Sielunravintoa

Välillä pitää päästä ihan yksin rannalle istuskelemaan ja metsään kävelemään. Nuuhkia kesää, antaa mielen pähkäillä omiaan (se on nyt vähän täystyöllistetty), yrittää opetella päästämään kontrollista irti. Ja sen jälkeen onkin hyvä istuskella muutama tunti linnunpelättinä mansikkapellolla.

Heinäkuussa

Tähän mennessä tapahtunutta: nyt olis työntekijöitä ku keksis niille töitä, mansikat ei kypsy tai melkein kypsyy mutta linnut syö ne sitä mukaa, päivystysvuorot pyörii, vilakkaa on, vettä satoi yhtenä päivänä juhuu, joogaa ulkona vaikka varpaat jäässä, pitää pukeutua toppavaatteisiin, mieli haluais vaan päiväunelmoida, porkkanat sai harsot päälleen lämmikkeeksi, retkeilyä lirupurolle moikkaamaan miljoonaa hyttystä, yhet myöhästyneet synttäripäiväsyömingit poikien kanssa, uni karkaa jo aikaisin aamulla, lapsi lähti rottavahdiksi ja aikoo opetella pärjäämään yksin, liput magnesiaan ostettu, kauneutta ja ihania hetkiä luonnossa, auringonpilkahduksia ja jännittäviä käänteitä. Siinäpä se kesä etenee.

Mutta missä kesä?

Kyllä hieman piti hieraista silmiä kun eilen kattelin tän alkavan viikon säätiedotusta. Että lämmintä max 11-17 astetta, pilvistä, tuulista, ja semmosta vetistä ilmaa, mutta ei kuitenkaan kunnon sadetta. Ei kait siinä, näillä mennään, kun ei tuota säätä oikein voi itse valita.. Onhan täällä toki ollutkin ihania, kesäisiä, aurinkoisia päiviä, mutta just nyt kun odotellaan mansikoita kypsyviksi onkin viileetä ja pilvistä. Alkuun ajattelin että ois saatu ekat mansikat omasta pellosta jo viime viikolla, viime viikolla katoin että menee varmaan seuraavaan viikkoon, ja nyt tän viikon sääennusteen jälkeen en tiedä onko meillä mansikoita vielä ens viikollakaan.. Varauslista on melko pitkä, asiakkaat kyselee jatkuvasti, ja me myydään kahdenlaista ei-oota: ei oo vielä ja ehkä ei oo enääkään. Tässä lähtis tilaus säänhaltioille: Jos ei tule kunnolla vettä, niin sitten sitä aurinkoa ja lämpöä, kiitos!

Kiitollinen

tästä hetkestä

siitä että meidän kylällä järjestetään torstaisin aamujoogaa

ja siitä että tajusin ilmoittaa pitäväni torstaiaamupäivät töistä vapaata

suomen kesästä

auringosta valosta lämmöstä

tuulesta joka pitää ötökät pois

mun sydämestä joka on nyt vähän hämillään

tästä itsetutkiskelumatkasta

toimivasta kehosta

tutkivasta mielestä

mun maailman parhaista lapsista ja lapsenlapsista

ja monesta monesta muustakin

Joskus se tulvahtaa aaltona yli ihan äkkiarvaamatta, joskus sen herättämiseksi tarvitaan jotain, yksi pieni lause jonka kuulee tai lukee just oikealla hetkellä. Vaikka mieli askartelisi omiaan, niin jostain sisältä se hyökkää ja peittää hetkeksi kaiken muun alleen.

Kaikki on hyvin juuri nyt.

Keskity tuntemaan kiitollisuutta koko kehollasi.

♥

Yllätysmomentti

Mitä jos saa eräänä ihan tavallisena keskiviikkoiltana puhelun yksityisestä numerosta ja vastaa siihen vaikkei yleensä vastaa mihinkään tuntemattomiin numeroihin, ja siellä on se tyyppi jonka kanssa kävi jokunen kuukausi aiemmin lomailemassa Englannin rannikolla muutaman päivän ja josta ei ole kuullut sen koommin paitsi yhden pienen viestin verran, ja puhuu sen kanssa lontoota puolitoista tuntia ihan melkein kaikesta maan ja taivaan välillä ja myös siitä kuinka maailma ehkä meni vähän pois sijoiltaan sen reissun jälkeen, ja tulee semmoseen lopputulokseen että vois suunnitella uuttakin reissua yhdessä kun aika harvassa on kummallakin semmoset kaverit kenen kanssa ois samalla aaltopituudella, ja sitten viettää melkein unettoman yön kun ei oikein tiedä mitä tästä nyt pitäis ajatella vai pitäskö mitään??

Härkää sarvista

Huih! Nyt tuntuu että olen ottanut ison askeleen, vaikka se näyttää ihan pieneltä. Loin feisbuukkiin tapahtuman mansikkapeltojooga, jossa olen itse ohjaajana! Eikä vain yhden kerran, vaan viitenä lauantai-iltapäivänä. Ajankohta oli vaikea valita kun kaikilla on omat kesämenot, niinpä tein valinnan enimmäkseen omien menojen perusteella, koska varmasti ei löydy semmosta aikaa joka kaikille kävis. Hengitykseen tutustumista ja kehon lempeää linjaamista ois tarjolla, pitänee alkaa suunnittelemaan ohjelmia. Ja nyt toivoisin että edes joku ilmestyy paikalle niin ei tartte jännittää turhaan..

Havaintoja ja ajatuksia

Juhannuksesta selvitty. Oli ensimmäinen juhannus kun tein juhannusjuustoa kaupan luomutäysmaidosta, ihan hyvin onnistui. Oli myös ensimmäinen juhannus ilman kokkoa, täällä oli metsäpalovaroituksen lisäksi oikein kokonpolttamiskielto, ja kyllä olikin niin hullu tuuli ettei käynyt mielen vieressäkään laittaa tulia pihalle. Kaasugrilli sytytettiin kuitenkin, ja sisällä kynttilä. Ja tosiaan sadetta kaivattais taas. Suht kostean toukokuun jälkeen kesäkuussa ei ole satanut yhtään. (edit: Onhan, pari postausta aiemmin löytyy jopa kuva sadepisaroista!) Muutama pisara juhannusaattona, ja viime yönä ehkä vähän, en oo vielä käynyt pihalla tarkistamassa. Eilen käytiin vierailulla ex-anoppilassa ihastelemassa kukkia ja uiskentelemassa hurjassa aallokossa. Meidänkin lammikossa on punalehtiset lumpeet hengissä talven jäljiltä, yksi lehti on kasvanut pinnalle asti, tosin siitäkin joku oli haukannut palasen. Liekö telkkäemo joka poikastensa kanssa lipuu pitkin lammen pintaa nyt jo vähän tottuneempana siihen että välillä ihminen käy uimassa ilman että olis aikomusta napata linnunpoikasia välipalaksi. Luulen, että mun voimaeläin saattaakin olla sudenkorento.