Pienet auringot

Kun ei ole koiraa, niin onneksi on kamera!
Näistä pikkuauringoista imen valoa ja voimaa loppuviikkoon.
❤❤❤❤❤

Mietteitä, murheita

Pinja on palannut kotiinsa. Viipyi täällä pitempään kuin alunperin oli tarkoitus, ja hyvä niin, sillä nyt ehdin jo vähän kyllästyä jatkuvaan sotkuun, eikä ehkä oo niin kova koirakuume enää. Ja lemmikkienpidon nurjempi puolikin on tässä lähiaikoina näyttäytynyt, kun maalta yksi kissa äkillisesti sairastui ja yhtä äkillisesti piti lopettaa. Poikasen kanssa kahdestaan laskettin Hemmo haudan lepoon, oli aika rankka rasti.

Työrintamalla yksi vajaa viikko takana, tämä viikko on ensimmäinen kun kaikki ryhmät pyörii. Ja nyt jo väsyttää aikalailla. Joku siirtymävaihe vissiin tässä ennenku kunnolla rutinoituu taas kulkemaan sinne, tänne ja tonne. Tänään ajelen sinne kauimmaiseen työpaikkaan pitämään kolme hybridituntia, ou jee. Onneksi työ itsessään kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, nuo matkat vaan tässä vaiheessa vielä vähän tökkii. Sunnuntaina alkavan etäjoogan infokirjeet pitäis kirjoittaa ja lähettää osallistujille, just nyt ei nappais.

Ja sellastakin olen täällä pienessä elämässäni miettinyt, että jos muuttaisin tästä sähkölämmityskämpästä pois. Mitä jos palaisin kotiin maalle, voisko se onnistua? Oltais eksän kanssa osa-aikakämppiksiä, kun se nyt pääasiassa tekee viikot töitä muualla ja on kotona vain viikonloppuisin. Ei todellakaan mikään ideaaliratkaisu, mutta jos silleen sais vähän kuluja jaettua niin voisko se toimia? Ja ennen kaikkea: kestäiskö mun pää? Tietty sieltä maaseudulta tulis ajelemista töihin sit vielä enemmän, samoin kauppaan, lapsen koulumatkat hankaloituis (paitsi kohta lukio on käyty ja armeija alkaa) jne. Yksi ratkaisu ois löytää äkkiä jostain Iisalmesta mies jonka luokse muuttaisin, mutta epäilenpä ;o)

Mut hei - viemärin sain aukaistua, nyt saa taas keittiön pidettyä siistinä, eli jotain positiivista sentään! Yritän kyllä kaivella niitä ilon- ja kiitollisuudenaiheita vaikka kivien koloista. Pitäisköhän ihan lähtä aamulenkille, voihan sitä käveleskennellä ilman koiraakin, vaikka just nyt sellanen tuntuukin ihan hassulta ajatukselta.

Just nyt

Jänskättää ens viikolla alkavat uudet työt ja vähän vanhatkin. Aina on kuitenkin ryhmissä uusia tyyppejä, ja nyt vielä vedän osan tunneista hybridinä, eli osallistujia on sekä paikalla että kotona etäyhteyksien päässä. Iiks! Lisäksi yks kokonaan uus koulu, avaimet hain jo niin osaan tietää missä se on ja miten siellä suunnistetaan. Ja se kehonhuoltoryhmä aiheuttaa varmaan eniten jännitystä, mitä sellasilla tunneilla ees tehään.. No tekemällä oppii, toivotaan näin.

Tiskiallas ei vedä. Suihkun lattiakaivosta poistettu kasa sukkanöyhtää ja muutama karva, mutta tällä kertaa tukos on varmaan siellä tiskikaapissa kulkevassa putkessa. Odottelen apuvoimia ja sitten käyn sen kimppuun. Tää on kyllä ihme kämppä kun nuo vesi-/viemäröintijutut aiheuttaa yhtenään toimenpiteitä. Toinen tällä hetkellä harmaita hiuksia aiheuttava asia on auton varoitusvalo, joka on tällä viikolla jo kolme kertaa käskenyt "check oil level". Olen tarkistellut ja lisännyt öljyä kahteenkin kertaan, missään ei näyttäis mitään vuotoja olevan vaan silti se vaan kilahtelee. Auto menee ens viikolla jarruhuoltoon, jospa siellä osaisivat vinkata missä vika. Vaan sitä ennenhän toki ajelen parisataa kilometriä työmatkoja.

Koiran kanssa on kivaa muuten, mutta en voi pitää mun joogamattoa lattialla jossa se normaalisti koko ajan on, enkä siis voi kätevästi ohikulkiessa pysahtyä tekeen asanoita tai asettua suunnittelemaan joogaohjelmia. Taitaa olla aika rapakunto siinä mielessä, torstain joogaohjauksen jälkeen kyllä huomasi ettei ole hetkeen tullut tehtyä. Nyt on Pinjan kans käyty kolmesti päivässä vähän isompi lenkki, eikä se ollenkaan enää haluais ulkoilla takapihalla kun sitten ei pääse lenkille. Muun ajan makaakin ihan pötkönä lattialla ja enimmäkseen nukkuu. Toivon etten oo juoksuttanut sitä liikaa, vaikka ite se on aina tahtonut pitemmälle ja reippaasti kulkee. Koira kotona oli myös sopiva tekosyy etten lähtenyt mihinkään isompaan reissuun tässä loman viime metreillä.

Katsaus

Lainakoira on tehnyt mulle niin hyvää! Nyt kun ei enää helle vaivaa ja tassukin paranee koko ajan, ollaan päästy tekemään jo vähän pitempiä lenkkejä. Yleensä se on Pinja joka haluaa että vielä jatketaan kun minä olisin jo kääntymässä kotiin. Ihanaa kun tulee ulkoiltua enemmän, eipä ole se tylsyyskään niin kovin päässyt vaivaamaan. Perjantaina oli taas Aikataika-ilta, eli koko kylän väki ja yritykset liikkeellä erilaisten tempausten merkeissä. Olin kauden viimeistä päivää kahvilahommissa, sain olla hodarikojussa myyjänä ja oli oikeesti kivaa! Viiden asteen lämpötila ja sadekuurotkaan ei yhtään menoa haitanneet, väki oli sankoin joukoin liikkeellä. Ois ollu mukava päästä vähän itekin kiertelemään kylällä, olisin halunnut osallistua myöhäisillan valokulkueeseen ja nähdä miten paperilyhdyt laskettiin vesille. Ilotulitus oli tällä kertaa korvattu tulinäytöksellä, aivan loistavaa!

Sain yhtenä yönä idean ottaan yhteyttä erääseen liikkeeseen, jossa myydään kiviä ja koruja ja kaikkee ihanaa. Laitoin sinne viestin, ja ehkäpä ottavat mun hipsunhapsukorviksia myyntiin, neuvottelut on vielä vähän kesken mutta hyvältä vaikuttaa tähän mennessä. Tällä viikolla mulla on pari joogatapahtumaa Iisalmen Sokos hotellissa, johtuen siitä että hotellin uusi johtaja oli kesällä mun grounding yinissä, ja kysyi josko tulisin pitämään jotakin joogaa hotellille nyt kun Iisalmessa on tapahtumaviikonloppu. Näin ne asiat kuulkaa etenee! Maasta se sienikin ponnistaa, kuten Fröbelin Palikat laulaa. Eli vietän lomaa nyt vielä torstai-iltaan asti, sitten pari joogatyötä, vapaa viikonloppu, ja ens viikolla alkaa ensimmäiset kansalaisopistojen ryhmät, hurjaa! Tämän hetken tilanne on että 9/10 viikkoryhmää käynnistyy, ja veikkaanpa että siihen viimeiseenkin tulee riittävästi ilmoittautumisia. Ja päälle vielä joka toinen viikko mun itejärkkäämä lempeä etäjooga, siinäkin on melkein 20 osallistujaa!

(linkistä lisää tietoa Iisalmen joogista: to slowjooga, pe rentoutusretki)

Ajantappovinkkejä, kiitos

Mun top 3 ajankulutusjutut äkkiseltään ajateltuna olis kirjat, käsityöt/askartelu ja käveleskentely. Jotenkin surkuhupaisaa on se, että kun tämän viikon työtuntien lukumäärä on seitsemän ja sekin jaettuna kolmelle päivälle, niin on taas ihan hirveesti liikaa ylimääräistä aikaa. Nyt totisesti vaivaa tylsyys. Viime päivinä olen lukenut kirjoja noin puolen kirjan päivävauhtia, askarrellut kynttilöitä ja korviksia, neulonut ankeeta harmaata villatakkia, katsonut elokuvia, käynyt pikku- ja parilla vähän pitemmälläkin kävelyllä koiran kanssa ja ilman, roikkunut entistä enemmän somessa, pienesti suunnitellut tulevia joogatunteja, ja jopa hieman touhunnut keittiössä. Taas tuntuu että pitäis löytää The Juttu, joku kiva joka veis kaiken ajan ja huomion. Mitähän se vois olla? Jotain johon ei välttämättä tarvi seuraa eikä hirveesti välineistöä. Oikeestaan mulla on aika kova ikävä puutarhastelua. Tai ehkä voisin suunnitella jotain konkreettista, taloja tai pihoja tai sen sellasta. Etsiä kunnostettavaa mummonmökkiä. Alkaa nettideittaileen. Onhan näitä vaihtoehtoja näköjään.. Mitäpä ehdottaisit?

Puut ♥

Se ois taas puunhalausviikko - tai ainahan se on, mutta nyt ihan virallisestikin. Onkin jo vähän ikävä puita, ikävä metsää. Luulin että koiran kanssa tulis käytyä enemmänkin metsäilemässä, mutta eihän tuo mummeli jaksa kipeän kinttunsa kanssa käppäillä edes tuohon lähimetsään. Tietty vois pakata koiran autoon ja ajaa jonnekin metsänreunaan, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Haluaisin mennä metsään ainakin lauantaina kun on Suomen luonnon päivä & Nuku ulkona -yö. Alunperäinen ajatuksenpoikanen oli mennä teltan kanssa esim. Tiilikkajärven kansallispuistoon. Noh, siellä saattaa olla muutama muukin, joten ehkä telttailenkin takapihalla. Kahvilatyöt muuttui just malliin tule-tarvittaessa-paikalle, joten nyt tässä vähän opettelen vapaapäivien viettoa. Toivoisin että olis mahdollisuus edes käväistä jossain vähän syvemmällä mettässä vielä ennen töitöiden alkua, siihen ei enää ole kuin pari hassua viikkoa. Ainakin jonkun puun käyn tällä viikolla halaamassa, käy sinäkin! ♥

Koiramummo kylässä

Vieläkö joku muistaa Pampulan? Sain Pinjan tänne hoitoon muutamaksi viikoksi omistajan reissun ajaksi. Ja voi, siitä on tullut ihan mummeli, onhan hän jo ehtinyt kunnoitettavaan 13 vuoden ikään. Liikkuminen on vähän kankeeta, kuulo on melkein mennyt, ja just loppuneet helteet teki olosta tukalan. Ei ole enää se sama ylivilkas loppasuu kuin muistan olleen meillä maalla asuessaan. Vielä yrittää vähän höseltää, kieli lippasee kyllä ketterästi, ja karvaa irtoaa vähintäänkin sen mitä ennenkin. Sen verran citykoiraksi on oppinut viimeisen ehkä seittemän vuoden aikana Helsingissä asuessaan, ettei osaa mennä ulos ilman hihnaa, eikä paljon enää jaksakaan käydä kerrallaan muuta kuin pikkumutkan pihalla. Edelleen nukkuu paljaalla lattialla, mutta ei välttämättä yritä änkeytyä sängyn alle. Viikonloppu onkin kulunut tässä kotosalla uudelleen tutustellessa, edes uimassa en ole käynyt. Huomenna on työpäivä ja Piña Coirada jää yksin muutamaksi tunniksi kotiin. Jotenkin en jaksa uskoa että murtautuisi roskakaappiin, hyppisi pöydillä tai tiirikoisi itsensä ovesta ulos, mutta ihan varalta pitää aamulla vielä laittaa koti koiraturvalliseen kuntoon.

Kaivelin arkistoista muutaman jutun Pipsusta menneiltä vuosilta:

9/2009

3/2010

2/2012

8/2013