoneessaan kun kuulee muiden kissojen ääniä, vaikka ei lähtökohtaisesti ole yhtään agressiivinen tai arka. Jospa tämä tästä pian iloksi muuttuu, ja ellei niin sitten pitää taas tehdä rankkoja päätöksiä. Oon kyllä joutunut viime vuosina luopumaan liian monesta kissasta.

 

Olen myös käynyt alustavia neuvotteluja mahdollisen uuden kämppiksen kanssa. Katotaan miten tämäkin asia etenee, nyt tuntuu ihan hyvältä ja tosi piristävältä ajatus uudesta ihmisasukkaasta. Ja siksikin turvallinen olo, että ollaan tuttuja jo vuosien takaa, jaetaan samanlainen arvomaailma, ja ollaan oltu paljon tekemisissä myös viime aikoina, eli yllätysten riskin pitäis olla aika pieni. Olispa sitten vähän enemmän äksöniä tässäkin torpassa, nykyinen kämppiskin kun jää todennäköisesti taas kotiin lorvailemaan tässä parin viikon sisään kun hirsihommat talven tullen vähenee. Toisaalta ei haittaa yhtään, onhan täällä tätä tekemistä yllinkyllin. Nyt se onkin ollut aika reippaana aina kun on kotona viikonloppuja käväissyt, ulkohommat on edennyt ison harppauksen. Ja nyt jos oikea talvi malttais vielä hetken pysytellä loitolla niin kerkeis vielä muutamat hommat pihalla saada päätökseen.

Hörpin tässä teetä, ruokaakin olisi syytä laittaa. Tänään on vähän joogaohjelmien suunnittelua, ja sain viikonloppuna aika hyvän joululahjaidean mitä vois asiakkaille tarjota. Sekin pitäis vaan nyt äkkiä saada pakettiin jotta pääsisin aloittamaan markkinoinnin hyvissä ajoin ennen joulua. Koska eihän tässä enää kauaa siihenkään ole.. Ois hyvä jokunen roponen tilille kerryttää, oon niin hyvin järkeistänyt mun talven opetuksen että lompakko onkin nyt ohuempi kuin mihin olen viime vuosina tottunut, ja sen kyllä näillä hinnoilla huomaa. Tänään on myöhäiset työt, ja yleensä käyn vielä sen jälkeen kaupassa kun maanantain työmatka kulkee kirkonkylän läpi. Ehkä lähdenkin ajoissa ja käyn ensin kaupassa, jotta pääsen nukkumaan aikaisemmin ja jaksan huomenna herätä ennen aamua, koska vien auton huoltoon jo kahdeksaksi! Hullun aikaisin, kun ensin vielä pitää lumet kaapia auton päältä ja ajaakin sinne korjaamolle asti. Jospa mystinen todennäköisesti jarruvika saataisiin nyt kiinni ja korjattua, ja on siinä pari muutakin pikkujuttua fiksattavana. Eli ehkä nyt alan oikeesti suunnittelemaan sitä joogaisaa joululahjaa..

Kääntyy talveksi

Ulkona värit on haalenneet, sisällä hämärä valtaa nurkat. Tänne ei vielä tullut kunnon lumikerrosta vaan kaunis kuura, tänään on muutama hiutale leijaillut maahan. Tekis mieli vaipua osittaiseen talvilepoon: oleskella kotosalla, ulkoilla valoisaan aikaan, lukea ja nukkua. Vaan eihän tässä, kaikki arki-illat ajelen tuolla pimeydessä mutta onhan se palkitsevaa. Ja vaikka tänään on vapaapäivä niin ajattelin ihan vapaaehtoisesti ajella kylille ja mennä salille. On jotenkin kivaa rehkiä siellä porukalla, varsinkin kun tietää että pitkässä juoksussa se on hyväksi. Sitä ennen pitäis jotain ruokaa loihtia, sekin varmasti olis hyväksi muttaku edelleenkään ei tuo ruuanlaitto oikein nappaa..

Just nyt yksi lapsi on lentelemässä Atlantin yläpuolella, täällä äitiä vähän jänskättää..

Leppoisaa

Viimeiset pari viikkoa vierähti lapsukaisten kanssa kotoillen ja touhuten. Hassua, että Rovaniemellä oli syysloma Oulua edeltävällä viikolla, mutta en valita, sainpahan nauttia heidän seurasta yhteensä pitempään. Saatiin paljon pihahommia eteenpäin, jopa ipanapero viihtyi ulkotöissä useampana päivänä. Ai että tykkään kun tehdään asioita yhdessä! Ehkä siksi en yksin saakaan oikein mitään aikaiseksi.. Nyt ei pakollisia syyshommia enää olekaan muuta kuin talvirenkaiden vaihto, valkosipulien istutus ja hedelmäpuiden verkotus. Traktorin peräkärryssä odottelee kuorma numero 2 sahalle menoa, eli eiköhän sekin ehdi ennen talvea tapahtua. On kyllä ollut ihana syksy, lämmin ja kaunis, tänään on mystinen sumupäivä.

Aika sopivaa

Tuolla reissussa kun oli enimmäkseen vieraampia ihmisiä, korkeintaan vaan joogatunneilta tuttuja, niin joku siellä kysyi multa jotain siihen tapaan että miten sää oot aina noin chillisti, etkö sää koskaan hötkyile tai hermostu? Vastasin siihen enempiä miettimättä että noku oon järjestäny mun elämän sellaseksi ettei mulla oo kiirettä. Ja niin se muuten on, aikaa on vaikka kuinka. Kaikki menemiset järkkään silleen että mulla on oikeesti aikaa siirtyä paikasta toiseen, ja työkeikoilla oon aina reilusti ajoissa laittelemaasa paikkoja kuntoon ja laskeutumassa joogamoodiin.

Tykkään tästä mun pienestä hiljaisesta elämästä. Kaikki on loksahtanut sopivasti kohdalleen, sitä aikaa on koska työ on yleensä tollanen pikku siivu päivän lopusta. Mulle näyttää sopivan iltatyö, kunhan ei ole liian pitkiä tai myöhäisiä iltoja. Hitaat aamut on mulle aivan välttämättömiä, niinä parina päivänä kun on aamujoogaohjaus, kello soi jo aikaisin että ehdin tehdä mun aamurutiinit ja lähtä liikkeelle ilman kiirettä. Muina aamuina kello ei sitten soikaan, vaan herään kun oon nukkunut tarpeeksi. Yleensä kissat kyllä huolehtii että aamuruoka on kupissa yheksältä.

Oikeestaan elämästä hävis semmonen ylimääräinen hässäkkä ja säätö tietty siinä vaiheessa kun lapset kasvoi isommiksi, mutta myös siksi että uskalsin irroittautua toimimattomasta parisuhteesta. Stressitasot on laskeneet niiiiin paljon kun ei enää tarvinnut ottaa toisen tekemisiä, sanomisia ja tekemättömyyksiä niin henkilökohtaisesti. Vaikka edelleen välillä nyppii ja rankasti ne tekemättömät asiat, kuten autonraadot pihalla, monen kuukauden postit keittiön pöydällä ja sen sellaset, mutta enimmäkseen osaan jo nähdä niiden läpi.

 

Mulla on oma elämä, ja tärkeintä on mun hyvinvointi. Sylikissat, arkiliikkuminen, mukavat kotoisat harrastukset, luonto, pari hyvää ystävää joiden kanssa nähdään säännöllisesti, hyvät välit lapsiin, oikea ruoka ja elämäntavat, sekä sopivan stressivapaa tärkeä työ luo hyvän pohjan siihen. Ja tietysti välillä mulla on tosi tylsäääää, välillä on yksinäistäkin, mutta enimmäkseen mun elämä on aika ihanaa. Jos jotain joskus kaipaan niin sitä kumppania, enkä nyt välttämättä tarkoita romanttisessa mielessä, vaikka eipä kai sekään haittaisi. Luulen kuitenkin että mun ois enää aika hankala sopeutua johonkin hyvin erityyppiseen ihmiseen. Eli semmonen sopivasti samanlainen kelpais kyllä, heh.

Syyshyisyys

Nyt tuntuu syksyltä. Parit pakkasaamut, luihin ja ytimiin puhaltava viima, ja tänään sadepäivä. On ollut kaunista ja värikästä, poutaisina päivinä olen käynyt pikku kävelyillä ihastelemassa maisemia, iltaisin ajelen töihin, on kyllä illatkin jo pimentyneet hurjasti. Pihallakin olen saanut joitain hommia tehdyksi: lämpökompostoreihin on tehty tilaa talven varalle, sato on korjattu, kukkasipulit kaivettu maahan, trampoliini laitettu talviteloille, nurmikkoa kerrankin leikattu syysaikaan, tavaroita roudattu pois tulevan lumen alta. Vielä pitäis ainakin hedelmäpuut verkottaa, ja paljon pikkuhommaa on toki, mutta tarvittaessa ne odottelee ensi kevääseen. Niin ja oikeesti haluaisin viimein autonromut pois pihasta, tukkipinon käytettyä sahalla, ja kaivatettua tulevan autotallin pohjat ennen talvea, mutta nämä on semmosia hommia mihin en yksin kykene tarttumaan eli nepäs sitten odottelee sitä toista tarttujaa ja sen aikatauluihin mahdollisesti syntyvää sopivaa rakoa. Toiveita on, mutta ne ei ole kovin korkeella.

Tavoitteena ois kohta siirtyä sisähommiin, kun on täälläkin taas roina vallannut jo kertaalleen raivatut paikat. Siihen on onneksi tarjolla paljon aikaa, sais vaan jostain vähän inspistä. En oo edes tyhjäksi jäänyttä huonetta vielä kalustanut uudelleen, ja nytpä poikanen tuleekin syyslomalla käymään kotona niin ehkä saan apua ainakin siihen tai sitten johonkin muuhun juttuun. Kaupunkireissukin odottelee milloin tulee lähdettyä, tiettyjä asioita kun ei tältä pikkukylältä kaupoista saa enkä jaksa alkaa tilaamaan. Jospa lomalla löytyy innostusta lähteä yhdessä tarveshoppailemaan. Tosin autossa on välillä joku ihme vika, ehkä sekin pitäisi etsiä ja korjauttaa, ja tietty talvirenkaat kohta vaihtaa myös.