Syksyn sylissä

Käväsin väriterapassa, nauttimassa syksyn lumosta, löytämässä niitä elämän pieniä ilonhippusia. Kaikki on nyt niin kaunista, syksy, metsä, ja elämä. Aaaah! Lovelovelove!!! ♥♥♥

Pehmeä lasku

Ai että tykkään mun työstä just nyt. Eka viikko oli mukavan leppoisa, puolet ryhmistä on käynnistetty tälle syksylle, myös ne uusien paikkakuntien kaikki kolme uutta ryhmää joissa on lähes pelkästään uusia tyyppejä. Tykkäsivät erityisesti siitä että jooga on lauantaiaamuna, ja minäkin tykkäsin. Sonkajärvi-city olikin yllättävän lähellä, reilu puoli tuntia ajoa kokonaan päivänvalossa, ei paha ollenkaan. On mulla kurjempiakin työmatkoja ollut, ja on vieläkin. Hurjinta on ajella kapeita ja mutkaisia, huonostihoidettuja sorateitä kun tulee taas pimeät illat, räntää, loskaa, lunta ja tukkirekka vastaan.. Ensi viikolla alkaa sitten loputkin tutut ryhmät tuttuine osallistujineen, muutama uusi nimi listoissa näkyi. Katotaan sitte parin viikon päästä kun tätä rallia on ajeltu päivästä toiseen että miltä tuntuu, vieläkö täys kalenteri tuntuu hyvältä. Jatkossa vapaapäivät onkin taas kortilla, mutta nyt pääsen vielä viikonlopun viettoon - luksusta! Tänään olen menossa tyttöjen saunailtaan - superluksusta!

Kesäloman viimeinen viikonloppu

Kannatti ajaa satoja kilometrejä viikonlopun viettoon, sillä se sisälsi niin paljon hyvää ja rakkautta. Ystävien tapaamista töiden merkeissä, ja kokonainen päivä ipanaperon kanssa. Se täyttää parin päivän päästä yhdeksän! Vietettiin hauskaa lauantaita kahdestaan etukäteissynttärien merkeissä: herkuteltiin, shoppailtiin taikakaupassa, voitettiin suklaalevyt, hurjailtiin Tietomaassa, tanssittiin merivedessä. Kyllä nyt jaksaa aloittaa työsyksyn iloisin mielin!

Hyvät rutiinit

En ole koskaan tykännyt rutiineista tai jaksanut noudattaa jotain tiettyä kaavaa pitkiä aikoja, mieluummin teen sitä mitä huvittaa ja sillon ku huvittaa. Nyt kuitenkin huomaan että tietyt asiat on hiipineet pysyväksi osaksi elämää. Äkkiseltään saattais näyttää että enimmäkseen mun aika kuluu lorvailuun, mutta ei se välttämättää olekaan niin sit kun tarkemmin asiaa kaivelee.

Kylmät suihkut, hengitysharjoitukset, pätkäpaasto

Nämä on lähes päivittäisiä matkakumppaneita. Suihku on aina kylmä, oli se sitten päivittäinen tai ei, enää en pysty ollenkaan käymään lämpimässä suihkussa, ja osa lapsistakin on myös alkanut harrastaa kylmän veden alla seisoskelua ainakin hetkittäin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi valmis jääkylpyyn, kesällä pääsin testaamaan porakaivovedellä täytettyä ammetta, oli huikeen hienoa todeta että kykenin siinä lillumaan hetken. Avannossa käyminen on myös haaveissa, vain sopiva paikka puuttuu. Kesällä kyläillessäni kaverin luona tehtiin parina päivänä tämä hengitysharjoitus, ja olenkin ottanut sen suht säännölliseen käyttöön. Pätkäpaastoilu on ehkä se kaikkein pysyvin rutiini, en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt aamupalaa tai vielä myöhään illalla napostellut jotain. Pätkäilen joka päivä vähintään 16 tuntia, ja silti jää runsain mitoin aikaa syödä, eikä nälkä vaivaa ikinä.

Jooga ja meditaatio

Tämän luulis olevan itsestäänselvyys, ja kyllä onkin niin että jooga ja meditaatio on jossain muodossa osa jokaista päivää. Silti usein on päiviä ja kausia jolloin en tee joogaa asanaharjoituksen muodossa. Viime aikoina yinjooga on alkanut kutsumaan yhä enemmän. Sillon ku kroppa tai mieli oikeesti jumittaa eikä huvita alkaa ite keksimään mitään liikkeitä, apu löytyy tästä lyhyestä mutta tehokkaasta yinharjoituksesta. Käytän paljon esim pitkien kävelylenkkien jälkeen kun jalat ja lantio tönkistyy. Kävely haahuilumielessä varsinkin metsässä on muuten itsessään hyvää meditaatiota, siinä pääsee helposti olemaan läsnä hetkessä. Mulla on myös paljon erilaisia nauhoitteita, ohjattuja meditaatioita ja visualisaatioita, joita kuuntelen säännöllisesti. Vähän aikaa sitten löysin aivan mainion kanavan täynnä mm. eripituisia yoga nidroja, tämä on mun tän hetken iltasatu.

Öljyt

Eteerisiin öljyihin tutustuin pari-kolme vuotta sitten, ja ne on siitä asti olleet mulla ainakin jossain muodossa päivittäisessä käytössä. En niinkään käytä niitä diffuuserissa, vaikka joskus onkin kiva laittaa kotiin luonnollisia hyviä tuoksuja leijumaan, vaan tykkään enemmänkin levittää öljyä täsmäiskuina kehoon. Oon tehnyt mm. oman hyttyskarkoitteen, kasvovoiteen sekä pyykkietikan (tämä toki pyykeille eikä iholle). Iltaisin levitän oreganoöljyä jalkapohiin ja hormonitoimintaa tukevaa sekoitusta ranteisiin. Eteeristen lisäksi myös CBD-öljy on säännöllisessä käytössä, sitä otan sisäisesti pari kertaa päivässä. Vaikutuksen itsellä olen huomannut erityisesti unen laadussa. Onneksi näitä saa tilata jo tännekin kun on brändejä jotka ovat poistaneet öljyistään kaikki Suomessa kielletyt aineet.

Näin nyt

Karua, tylsää, mikään ei huvita, saako tämmösiä ees ajatella. Välillä on hyviä hetkiä, päiviä, pitempiä kausiakin, ja sitten taas löydän itseni räpiköimästä jostain pohjalta. Ehkä olikin luultua kovempi paikka se, ettei mulla ole enää huollettavia. Tuntuu yksinäisemmältä kuin aikoihin. Oon kävellyt tuolla pitkin mettiä ja miettinyt mitä hyviä ja huonoja puolia koira tois mukanaan. Se on haave joka aika ajoin nostaa päätään, en toistaiseksi ole ottanut sitä ihan tosissani siksikään koska miellän itseni kuitenkin enemmän kissaihmiseksi. Ja ehkä loma (tai siis tauko säännöllisistä palkkatöistä) on yksinkertaisesti ollut liian pitkä, tai ehkä mua alitajuisesti stressaa ajatus pian alkavista lähes päivittäisistä töistä ja lorvailun loppumisesta. Viimeksi kun tarkistin niin 9/10 viikkoryhmää oli saavuttanut riittävän osallistujamäärän käynnistyäkseen. Kesänaikainen joogatapahtumien runsas peruuntuminen on osaltaan syönyt mun intoa ja ennenkaikkea rutiinia. Toisaalta haluaisin päästä jo suunnittelemaan tunteja, ei tulis sitten niin paljon kerrallaan tehtäväksi, en tosiaan haluais joka viikko neljää kertaa stressata kun ohjelmia ei vielä ole. Alkavalla kaudella mulla nääs on viikossa neljänlaisia erilaisia joogatunteja, ihan mukavalta haasteelta tuntuu nyt, saapa nähdä mikä sitten on totuus. Ja jotta pääsen tuntisuunnittelussa vauhtiin niin mun pitää ensin ostaa uusi vihko eikä oikeanlaista ole vielä tullut vastaan. Liekö vaan typerä tekosyy, mutta oikeesti esim rivivälin pitää olla just sopiva jotta näen mitä oon kirjoittanut. Suuret on murheet juu. Alan nyt metsästämään niitä pieniä iloja, sillä tiedän että nekin jossain lymyilee.

Jospa kuitenkin

Vaikka välillä tulevaisuus näyttäis pilviseltä ja kaikki tuntuis turhalta, niin osais luottaa että on kaikesta huolimatta oikealla polulla. Että kaikki päivittäiset pienetkin valinnat, ajatukset, sanat ja teot vie kohti omaa parasta elämää. Vois nauttia siitä mitä milloinkin tekee miettimättä sitä, että jääkö mitään konkreettista mun jälkeen tuleville, tai että kiinnostaako ketään muuta ne mun jutut. Uskaltais avata sydämensä ja sisimpänsä sillon kun se tuntuu oikealta ja tarpeelliselta murehtimatta mahdollisia tulevia seurauksia. Osais elää joka hetkessä täysillä.

Kävin aiemmin kesällä mun entistä edellisen kodin pihalla, siellä missä koko piha oli suunniteltu ja rakennettu rakkaudella. Mun aikoinaan tarkkaan miettimistä rakenteista ja kasviyhdistelmistä ei ollut paljoa jäljellä. Suuri osa oli korvattu nurmikolla, ja jäljelläolevat kukkapenkit oli rikkaruohojen valtaamia. Tuli vähän paha mieli, vaikka toki ymmärrän että kaikkia ei kiinnosta samat jutut. Olis ehkä ollut parempi olla tietämättä mitä kaikkee pihalla mun jälkeen ei oo noin viiteentoista vuoteen tehty.

 

Yritin myös tutustua yhteen mieheen. Kävi kuten edelliselläkin kerralla: heti kun puhuttiin puhelimessa ja yritettiin järkätä tapaamista niin universumi lähetteli aika hyvin merkkejä ettei siihen suuntaan nyt tällä kertaa kannata lähteä kulkemaan. Tyyppi ei sittenkään kuulostanut siltä oikealta (ei tietenkään, koska se ei ollut SE oikea, mut mä yritän!). Tunne oli ilmeisen molemminpuoleinen, sillä päätettiin sitten yhteistuumin että oikeestaan meillä onkin liikaa välimatkaa, eikä edes tarvinnut tavata toisiamme.

Soutaa - Huopaa

Ihana kun tulee syksy - En halua että kesä loppuu vielä. Tylsää kökkiä kaiket päivät kotona ja yrittää keksiä tekemistä - Äääk, työt alkaa ihan liian pian. Haluisin sellasen kainaloisen jonka kylkeen voisin iltaisin kömpiä köllöttämään - Tykkään mun elämästä ja yksinolosta just näin. Tarvisin sen koiran joka veis mut ulos säällä kuin säällä - Mitään ylimäärästä hommaa ja vastuuta en tähän nyt tarvi enkä jaksa. Oi ku pääsis joka päivä poimimaan tuoreet hedelmät suoraan oksilta - Turhaa eestaas-ajelua eikä siellä maalla oo oikein mitään tekemistä, ihan ku ois käymässä kylässä. Ja mitähän vielä..