Muutosta

Rouva Neiti & co löysivät oman kodin melkein meren rannalta lähes kuukauden siellätäällä-asumisen jälkeen. Viime viikolla ajoin muuttokuorman eli iiison peräkärryllisen plus täyteenahdetun auton Savosta Pohojammaalle. Oli hurjan jännittävä ajomatka, kroppa oli kestojännityksessä koko matkan, joka risteyksen jälkeen sai muistutella itseään: hengitä. Viimeksi olen vetänyt kärryä 12 vuotta sitten, ja tässä oli varmasti vielä enemmän painoa kuin silloin. Kuorma pääsi kuitenkin onnellisesti perille ja saatiin tavarat kannettua turvallisesti sisälle. Jospa tässä pääsis välillä johonkin hemmottelu-rentoutushoitoon, se olis nyt toosi paikallaan.

Tutut ja turvalliset

Ootko sellanen tyyppi, joka kaipaa vaihtelua säännöllisesti? Tiedäthän: huonekalut uuteen järjestykseen, sesonkiverhot ikkunaan, auton/kännykän/tietokoneen päivitys uudempaan, uusia paikkakuntia, työpaikkoja, ihmissuhteita tai mitä näitä esimerkkejä nyt olis.

Nimittäin kun minä en oo. Sama mies pysyi matkassa melkein 30 vuotta. Autoja olen ikänäni omistanut neljä. Olen asunut kolmella eri paikkakunnalla, kahdeksassa eri osoitteessa (hui, kun olenkin muuttanut ahkerasti!), joista neljässä about 10 vuotta kussakin. Kännykkänumero on alusta asti ollut sama, en muista kuinka monta luuria mulla on kaikkiaan ollut, mutta sen tiedän että nykyinen on järjestyksessä toinen älykännykkä, ollut käytössä reilu kaks vuotta.

Tänään kännykkäoperaattorin vikapalvelun ihminen sanoi, että oudot pätkimiset ym johtuu todennäköisesti laitteesta. "Sun puhelin näyttää viettävän epätävallisen paljon aikaa 3G-verkossa ja jopa 2G:ssä." No jaa. Muuten antaisin olla, mutta etäjoogatunnilla yhteyksien seilaileminen on alkanut aiheuttaa kuvan pätkimistä, mikä ei ole ihan paras juttu joogaharjoituksen kannalta. Ratkaisuksi ehdotti joko mokkulaa - koska sen voi pakottaa pysymään 4G:ssä toisin kuin puhelimen, tai uutta luuria --- EEEIIII! En taho! Tykkään tästä nykyisestä! Se on kaunis ja ihana, just munnäkönen! Mun koko elämä on siellä, ihan kaikki!

No kattellaan..

Paljasjalkainen

"Kävele paljain jaloin aamukasteisella nurmikolla", sanoi vanha kansa, kun piti parantaa kremppaa ja kipuja. Päivänselvää asiaa ei tarvinnut enempää selittää. Mutta nyt selitetään. Mitä erikoista on kasteessa? Pitikö maanpinnan olla märkä, että paljain jaloin kävely parantaa? Mitä jos aamulla ei ole kastetta? Tai ei ehdi ulos aamulla? Entä ihmiset jotka eivät omin avuin pääse ulos kävelemään?

Selitys löytyy sähköstä, joka virtaa sitä paremmin, mitä märempi maa (tai kylpyhuoneen lattia) on. Maapallon pinnassa kun on jatkuvasti sähköä ja se virtaa välillä heikommin ja välillä voimakkaammin sääolosuhteista, kuunvaiheista ja aurinkomyrskyistä riippuen. Ihminen on sopeutunut elämään kiinni maanpinnan sähkövirtauksessa - aina keinomateriaalikenkien keksimiseen asti. Eläinten nahasta tehdyt jalkineet kun johtivat sähköä niin kuin oma ihokin.

Hankaussähköä on ollut aina. Talvella saa sen vuoksi sähköiskuja, kesällä ihokarvat nousevat pystyyn ukonilman lähestyessä, ja joskus sisälle tullessa koiran turkista saa sähköiskuja. Sähköisyys on vanhastaan tunnettu ilmiö, mutta sana sähkö keksittiin vasta kun sähkö valjastettiin teollisuuden ja kotien hyötykäyttöön.

Sähkön hyöty teollisuudessa ja kodeissa oli niin tärkeää, että se vei huomion siitä, miten luonto itse käyttää sähköä, ja miten sähkövirta kulkee maapallon ilmakehässä ja maanpinnassa. Mutta nyt alamme ymmärtää maapallon olevan yksi suuri sähkövirtapiiri, missä kaikki on kiinni toisissaan sähkövirran yhdistämänä. Pohjavettä ja mineraaleja sisältävä maa-aines kaikkialla johtaa sähköä. Suolainen merivesi johtaa sähköä erityisen hyvin. Korkea ukkospilvi johtaa sähköä maanpinnan ja yläilmakehän välillä. Ja kun sataa, on ilmakehä täynnä sähkövirtaa, sillä ilma on silloin täysin veden kyllästämää.

Vanha kansa puhui maasäteilystä ja vesisuonista, mutta sähköstähän niissä vain on kysymys. Silloiseen maailmankuvaan ei kuitenkaan vielä sopinut myöntää, että tavallinen kouluja käymätön ihminen ymmärtäisi niin erikoista ilmiötä kuin sähkö.

Mutta sen ymmärtäminen on oikeastaan juuri niin helppoa kuin neuvo "kasteisella nurmikolla kävelystä" on. Maanpinnassa, koko maapallon maanpinnassa on MIINUSmerkkinen sähkövaraus. Ilmakehässä on PLUSmerkkinen sähkövaraus. Kun ihminen on paljain jaloin, tai makaa uimarannalla tai on vedessä, keho on kiinni tässä miinusmerkkisessä sähkövarauksessa. Plusmerkkinen (ilma) ympäröi meitä joka tapauksessa joka hetki, mutta miinusmerkkinen pitää saada jostain. Miinusmerkkinen on samaa sähköä kuin mitä keho tekee ruuasta, vedestä, hengitysilmasta, kun muodostaa niistä "energiaa". Ero on siinä, että itse tekemämme energian lisäksi voimme ottaa lisää energiaa vaivattomasti suoraan maanpinnasta.

Se on kuin kännykän akun lataamista laittamalla se kiinni pistorasiaan. Kukaan ei laita siihen muovipussia väliin, saati kumihansikasta. Tiedämme, että nämä materiaalit eristävät sähköä, sillä sähköjohtojen suojana on aina kerros muovia tai kumia. Mutta johdon pää, pistotulppa on paljas.

Mutta jalkoihimme laitamme tämän sähköä eristävän kerroksen (muu kuin nahkapohjainen kenkä) ja olemme sitten "akut tyhjänä", "ilman voimaa", "vailla energiaa", "lopen uupuneina", "heikossa kunnossa", kivuissa ja säryissä, kroonisessa tulehduksessa.

Mitä tapahtuu, kun otamme kengät pois ja laitamme jalat kiinni maailman suurimpaan pistorasiaan - maapallon pintaan? Sattuuko se? Saako siitä sähköiskun? Onko sen sähkö liian voimakas?

Kuka alkaa voida huonommin, kenellä säryt lisääntyvät, kuka sairastuu tai väsyy siitä? Eivät lapset ainakaan, sillä vaikka äiti tai isä kuinka yrittää saada kenkiä pysymään lapsen jalassa, lapsi ryntää potkimaan ne pois ja jatkaa juoksua paljain jaloin. Vuodesta toiseen. Valtavalla innolla. Kunnes teini-ikä ja ulkonäköpaineet muuttavat menon.

Miten käy niiden, jotka ovat hoitokodissa, kerrostalon ylimmissä kerroksissa kaukana maan pinnasta, ulkona vain ja ainoastaan kengät jalassa, sairaalasängyssä tai pyörätuolissa - josta on ulkonakin aivan mahdoton millään kehonosalla saada kosketettua maanpintaa?

Vanha kansa kehotti kävelemään märässä maassa, koska märkä maanpinta johtaa parhaiten sähköä. Toki vielä suuremman hyödyn saa makaamalla maassa kuten perheen nelijalkainen jäsen luontaisesti ymmärtää ja hyödyntää. Ja vielä paremman tietysti menemällä uimaan - minkä lapset myöskin mielellään tekevät koko päivän aamusta iltaan jos vain saavat.

Nyt on kesä ja maa lämmin, hyvä aika kokeilla mitä hyötyä itselle saa paljain jaloin olemisesta. Vaikka entisaikana neuvottiin kävelemään, saa saman hyödyn istumalla paikoillaan paljaat jalat maassa. Tässä meillä on ilmainen parannuskeino, jota jokainen voi heti itse käyttää, menemällä vain ulos ja ottamalla kengät pois. Vähäkin aika auttaa aina, mutta mitä enemmän käyttää, sen enemmän saa hyötyäkin.

*****

Koko teksti kopsattu Yläkuu kustannuksen facebookista. Oli niin mielenkiintoinen ja osaltaan selittää mun suuren tarpeen heittää kengät pois aina kuin mahdollista, sekä silitellä ja hypistellä puiden kylkiä ynnä muuta. Olet osa luontoa, luonto on osa sinua!

Harvinaista herkkua

Suloinen sunnuntai-ilta, kesän tuntua vielä ilmassa, ja kaikki lapset kasassa pitkästä aikaa. Oi onnea!! Istuttiin takapihalla juttelemassa, pelaamassa ja nauttimassa kunnes aurinko laski puiden taakse ja ilta alkoi viilentyä. "Koko perhe" eli molemmat vanhemmat, kaikki lapset ja yhden puoliso sulassa sovussa aivan kuten ennen vanhaan. Yksi tämän kesän parhaista hetkistä. Kätken sen kalliina aarteena syvälle sydämeen, näitä kun ei liian usein tapahdu. Eilen vein etelän lapset junalle ja käytin yhden hammaslääkärissä viisaudenhampaan poistossa. Tänään lomapäivä, lupasin käydä ruokkimassa kissat ja ehkä istun hetken pellolla auringonpaisteessa ja nautin maalaisilmasta. Pus! ♥

Tyyntä myrskyn jälkeen

Onpa ollut hullun hurja viikko, hirveetä henkistä helevettiä suorastaan. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä sanonpa vaan että kyllä on tullut kyseenalaistettua, itkettyä, tunnettua toistenkin tunteita varmaan enemmän kuin ikinä tähän mennessä. Nyt on kuitenkin kaikilla kaikki ookoo, oma energia taas kasassa, ja elämä jatkuu ehkä hieman muuttuneissa merkeissä. Oppiläksy, karma, mikä lie - toivottavasti on tullut nyt opittua tai ainakin jatkossa pystyy paremmin tiedostamaan jos mielenrauhan avaimet meinaa lipsua toisten käsiin. Sain tämän konfliktin ansiosta kämppiksiäkin muutamaksi päiväksi, olipa vaihteeksi mukava jakaa elämää toisten ihmisten kanssa. Nyt kun tilanne on normalisoitunut, on kämppiksetkin taas siellä mistä tulivat.

Tulevana viikonloppuna on hyvä mahdollisuus saada pitkästä aikaa kaikki lapset samalle paikkakunnalle, sitä odotan kyllä innolla!

Iiihana viikonloppu

Olin jo alkuviikosta päättänyt että lauantaina vihdoin toteutan mun ainakin vuodentakaisen unelman ja vuokraan suppilaudan. Kysyin nuorisoa mukaan, ja vuokrattiin kaksi lautaa. Jo kotona katoin juutuubista pari how to sup -videoo, ja olihan se melkoisen jännittäväistä pysyykö vetten päällä seisomassa. Pysyin, vaikka kyllä vähän jalkoja tärisyttikin. Kaikki sai käydä pari pikku lenkkiä järvellä, nuoret tykkäs enemmän istuskella ja chillailla laudoilla, ja eräs jopa loiskahdella välillä veteenkin. Suppailun jälkeen ajeltiin vielä meidän lempijärvelle joka on oikeesti jääkaudenaikainen lähdepohjainen suppa (hih! suppa-suppa), kävin uikasemassa järven ympäri ensin kerran ja vielä toisen kerran noin puoleenväliin. Sitten laitettiin nuotioon tulet ja syötiin eväitä.

Työhommiakin on tullut tehtyä. Edellisen viikonlopun raindrop-aromaterapiahierontakoulutuksen jäljiltä kyselin harjoitteluasiakkaita, ja viikonlopun aikana niitä kävi kolme! Yhden joogatunninkin ehdin naapurin pihalla pitää, ja nettijoogatkin on taas hurahtaneet käyntiin. Arkea kohti pikkuhiljaa siis, vaikka sää onkin ihan kesäinen ja lomainen vielä ja hyvä niin. Ihanaa tätä viikkoa sullekin! ♥

Nyt toimii melkein kaikki

Ai että, niin paljon taistelin tuon edellisen postauksen kuvien kanssa että sain ne asettumaan uudella bloggerilla kuten halusin, etten sitten enää tarkistanut toimiiko tuo tapahtumalinkki. Hui, sehän vei johonkin ihan väärään paikkaan. Nyt se on korjattu, ja tässä linkki vielä uudellenkin:

Sydänyhteys-retriitti Rautalammilla 24.-25.10.2020

Olispa ihana vaikka tavata siellä joku ruudun takaa tuttu! Haluaisitko auttaa ihmisiä saamaan tietoa meidän tapahtumasta, jotta juuri ne jotka tällaista nyt tarvitsevat voisivat löytää paikalle. Saa jakaa ja levittää tietoa. Kiitos! ♥♥ Ihanaa viikonloppua just sulle! ♥

Eli nyt toimii kaikki muu paitsi tuo uus blogger, murr. Ehkäpä tulemme hänenkin kanssa vielä tutuiksi.

Mun ensimmäinen retriitti!

Nyt se on täällä: valmis suunnitelma ensimmäisestä oikeasta retriitistä jota olen co-hostaamassa! Lyötiin ihanan ystäväni Päivin kanssa viisaat päämme yhteen ja ideoitiin upea, voimaannuttava kartanoviikonloppu (la-su) lokakuun lopulle Rautalammille. Päivi pitää siellä henkisen hyvinvoinnin ohjausta, minä joogaa ja sointukylpyjä. Täydennetään ihanasti toisiamme, ja ollaan ihan varmoja että viikonlopun jäljiltä osallistujilla on enemmän työkaluja tehdä konkreettisia muutoksia arjessa sydämen ohjaamana.

Jos sinäkin koet, että ihmisille tekisi hyvää hengähtää arjen pyörityksestä ja tutustua syvemmin itseensä, kuulla se oman sydämen kuiskaus ja saada rohkeutta seurata sitä, niin auta meitä saamaan meidän tapahtumalle näkyvyyttä esimerkiksi jakamalla tapahtumaa sosiaalisessa mediassa. Ja jos tuntuu että sinä olet se ihminen joka kaipaa em. seikkoja, niin tule ihmeessä mukaan! Kurkkaa linkistä mitä kaikkea retriitti pitää sisällään.

Tästä pääset Sydänyhteys-retriitin tapahtumasivulle!

Ylimmäinen kuva on Päivin ottama, ja toimii retriitin kansikuvanakin.