Tähän on tultu

Jaahas, nyt kun olen pari postausta tehnyt puhelimella ja yritin palata tekemään niitä konella, niin eipäs onnistu enää kuvien lisääminen koneelta.. Ja jos en voi laittaa kuvia blogiin niin eipä niitä tule oikein enää kameralla otettuakaan.. Tai ehkä löytyy joku toinen kanava johon on kiva lisäillä kunnon kuvia. Ja ehkä pitäisi kamerakin päivittää vähän parempaan jos mielii saada oikeesti hyviä esim. promokuvia someen.. Huoh. (Eli pahoittelut jo etukäteen jos blogin kuvat on jatkossa tätä luokkaa)

Yhtäkkiä on heinäkuun loppupuoli, en taaskaan ymmärrä miten näin pääsi käymään. Just päivitin mun joogatapahtumakalenterin, eipä siellä kovin montaa juttua enää ole tälle vuodelle. Syyskuun Montenegron reissun jälkeen on taas vaan pelkkiä kansalaisopistojen tunteja - en toki valita, sitten ainakin on varma palkka ja tekemistä lähes joka päivälle.

Oli ihanat Natural High -festarit toissaviikolla, oltiin jälleen ystävän kanssa paikalla koko neljän päivän ajan. Kunnon leirielämää telttailuineen ja kylmine suihkuineen.. Ruuat sentään ostettiin valmiina. Sain myös houkuteltua pariksi päiväksi paikalle yhden kaverin Lontoosta, olipa kiva nähdä viiden vuoden tauon jälkeen.

Nyt möllöttelen kotona, lapsi + kissa tulivat Tampereelta vuorostaan kesäkylään. Hieman haasteita aiheuttaa se kun yhtäkkiä kissapojat eivät tulekaan keskenään toimeen, vaikka joululomalla olivat ihan hyvissä väleissä ja kaikki vapaina samoissa tiloissa. Nyt onneksi voi laittaa välillä osan kissoista pihalle.

Tänään vietän vapaapäivää, vaan pitäisi hieman töitä silti malttaa tehdä: huominen kesäjooga, ensi viikon ma-ke ratsastusleirin joogat (4 kpl), ja ensi viikonkin kesäjoogatunnin ohjelmat pitäisi suunnitella. Aiotaan myös käydä uimassa.

Neon synttärit ja sähkökatko

Neo täytti lauantaina yks vee. Juhlapäivä oli työpäivä, ukkosmyrskypäivä sekä päivä jolloin sukulaisia poikkesi kylään. Onneksi Neitinen halusi aamulla jäädä kotiin, oli laittamassa ikkunoita kiinni kun sade alkoi piiskata sisään, ja tietty kissojen seurana. Totoro tiesi jo aamulla ettei ulos kannata mennä, viisas kissa!

Vaikka Neo onkin tosi ihmisrakas sylikissa niin vieraita ihmisiä se vähän arastelee, joten synttärijuhlallisuuksiin päästiin vasta vieraiden lähdettyä. Tällä kertaa ukkonen aiheutti myös sähkökatkon, joten kahvit kulkijoille keitettiin trangialla ja sit mietittiin miten ruokaa laitetaan kun ne perinteiset sähkökatkopitsat leivinuunissa ei tuntunu oikein hyvältä idealta kolmenkymmenen asteen helteessä. Onneksi on grilli. Kissat pärjää mainiosti ilman sähköä (Neitisen huomio).

Sähköttömyys vei Neitiseltä nopean netin (=tylsääää) ja lopulta puhelintenkin akut hiipui. Toiveikkaana laitettiin laitteet yöksi latureihin että heti saavat virtaa kun sähköt palaa. No eivätpä palanneet yön aikana. Aamulla alkoi jo vähän jännittää pakasteiden ja muidenkin ruokien puolesta..

Mummulassa kesälomailun aikana kuuluu käydä Ikeassa, joten käytettiin sitten sähkötön päivä Kuopiossa kuljeskeluun. Ja jo kotimatkalla illansuussa Savon Voiman häiriökartta tiesi kertoa että ne viimeisetkin 26 asiakasta (eli mekin) on vihdoin saaneet sähköt takaisin. Katko kesti 30 tuntia.

Kesäoleilua

Yritän nauttia täysillä näistä ohikiitävistä hetkistä, välillä töistä ja välillä öllöttelystä, imeä lämpöä ja aurinkoa ihanku sitä vois varastoida talven varalle. Hiippailen pihalla paljain varpain niin paljon kuin voin, annan heinien kutitella jalkoja aamun kostealla nurmella, päivän porottamassa maassa. Jostain syystä uiminen on tänä kesänä jäänyt vähemmälle, vaan ehtiihän tuota vielä tilanne muuttua jos niikseen tulee.

Juhannuksena oli leppoisa meininki, yhtä vaille kaikki lapsetkin paikalla. Ipanaperoinen jäi vielä tänne kyläilemään kun vanhempansa lähtivät harrastusreissulle, ja me yritetään keksiä jotain muutakin tekemistä kuin puhelimen tuijottelua (ulos ei kuulemma voi mennä kun siellä on ötököitääää).

Nyt olis ohjelmassa ainakin raparperipiirakan tekoa ja tavaroiden etsimistä ensi viikon festarireissua varten, illaksi Iisalmeen töihin, sinne otan lapsukaisen mukaan.

(Opettelen luomaan postauksia kännykällä kun en jaksa avata konetta juuri koskaan)

Mitäpä oon touhunnu?

En ainakaan istunu koneella näpyttelemässä. Vaikka oon sitäkin vähän tehnyt, mutta en huvikseni. Yritänpä muistella viime viikkojen hommeleita.. Kansalaisopistojen työt kun loppui niin alkoi se ihan tyhmä repaleloma. Oli kiva käydä koulutuksessa viikonloppuna ja heittää pari työkeikkaa, mutta lomailun kannalta oli kyllä surkeeta. Muistaakseni lunta ja kylmää, ei yhtään päässy pihaileen, ja fiiliskin oli jotenkin alavireinen. Johan olo helpotti kun "työt" alkoi, eli omia joogatunteja on ollut muutama, vähän kahviladuunia, kahden kansalaisopiston metsäjoogaryhmät sekä yksi suuri salaisuus joka on vienyt hirrrveesti aikaa koko kevään.. Mulla on valokuvanäyttely Luovassa Puussa!

Multa kysyttiin joskus helmikuussa jos haluaisin laittaa töitä näytille kesäkahvilan ajaksi. Olipa homma ensinnäkin valita kuvia vuosi(kymment)en varrelta, ja sitten karsia ja karsia, päättää montako kuvaa on sopivasti, lyödä valinnat lukkoon, keksiä millä lailla laitan ne esille, teetättää fyysisiksi kuviksi, hommata kehykset ja muut matskut, kehystää ja viimeistellä, nimetä, hinnoitella, sommitella tilaan ja ripustaa nähtäville. Eikä pelkästään kaikkee tätä, sillä "voisko näyttely sittenkin olla valokuvia ja makrameeta". No miksipä ei, joten eiku vaan vielä lankoja tilaamaan, suunnittelemaan malleja, solmeilemaan, ja vielä keksimään josko jollain lailla makrameen vois yhdistää valokuviinkin. Huh! Mutta nyt on kaikki valmiina, kuvat ja makrameet kahvilan yhden huoneen seinällä virallisesti eilisestä alkaen, ja elämään mahtuu ehkä vähän muutakin kuin kaikkea edellä mainittua. Saa mennä katsomaan: Luova Puu ateljee galleria café, Pajuharjuntie 14 B, 73100 Lapinlahti. Avoinna 6.9. asti ti-pe 10-17, la 10-15, heinäkuussa myös maanantaisin 10-17. luovapuu.com

Juhlakalu Totoro

Tottooro, Mister Toronto, Rototoo, Totorontti, Torotoro, Tottenhaimi, Tottorotti, Pöllökkä, Karvahattu, Rakas pieni kissanen on yksivuotias! Synttäripäivä oli eilen, ja Totoro sai tehdä kaikenlaisia kivoja juttuja, kuten käydä ulkoilemassa, kiivetä puuhun, mennä salaiseen huoneeseen (jonne jäi vahingossa suljetun oven taakse), istua vessassa sylissä, leikkiä lempileluillaan, ja syödä herkkuja. Synttärikakku oli tehty luomukanapateesta, päällä nokare kermaviiliä, ja kynttilänä kuivattu kuore. Neo osallistui juhlintaan syömällä oman kakkupalasensa (ilman kynttilää tosin), ja leikittämällä Totoroa ahkerasti.

Totoro on pennusta asti ollut lempeä ja harkitsevainen kaveri. Jo elokuussa siinä Torin ilmoituksessa kotia etsivästä poikapennusta ilme oli niin ihanasti välinpitämätön, että laitoin heti viestiä että tuun lauantaina hakemaan. Lapsille sanoin että nyt taisin löytää Totoron. Ja kun poikasen kanssa mentiin hakemaan pentua kotiin, niin eteisessä istui harmaa kissa, josta sanoin että kato, ihan ku Nala (meidän entinen kissa). Kasvattaja katsoi mua kummissaan ja sanoi että no se on Nala, pentujen emo. Samalla kävi myös ilmi, että Totoron isä on norjalainen metsäkissa, siksi pitkät pörrökarvat ja pölyhuiskahäntä.

Totoroa kiinnostaa virtaava vesi, hanat ja sen semmoset, kaikki lenteleväiset, kuten linnut ja pikkuötökät tai vaikka tuulen mukana lentävät kuivat lehdet, ja puihin kiipeileminen. Tykkää istua hetken aikaa sylissä silloin kun saa olla siinä yksin (hyvin harvoin saa - lähinnä siellä vessassa), kehrää vaimeasti kun sitä rapsuttaa, ja osoittaa hellyyttä hampailla (ihan sievästi vaan). Nukkuu joko oviaukossa, vessan matolla, aiemmin myös käsienpesualtaassa, tai jossain pöydänreunalla tai lattialla, mielellään kyljellään niin saa mahakarvat aseteltua ilmavasti. Pelkää kovia ääniä, erityisesti imuria.

 

Totoro on melkoinen jyrsijä, yrittää vahvistaa hampaitaan jäytämällä esim. kengännauhoja, villatakin nappeja, kaapinovien nuppeja, oksia jne ja joskus vähän viherkasvejakin. Puiset neulepuikotkin kelpaa.. Ei yhtään arvosta harjaamista, vaikka pienestä asti olen sitä yrittänyt siihen totuttaa. Kynnet antaa kyllä leikata nätisti, ja silmätulehdus hoidettiin laittamalla silmään tippoja monta kertaa päivässä eikä ollut siitä moksiskaan. On silleen fiksusti arka, että väistää tarvittaessa, ja antaa Neolle kaiken sen tarvitseman tilan. Koskaan ei ole tahallaan raapaissut ketään, eikä pissannut hiekkalaatikosta ohi.

Totoro leikkautettiin pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen se on saanut takaisin paljon pentumaisuutta. Leikkii mieluiten kissankarvoista huovutetulla pallolla, kantaa sitä suussa ja pelaa jalkapalloa, yksin tai Neon kanssa. Toinen lempilelu on leopardihiiri, eli vahvaan naruun sidottu rapiseva leopardikuvioinen karvaläpyskä, sitäkin kantaa paikasta toiseen, ja usein Neo juoksee perässä narua jahdaten. Villiintyy ihan täysin onkilelusta, jonka päässä roikkuu höyhenkimppu. Hyppii vaikka minkälaisia loikkia kun yrittää pyydystää höyheniä, ja kun saa sen kiinni niin lähtee muristen raahaamaan sitä piilopaikkaan. Tai sitten Neo on innostunut samasta lelusta ja Totoro väistää kauniisti takavasemmalle.

Alkuun Totoro ei juuri äännellyt muuten kuin maukui pienellä äänellä kärsimättömänä ruokaa odotellessaan. Kun Neo tuli taloon ja oli vielä eristyksissä eri huoneessa, niin Totoro istui oven takana juttelemassa. Ja nytkin on maailman suloisinta kun pojat käyvät kahdestaan kissankielistä keskustelua kurisemalla ja purisemalla. Mun ihanat karvapojat! ♥♥

Vihreän ikävä

Perjantaina työmatkalla sillan alla virta oli jo sulana, ja ensimmäinen ajatus oli että pääsispä uimaan. Tällä hetkellä tuntuu hankalalta kuvitella että kuukauden päästä on muka jo pellolta lumet suurimmaksi osaksi pois. Kärsivällisyyttä! Oon selaillut koneella olevia kuvia, koska muisti tuli täyteen eikä mun joogavideot enää mahdu ellen luovu jostain. Tämän postauksen kuvat on Portugalista vuodelta 2017, ja myös matkakuume nostelee taas päätään. Onneksi on Montenegron reissu tulossa syyskuussa, ja ensi vuodellekin kohde on jo mietinnässä. Tuo Portugali kyllä houkuttelis kovasti, enkä vielä tiedä olisko kyseessä joogamatka vai kavereiden kanssa tehtävä reissu, mutta pääasia on ettei mun enää tarvi matkustella yksin! En pistäis yhtään vastaan jos just nyt oisin jossain vihreässä paikassa missä aallot liplattelis nilkoissa.. Ja ehkä oisinkin ellei tämä opiston kevätkausi kestäis tyhmästi vielä paria viikkoa. Sitten on - toivottavasti - jo niin kevät ettei tee mieli poistua mihinkään kauemmas. Jaksaajaksaa, kyllä se tästä vielä kesäksi muuttuu!

Ihan intona

Se alkoi siitä kun matkalla viikonlopun makrameekurssia pitämään kävin paikallisessa kirjastossa lainaamassa aiheeseen liittyviä kirjoja, joita ei meidän kirjastossa ollut saatavilla. Hyllystä silmiin osui aika vasta julkaistu Jämälankakekkerit, jota olen haaveillut päästä plarailemaan. Otin sen epäröimättä mukaan, ajatuksena saada käytettyä mun runsaahkosta lankavarastosta jokunen kerä sellaisiin neuleisiin joita tulee oikeesti käytettyä, koska ne on kauniita ja sopivia.

Lauantain kurssipäivä kului nopsaan, ja illalla jo kaivelin lankakeriä esiin. Kirjasta valikoitui yksi malli heti puikoille, ja se on edennyt jo siihen kohtaan missä hihat on eroteltu vartalo-osasta. Kolme jämäkerää lankaa on käytetty, enkä melkein malttais odottaa nähdä mun uutta neuletakkia valmiina ja päästä ottamaan se käyttöön! Neulehommelit on olleet pitkän aikaa tauolla, tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi vain yhden villapaidan ystävälle, joten vähän puskista hyökkäsi tämä yhtäkkinen neuloosi.

Yllättäen lankoja onkin melkein huoneellinen - siis niinku lattian peittona kun kaivelin kaikki jemmat läpi, osan taidan suosiolla laittaa kiertoon, vääränväriset ja muuten epäkelvot, ja lopuista teen jotain. Aloin jo katteleen värejä vähän sillä silmällä että kenen lempivärejä ne on ja mihin niitä yhdistäis.. Ehkä pian tuloillaan onkin neuletakit kaikille tyttärille - ja miksei pojillekin!

 

Lankainspiraatiopuuskassa tein pari makrameejuttuakin kotona heti kurssin jälkeen. Lampunvarjostin/lyhty on ollut mulla haaveena tehdä jo pitkään, nyt Prismasta löytyi bamburenkaita, ja heti tiesin että niihin tulee mun lyhty. Pikkupussukoitakin on kiva tehdä, vaan mitähän kaikkee käyttöö niille sitten keksis? Sopii ainakin avainpussukaksi, ja pesäksi pienille viherkasveille tai ilmakasveille. Pussukkakurssikin on kehitteillä kunhan vaan saataisiin aikataulut mätsäämään.