Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 15. huhtikuuta 2021

Tänään olen..





Ihan pakko tehdä tämä lista nyt, tuntuu että tänään oon tehnyt ja kokenut niin paljon kaikkee. Miten aika voi venyä niin että joinain päivinä ehtii tehdä miljoona asiaa kun toisina taas koko päivä on vilahtanut ohi ennen kuin huomaakaan.
 
Töiden lisäksi mitään aikatauluja tai tarkkoja suunnitelmia ei tälle päivälle ollut. Paljon on tullut tehtyä ihan huomaamatta.
 
Tänään siis olen mm:
Käynyt suihkussa. Vaihtanut lakanat, tuulettanut petivaatteet pihalla, pessyt koneellisen pyykkiä ja vieläpä ripustanut ne kuivumaan. Imuroinut, järkkäillyt tavaroita paikoilleen. Tiedustellut tilaa vuokrattavaksi joogaa varten, täyttänyt kalenteriin kesän töitä, ilmoitellut synttäritarjouksista, päivittänyt työblogia, maksanut laskuja. Istunut pihalla auringossa nauttimassa lämmöstä, upottanut kädet multaan ja paljaat varpaat lumeen. Nähnyt nokkosperhosen ja tuntenut kärpäsen kävelyn paljaalla käsivarrella. Kastellut kukkia. Opiskellut ranskaa (eniten nauratti n'allez pas là-bas), pelannut nonogrammia, tehnyt palapeliä, solminut muutaman solmun, lukenut kirjaa, käynyt kävelyllä. Auttanut autonkorjauksessa, tehnyt ex-temporereissun maalle, jossa rapsutellut kissoja, siistinyt kukkapenkkiä ja löytänyt ensimmäisen nupun. Suunnitellut yhden joogaohjelman, treenannut läpi toisen, ja ohjannut molemmat (pitkä työilta, siksi oon täällä näin myöhään). Jossain välissä vähän syönytkin jotain.

Huhhuh, olipa päivä! Ja nyt hyvää yötä!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Puutarhauutisia





Kukkivia kukkia! - purkissa.. Piha vielä suurimmilta osin lepäilee lumen alla, vaikkakin hanki on kyllä huvennut murto-osaan siitä mitä se paksuimmillaan oli. Reunoilta jo vähän maata pilkistelee, ja ensimmäiset vihreet on jo näkyvissä! Sammalta, maksaruohoja, muutama heinätupsu. Yrttipenkissä oregano ja ruohosipuli vahvasti hengissä, myös salvia, timjami ja sitruunamelissa vihertävät osittain. Viherherukassa ja ruusupensaassa eläviä silmuja. Takanurkan "kukkapenkki" vielä talviunilla, kunhan se herää niin tekaisen jonkunlaisen reunuksen noista maaltatuoduista pajuista - ehkä. Haluaisin niin jo hypistellä tomaatinlehtiä ja ihastella pikkuisia taimivauvoja, mutta ei täällä voi esikasvattaa mitään.. Ostin pari siemenpussia, punajuuren ja jonkun toisen jota en nyt muista, eli niitä ehkä johonkin, ja kurkkupuska ois kiva, riittäisköhän lämpö avomaalla. Kesäkurpitsat ja tomaatit hankin valmiina taimina, ja jotain kukkasiakin pihaan vielä mahtuis, ehkä kylvän ruiskaunokkeja tai kehäkukkia. Tai kääpiösamettikukkia, oih! Vähän harmittaa kun en syksyllä kätkenyt maahan yhtään kukkasipulia, mutta nytpä tiedän mihin kohtaan laitan ensi syksynä ainakin oransseja krookuksia ja skilloja. Sormet sain jo kastettua multaan kun siistin yrttipenkistä vanhoja varsia pois, ja paljain jaloin pääsee jo kipittelemään terassilla plus yhdellä betonikivellä, ihan pian nurmikollakin! Oi kevät ja puutarhahulluus!!

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Ihmisen ikävä





Ihminen on laumaeläin, ne sanoo. Just ku olin oppinut olemaan ihmisihminen, niin on pitänyt opetella luopumaan siitä. En edelleenkään tykkää ihmisjoukoista enkä hälinästä, nyt vielä vielä vähemmän kuin aiemmin, enkä tiedä osaisinko enää edes olla kovin läheisessä ihmissuhteessa, elää perhe-elämää. En kuitenkaan koe olevani yksinäinen. Siihen varmaan auttaa se että lapsi asuu nyt mun luona, ja isompien lasten kanssa soitellaan ehkä jopa viikoittain. Mulla on muutama hyvä ystävä joiden kanssa jutellaan välillä ja sillon tällön nähdäänkin. Töissä tapaan riittävästi ihmisiä, saan olla ihan tarpeeksi äänessä ja ehtii vähän rupatella niitänäitäkin ennen ja jälkeen joogatunteja. Arki rullailee mukavasti, mutta välillä (erityisesti lomilla ja pitkillä vapailla) on heikkoja hetkiä ja ikävä iskee. Tuntuu että kaikilla muilla on kumppani jonka kanssa voi tehdä juttuja, käydä kävelyllä ja retkillä, tehdä ruokaa, jakaa asioita ja arkea. Ja sit vaan pyörin kotona pienissä ympyröissä, kaipaan kainaloon, ja mietin onko tässä universumissa ketään mua varten. Ketään jonka kanssa voisin olla aito minä, turvassa ja huolehdittuna. Voisin välillä olla kannattelematta ihan kaikkee, joku muu sanois että huilaa sinä, mä kyllä hoidan. Oispa edes semmonen osa-aikapoikaystävä, mistähän moisen löytäis.. Vai onko tää taas yks niistä elämistä jossa oon vanha outo valkotukkanen mummeli yksin pikku mökissään. Vaikka kyllä sekin ajatus tuntuu ajoittain ihan mukavalta. Ei kait se auta kuin odotella ja kattoo miten käy.

tiistai 30. maaliskuuta 2021

Turnausväsymystä

Jotenkin tää pääsiäistauko tulee nyt tosi tarpeeseen. Vaikka just oli hiihtoloma, ja oon päässyt hyvin töihin kiinni sen jälkeenkin, niin just nyt tänään väsyttää. Ehkä aamuinen muutaman kilsan reipas kävelylenkki kukkakauppaan toi liian paljon happea aivoihin, sen jälkeen oon vaan enimmäkseen maannut peiton alla ja koomaillut. Toki suunnittelin parit joogaohjelmat ja vedin yhden tunninkin tässä välissä. Nyt silmiä painaa siihen malliin, että jos oisin oikein fiksu niin menisin taas peiton alle, laittaisin simmut kiinni ja avaisin ne vasta aamulla. Torstaina on vielä yks joogatunti, ja pääsiäisen jälkeen kolmisen viikkoa opetusta ennen kesälomaa. Tai pitää varmaan sanoa "kesälomaa", ei tiiä jos se yks hanke johon pääsin ohjaamaan joogaa jatkuu vielä huhtikuun jälkeenkin kerran viikossa, ja yhessä kansalaisopiston ryhmässä kyselivät jos voisin kesätauon aikana ajella pitämään heille tunteja, mutta hyvin epävarmaa on se. Muutaman päivän välein lisään kalenteriin omia etäjoogatunteja, ja sitten taas karsin niitä pois, se yrittäjän vapaus nääs. En tiiä miten porukka ois kiinnostunut etäjoogailemaan kun nyt on saatu kuitenkin pitää kaikki lähitunnit lähiopetuksena. Ehkä niistä etäryhmistä löytyis jonku verran porukkaa. Ihana ystäväni kyseli jos haluisin alkukesällä lähtä hänen kanssaan pitämään muutaman tunnin cityretriittiä, ja kesällä on taas tulossa pariin otteeseen tanssia & joogaa. Se alunperin viime lokakuulle suunniteltu viikonloppuretriitti siirtyi ensin huhtikuulle ja nyt kesäkuulle, toivottavasti saatais sinne porukkaa. Ja vähän muitakin omia kuvioita on tuloillaan. Jospa näillä kesän yli kitkuttelis, tai vieläköhän keksisin jotain lisää, työtyöt kun jatkuu sitten vasta syyskuun puolenvälin jälkeen.

torstai 25. maaliskuuta 2021

Mitähän





Taas on semmonen selittämätön olo, että kohta tapahtuu jotain jännää. Toivottavasti hyvällä tavalla jännää, voisin taas vaikka rakastua! Istun tässä elämän kyydissä, yritän välillä olla puikoissakin etten pelkästään matkustajana, ja kattelen (ja vähän ohjailen) mihin suuntaan tää alus kulkee. Jos vaan eläis ihan tavallisesti kuten ennenkin ja kattois mitä tapahtuu, mutta riittääkö se? Tapahtuuko sitten mitään uutta, erilaista, vai kiertääkö koko ajan samaa vanhaa kehää jos ei siitä koskaan hyppää pois? Aika ja paikka on jotenkin hyvin kiinnostavia käsitteitä, tykkään kalentereista ja kartoista. Mihin suuntaan olis syytä kääntyä, oisko nyt aika? Mun kalenteri on yhtä aikaa liian täysi ja liian tyhjä, enkä tiedä oonko enää kartalla ollenkaan. Sekavaa? No on!

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Ihan tavallista mulle kuuluu





Joku on naapurissa käymässä, jättänyt autonsa mun oven eteen kun ei ole viitsinyt peruuttaa. Mua pikkusen häiritsee että mun reviirille tunkee vieraita asioita. Kompostipussi on taas pohjasta ihan melkein puhki, nesteitä tihkuu ulos. Vien roskat, ilahdun kun biojäteastiassa on pari pussia, vaan liekö nekin mun sinne joskus aiemmin viemiä. Lähden pikku lenkille ennen illan  töitä, haluan puiden luo, vaikka puitahan on pihassakin. Kuuntelen kevätlintujen laulua, pikkumetsässä on ihmisiä, nuotiopaikalla tulet, savu tuoksuu keväiseltä ulkoilupäivältä. Taivas on pilvetön, aurinko järven yllä. Katselen kuinka hoikkien oksien varjot piirtyy kauniina hangelle. Varjojen näkemiseen tarvitaan valoa. Haluaisin pystyä näkemään omat varjot, ne joita yritän vältellä. En haluaisi mennä ihan asutuksen sekaan, suunnittelen palaavani kotiin puistokaitaletta pitkin pihojen välistä puikkelehtien, siellä on yksi vanha punainen hirsitönö takapihojen puristuksissa. Reitti sinne on kuitenkin tallaamaton, joten kuljen ihmisten polkuja pitkin, jäniksenjälkiä näkyy hangella ristiin rastiin, joku pieni on piipertänyt polun poikki. Tänään sovin alustavasti uusista työkuvioista, nyt mietin myinkö taas osaamistani liian halvalla. Ehkäpä joskus opin. Kotona vastassa lämmin seisova ilma, auringonvalo on koko iltapäivän vaeltanut olohuoneen lattian poikki, nyt kiivennyt jo seinälle asti. Puhelimen täytyy vielä latautua hetki ennen töihinlähtöä, ehkä minunkin. Niin että ihan tavallista mulle kuuluu.

Vähälumiset kuvat viime vuodelta. Samoilla huudeilla tänäänkin.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Lököloma

La Spezia 2018

Edinburgh 2019

Ponta Delgada 2019

Sintra 2019

Olipas se aikamoinen hiihtoloma! Ehdin vaihtaa totaalisen vapaalle, eikä oikein vieläkään tunnu että arki olisi alkanut vaikka on jo kaksi työpäivää ollutkin. Ei yhtään tehnyt mieli mihinkään reissailemaan, onhan niitä jo nähty. Kotona oli oikein hyvä olla öllötellä, eikä lapsikaan vaatinut mitään kummempia lomahommeleita, pitkät yöunet, koneella notkuminen ja yks pilkkireissu oli sille aivan riittävä irtiotto arjesta. Minä kävin nojatuolimatkailemassa menneisyydessä, uppouduin kirjojen ja elokuvien maailmoihin, kuljeskelin ulkona aistimassa kevättä vaikka välillä olikin hurjasti pakkasta, hyppäsin luovuuden virtaan ja värkkäsin mm. uuden korvismalliston, koin suuren pettymyksen ja sen seurauksena vapautumisen ja voimaantumisen. Ja kaiken haahuilun vastapainoksi olen pitänyt aivoja hereillä opiskelemalla sekä askartelemalla veroilmoitusta eteenpäin. Kerrankin on ollut kunnon vuoristorataa. Nyt on ilmassa pientä stressinpoikasta tulevista töistä joita ei juurikaan ole, pitänee yrittää keksiä jotain.