Maailmassa on ihan riittävästi murehtijoita. Vastaiskuna kävin kaivamassa leikkimökin kirjahyllystä mainion kirjan, josta ajattelin kirjoitella palasia tänne muistiin ihan itsellenikin. Aina ei oo mullakaan hyvä päivä.. Joten täältä pesee:
Leena Markkanen: Ilo tekee ihmeitä - Elämän oivallusten opaskirja
Uskon, että olemme kaikki täällä jotain tarkoitusta varten. Ja mukana meillä ovat lahjamme, jotka ehdottomasti kuuluu ottaa käyttöön. Lahjat ovat vinkkinä siitä, mitä olemme tulleet tekemään. Jokainenhan tietää, miten mahtavaa on tehdä sitä, mitä rakastaa. Elämänvoima virtaa joka soluun. Silloin ei muista syödä eikä nukkua. Ilo täyttää mielen ja avaa sen oivalluksille. Näin virtaava voima on balsamia haavoille muilla elämän alueillamme. Mikäli omia lahjojaan ei voi käyttää työssään - mikä tietysti olisi ihanteellista (ehkäpä joskus kaikille mahdollista) - niistä kuuluu nauttia vapaa-aikanaan. Kun nyt vapaa-aika on lisääntynyt niin monella, sen voisi yrittää ottaa mahdollisuutena vihdoinkin löytää sellaista tekemistä, mikä antaa merkitystä elämälle. Harrastaa iloa ja voimaa tuovia asioita.
Eräällä pitkäaikaistyöttömien kurssilla oli mies, joka sanoi: - Parasta, mitä minulle on tapahtunut, on se, kun jouduin työttömäksi. Muut katsoivat häntä loukkaantuneena, kuin ajatellen: - On siinä miehellä otsaa. Mutta miespä jatkoi: - Kun jäin työttömäksi, jouduin todella seinää vasten. Ensimmäistä kertaa elämässäni kysyin itseltäni, mitä todella elämältä halusin. Ja tiesinhän minä sisimmässäni. Halusin kalastaa, tehdä verkkoja, näpertää kaikkea alaan liittyvää. Ja sitten rupesin tekemään, kun sitä aikaa oli niin paljon. Aikapa alkoikin kulua kuin siivillä ja huomasin, että tästähän minä saisin itselleni ammatinkin. Ja niin perustin pikkuyritykseni, jolla nyt elätän itseni.
Samaan hengenvetoon hän ihmetteli, miksi ihmeessä pitäisi aina ajatella, että liiketoiminnan olisi oltava alati kasvavaa. Monelle riittää se, että saa oman perheensä ruokituksi. Eikö tässä olisi ideaa kehitellä pitemmällekin, tulevaisuuden työntekoon, sisäiseen yrittäjyyteen. Silloin voisi tehdä sitä, mitä rakastaa, samalla itsensä työllistäen. Mikä onni onkaan saada tehdä työtä lahjojaan käyttäen. Raha kyllä seuraa perässä, sanotaan, kun ei tee ansaitsemisesta itse tarkoitusta.
Kliseemäinen sanonta, että olemme kaikki ainutlaatuisia, on totta. Kuvitellaan vaikka, että elämä on näytelmä. Sinä olet saanut pääroolin. Entäpä, jos tarvitsisit sijaisen? Mistä löytäisit jonkun, joka olisi yhtä täydellinen sinun rooliisi? Et mistään, koska sinä olet paras. Sinulla on kaikki tarvittavat ominaisuudet, sisäiset ja ulkoiset. Myös ajatellen kehittymistä omalla polullasi. Jokainen meistä on sataprosenttisesti oikealla paikallaan. Omat lahjat, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön, avuksi ja iloksi elämään, löytyvät voimavararepusta, jonka jokainen on tuonut mukanaan. Lahjat löytyvät, kun vain haluaa etsiä.
Mietittävää:
Mitä lahjoja sinä olet saanut reppuusi? Mieti, ovatko ne käytössä, vai voisitko alkaa tuoda niiden avulla iloa ja voimaa elämääsi?
Leena Markkanen: Ilo tekee ihmeitä - Elämän oivallusten opaskirja
Uskon, että olemme kaikki täällä jotain tarkoitusta varten. Ja mukana meillä ovat lahjamme, jotka ehdottomasti kuuluu ottaa käyttöön. Lahjat ovat vinkkinä siitä, mitä olemme tulleet tekemään. Jokainenhan tietää, miten mahtavaa on tehdä sitä, mitä rakastaa. Elämänvoima virtaa joka soluun. Silloin ei muista syödä eikä nukkua. Ilo täyttää mielen ja avaa sen oivalluksille. Näin virtaava voima on balsamia haavoille muilla elämän alueillamme. Mikäli omia lahjojaan ei voi käyttää työssään - mikä tietysti olisi ihanteellista (ehkäpä joskus kaikille mahdollista) - niistä kuuluu nauttia vapaa-aikanaan. Kun nyt vapaa-aika on lisääntynyt niin monella, sen voisi yrittää ottaa mahdollisuutena vihdoinkin löytää sellaista tekemistä, mikä antaa merkitystä elämälle. Harrastaa iloa ja voimaa tuovia asioita.
Eräällä pitkäaikaistyöttömien kurssilla oli mies, joka sanoi: - Parasta, mitä minulle on tapahtunut, on se, kun jouduin työttömäksi. Muut katsoivat häntä loukkaantuneena, kuin ajatellen: - On siinä miehellä otsaa. Mutta miespä jatkoi: - Kun jäin työttömäksi, jouduin todella seinää vasten. Ensimmäistä kertaa elämässäni kysyin itseltäni, mitä todella elämältä halusin. Ja tiesinhän minä sisimmässäni. Halusin kalastaa, tehdä verkkoja, näpertää kaikkea alaan liittyvää. Ja sitten rupesin tekemään, kun sitä aikaa oli niin paljon. Aikapa alkoikin kulua kuin siivillä ja huomasin, että tästähän minä saisin itselleni ammatinkin. Ja niin perustin pikkuyritykseni, jolla nyt elätän itseni.
Samaan hengenvetoon hän ihmetteli, miksi ihmeessä pitäisi aina ajatella, että liiketoiminnan olisi oltava alati kasvavaa. Monelle riittää se, että saa oman perheensä ruokituksi. Eikö tässä olisi ideaa kehitellä pitemmällekin, tulevaisuuden työntekoon, sisäiseen yrittäjyyteen. Silloin voisi tehdä sitä, mitä rakastaa, samalla itsensä työllistäen. Mikä onni onkaan saada tehdä työtä lahjojaan käyttäen. Raha kyllä seuraa perässä, sanotaan, kun ei tee ansaitsemisesta itse tarkoitusta.
Kliseemäinen sanonta, että olemme kaikki ainutlaatuisia, on totta. Kuvitellaan vaikka, että elämä on näytelmä. Sinä olet saanut pääroolin. Entäpä, jos tarvitsisit sijaisen? Mistä löytäisit jonkun, joka olisi yhtä täydellinen sinun rooliisi? Et mistään, koska sinä olet paras. Sinulla on kaikki tarvittavat ominaisuudet, sisäiset ja ulkoiset. Myös ajatellen kehittymistä omalla polullasi. Jokainen meistä on sataprosenttisesti oikealla paikallaan. Omat lahjat, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön, avuksi ja iloksi elämään, löytyvät voimavararepusta, jonka jokainen on tuonut mukanaan. Lahjat löytyvät, kun vain haluaa etsiä.
Mietittävää:
Mitä lahjoja sinä olet saanut reppuusi? Mieti, ovatko ne käytössä, vai voisitko alkaa tuoda niiden avulla iloa ja voimaa elämääsi?
4 kommenttia:
Ei se ole edes klisee, vaan suurensuuri totuus. Ainutkertaisia olemme jokainen. Jokaisella omassa repussaan vielä ainutkertaiset elämän eväät.
Tuo jakamasi kertomus herätti miettimään. Kiitos siitä. Elämän oivallusten oppikirjaan olisi aika hyvä kurkistaa silloin tällöin:) Hmm.... onhan niitä unelmia erityisten eväiden käyttämisestä, vaan rohkeutta vaati tuonkin miehen tuumasta toimeen ryhtyminen.
Kiitos tästä.
Minustakin tosi hyvä juttu tämä taas. Juuri tällaisia asioita ajattelen... kun keksisin sen oman juttuni, jolla itseni onnellisena elättäisin...
No nytpä täytyy perkata reppu uuvelleen, tuntunna jotta siellä ollunna ihan viärät evväät,,,vai enkö oo vuan osanna oikein annostella?
Kyllähän repussa on ollu "piäruoka" kohillaan, vaan on sinne sotkeentunna ylimiärästä maustetta, vaan eihän se haittaa, tekkee elämästä värikkäämpää.:)
Sinulle olisi haaste, käy sivullani lukemassa :D
Lähetä kommentti