Kesäpesäpäivät

Tuolla suuressa maailmassa kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta, ja nyt näyttäis täälläkin vähän siltä. Sääennuste ennustelee poutaa ja aurinkoa, mikä on vaihteeks ihan kiva, niistä hellelukemista en niinkään välitä, mut onpahan hyvä syy uiskennella. Ainakin on maa kunnolla kasteltu, jos nyt pian alkaa kuivuus ja kuumuus. Näinä kesän seisahtuneina päivinä olen tavannut ystäviä, lukenut kirjaa ja näperrellyt, käyttänyt takkuisen pääni huollossa (on kuin uusi, ja sai vähän koristeluitakin), ihan vähän neulonut villatakkia syksyä varten, ajellut pyörällä töihin ja pulahdellut järveen. Niin ja tein uuden joogavideon sekä ihan vähän valotaikoja. Kahvilahommia ois vielä pari päivää ja sitten muutama päivän vapaata. Lähen ehkä pikku pikareissuun, ipanaperolla olis sopiva väli tulla mummuilemaan jos sen vaan jollain konstilla sais tuotua tänne. Katotaan mitä tästä kesälomasta syntyy, kaikki on vielä vähän auki. Vaan sen tiedän, että nyt menen suihkuun, teen eväät ja polokasen kylän toiseen päähän päiväksi.

Ruuhkaviikkoterveiset

Tälleen seesteisessä keski-iässä, kun suurperhearkirumba on aikaa sitten taaksejäänyttä ja jo osin armollisesti unohtunuttakin elämää, voi kiireen ja hässäkän tuntua kätevästi simuloida parin viikon tavallista täydemmällä kalenterilla. Yks viikko takana, toinen edessä, eli just nyt oon tässä myrskyn silmässä jossa saa pari päivää hengähtää ennenku uus pyöritys alkaa. Yllättäen tollaset 6-7 tunnin työpäivät onkin himpun rankempia - ja pitempiä! - kuin ne parin tunnin työkeikat plus matkat päälle mihin oon tottunut. Ja vaikka niitä ei ole edes joka päivä, niin kyllä silti on kuormittavaa jos niihin sisältyy lähes unettoman yön aiheuttanut unohdus, yks bussilastillinen saksalaisia opiskelijoita syömässä tuvan tyhjäksi, ja pikku mielipaha tyytymättömästä asiakkaasta. Niin ja sitten tietty ne kivat työt/huvit siihen päälle: tanssia ja joogaa, retriittipäivä, vielä yks kansalaisopiston kesäjoogaryhmä ja sen semmosta. Ens viikolla samantyyppistä settiä, paitsi joogaa vähemmän, kahvilaa päivän verran enemmän, lisäksi kaks kuumakivihierontaa (tarkoittaa että vapaapäivät kuluu osittain siivoamiseen) sekä mahdollisesti makrameekurssi. Ja pian onkin juhannus. Kivaa viikonloppua!

Missä mun kesä?

En kaipaa mitään superhelteitä, mutta ois kiva saada välillä sellasia aurinkoisia päiviä että mieli tuntuis kulkevan kalenterin kanssa samaa matkaa. Ihana vihreys joo, ja sateenjälkeinen raikkaus ja tuoksu on niiin ihania, mutta ku istuu sisällä ja kattoo ikkunasta ulos niin valon määrän perusteella vois olla vaikka joku syyskuu. On ollut paksut pilvet ja aikamoista tuulta, ehkä välissä jokunen kaunis hetkikin. Kesän suunnitelmat elää kovasti, kahvilatöitä on noin pari-kolme päivää viikossa, lisäksi yritän tarjota joogaa eri muodoissa vaan vieläkin porukka osallistuu aika nihkeesti. Tanssi & jooga -combo on edelleen suosittu, niitä on tulossa kaks kertaa, toinen on ollut loppuunmyyty jo pitkään, toiseen on pari paikkaa vapaana. Lauantaina ois tulossa ihana retriittipäivä, vaan mistäpä saatais siihen riittävästi osallistujia? Haluisin vapaahetkinä istuskella auringossa rannalla tai edes terassilla lukemassa kirjaa tai tekemässä käsitöitä. Uimassa olen käynyt tasan yhden kerran, pitäis jo käydä joka päivä. Tänään ajattelin lähtee pyöräilemään, mut just nyt siellä tulee vettä taivaan täydeltä vaikka sääennuste sanoi poutaa koko päiväksi. Pöööh. Haluun mun kesän jo tänne.

Retkellä

Paikallinen Pisa, jossa on myös torni (ei tosin kalteva, vaan kamala ritilälattiainen metallihökötys), johon en ainakaan minä uskaltautunut kiipeämään. Oli alkukesän vielä ötökätön, mutta hieman epävakainen päivä. Oi mikä metsä, ihanat ikiaikaiset kalliot, laelta näkymät kauas ja maisemassa noin miljoona vihreän eri sävyä. Mukana parhaat ystävät, kaikilla reput täynnä eväitä, ja mulla kamera kaulassa. Kaukana polulla nähtiin vilaukselta yksi muu ihminen. Eniten äänessä käki, muitakin lintuja kuului, ja välillä kun pysähtyi, pystyi kuulemaan maan puhetta. Ei autoja, ei taustamelua, vain luonnonrauhaa.

Opastaulu kertoo mm. näin: Pisan laki kohoaa 270 metriä merenpinnasta. Se kuuluu Kolin ja Vuokatin kanssa samaan muinaiseen vuorijonoon. Kova kvartsiittikallio on pysynyt ympäristöään korkeampana, kun eroosio ja jääkaudet ovat tasoittaneet maankamaraa. Vanhan metsän kätköissä elää monimuotoinen lahottajasienten, hyönteisten ja lintujen joukko.

Yllätysvapaat

Olikin tämmönen nysäviikko: kaks päivää töitä, arkipyhä ja sitten pomon peruttu meno, joten hän onkin itse paikalla loppuviikon. Ens viikolla varmuudella töitä ainakin tiistaina. Ei ole kuitenkaan tylsyys päässyt iskemään, tekeillä on noin kolme kesäpaitaa ja joogaohjelmiakin pitäis miettiä. Luonto on just nyt ihana, ulkona tuoksuu alkukesä, saunavasta ja tänään myös tuomi. Iltaisin kävelen rantaan nauttimaan, kolme kertaa olen uittanut koipia vedessä, ehkä pian uitan koko muorin, ainakin tekis jo kovasti mieli lipumaan vedessä. Kaipaan mukaan tyyppiä joka sanoo että hui ku kylymää eihän tuonne mee hullukaan, ja sitten menisin. Meidän järvellä asuu pulloonpuhaltelijalintu, kuulin sen viime kesänä ekaa kertaa. Tänään kukkui käki, se on virallisesti kesä nyt. Mun tomaatintaimet on asuneet ulkona jo muutaman yönkin, ensin vahingossa ja nyttemmin ihan tarkoituksella. Ehkä kohta pääsen istutushommiin. Ei vaan kauheesti huvita touhuilla pihalla kun naapurin pappa tykkää huudatella moottoripyöräänsä vähän väliä, ja kahden asunnon emännät päivystää etupihalla tupakka hampaissa, ja yhden asunnon porukka takapihalla samoissa puuhissa.

Kukkakuvat parin vuoden takaa maalta. Nyt siellä on voikukka vallanut kukkapenkit ja puput syöneet lähes kaikki hedelmäpuut hengettömiksi, nyyh.

Käsityömuisteloita

Jännä, kun ajattelen tarkemmin, niin koulussa en oikeen tykännyt muista kuin lukuaineista. Johtui pitkälti siitä etten juurikaan osannut mitään käytännön juttuja. Luonnollisestikin kaikki tytöt laitettiin sinne pehmeiden käsitöiden puolelle, vaikka ehkä mua ois enemmän kiinnostanut puutyöt. Ainakin niistä oli jotain kokemusta, joskus pienenä hiivin muistaakseni useinkin mummulan autotalliin sahaamaan, poraamaan ja naulaamaan papan työkaluilla. Tekstiilipuolella olin ihan taidoton, enkä vasurina oppinut koulun käsitöissä paljon mitään muuta kuin ompelukoneella huristelua, ja jotenkuten hikisesti neulomaan mulle nurinkurisesti eli oikeakätisesti. Muistan tuskailleeni viikkoja yhden lapasen kanssa, taisin saada sen lopulta kotitehtäväksi ja ehkä äiti saattoi auttaa sen valmiiksi saattamisessa. Paria sille ei koskaan syntynyt. Virkkaaminen oli niin täyttä tuskaa väärällä kädellä, etten pystynyt sitä koskaan oppimaan. Neulomisessa sentään käytetään molempia käsiä, sen jotenkuten voi aivoissa nyrjäyttää peilikuvaksi, mutta jo virkkuukoukun piteleminen väärässä kädessä oli liian haasteellista - myös opettajalle, ja kun kukaan ei pystynyt opettamaan niin mitenpä sitä vois oppia. Olin tosi iloinen, kun seiskaluokan jälkeen ei enää tarvinnut väkertää yhtään mitään käsitöitä.

Mutta sitten esikoista odottaessa jostain tuli ajatus kutoa pikkuisia vaatteita, muistan tehneeni ainakin nutun, housut ja pipon, mintuvihreät keltaisilla resoreilla. Ja kun isot lapset oli pieniä, innostuin ompelemisesta. Ostin jopa saumurin, ja kiertelin varmaan viikoittain kangaskaupoissa katselemassa kivoja collegekankaita. Aika monet leikkivaatteet tuli silloin tehtyä, joitain mekkojakin ja muuta juhlavampaa. Sitten kaikki käsityöt jäi moneksi vuodeksi unholaan. Ehkä se oli sitä aikaa kun puutarhahulluus vei mennessään, eikä paljon muuta ehtinyt tehdä kuin tonkia maata ja hoivata lapsia. Muistan pyytäneeni äitiä opettamaan tekemään villasukan kantapään, että ehkä ainakin yhdet villasukat (tai todennäköisemmin yhden villasukan) olen tehnyt joskus vuosituhannen vaihteessa.

Heti maallemuuton jälkeen päätin opetella virkkaamaan, ehkä olin nähnyt jossain jonkun virkatun jutun ja halusin oppia tekemään samanlaisen. En enää tarkalleen muista mistä netin syövereistä löytyi kuvalliset ohjeet virkkaamiseen, ja niitä aloin sitten vaan kääntämään vasemmalle kädelle sopiviksi. Itse asiassa juuri virkkausjutut johdatteli mut blogien pariin, ja sieltäpä tuli innostus alkaa kirjoittamaan tätä omaa blogia, vuonna 2009(!). Virkkaaminen oli kivaa ja lopulta myös helppoa, kehittelin valmiiden ohjeiden pohjalta jopa oman pipomallin. Virkattuja pipoja on syntynyt vuosien varrella eri väreissä useita kymmeniä, olen käynyt erilaisissa myyjäisissä ja muualla niitä myymässä, ja vieläkin niitä löytyy sekä kotoa että kahvilapuodista. Ja tietty aina talvella omasta päästä, enpä ole juuri muita pipoja käyttänyt vuosiin.

Kesällä 2017 meillä oli brittiläinen kutova kokkipoika tekemässä peltoapulaisille ruokaa, ja vapaa-ajalla villasukkia. Jostain kätköistä löytyi puikkoja ja lankakeriä, ja iltaisin tämä britti opetti meidän muille apulaisille neulomista. Olihan sitä pakko itsekin yhdet sukat tehdä, ja luulen että siitä alkoi neuloosin esiaste. Ensin hyvin maltillisesti ehkä yhdet villasukat talvessa. Nyt parin viime talven aikana on neulehommelit vähän ryöpsähtäneet, ei ehkä vielä karannet käsistä kuitenkaan. Liikkeellä saattaa olla myös pienesti orastavaa kiinnostusta vaatteiden ompeluun..

Niin ja tietty on sitten vielä kaikki makrameejutut ja helmikorvisten ompelu ja ehkä vielä jotain muutakin käsityöksi luokiteltavaa..

Uuteen viikkoon

Tässä on nyt ollut tämä parin viikon melkein-loma, joka on kylläkin hujahtanut ohi vähän liian nopeasti. Mihinhän aika on tällä kertaa kulunut?? Toki on ollut muutama työkeikka, joogaa ja muuta, sekä etä- että lähi - enhän mä vissiin oikeesti osaa lomailla.. Neuloosi on vähän rauhoittunut, olen saanut valmiiksi yhden kesäpaidan sekä hameen, ja vielä huvittelis tehdä pellavainen kesäneule jos jostain löytyis langat sellaseen. Pihahommia oon päässyt tekemään sen mitä tuossa pikkupihalla niitä on: yhden nurkan kaivaukset, heinien haravointia ja enimmäkseen vaan kevään etenemisen ihmettelyä. Puutarhakaupasta hain jo tomaatin- ja paprikantaimia, ne asuu vielä sisällä.

Tiistaina on kesäkahvilan avajaiset, ja sielläpä sitten olen paikalla ainakin tämän kuun loppuun asti aina kun auki ollaan. Huomisen otan ihan rennosti, yin ja zen olkoon täysikuupäivän teemat. Ja tiistaina saattaa alkaa myös kesäjooga, se on yhdestä osallistujasta kiinni, nähtäväksi jää miten käy.

Päivärytmi on pikkusen keikahtanut iltapainotteiseksi. Nyt kun ei ole joka aamu aikaisia herätyksiä, lukiolaisellakin on vain parina päivänä aamutunteja, ja illat on yöhön asti valoisat niin ei ymmärrä lähtä nukkumaan ajoissa. Ehkäpä jatkossa täytyy ihan laittaa kello yhdeksältä soimaan, jotta aamuissa säilyy jossain määrin leppoisuus. Just nyt haaveilen ehjistä pyöränrenkaista, aurinkoisista päivistä ja uimisesta(!!!), sataa saa noin joka kolmas päivä muutaman tunnin ajan. Naapurin takapihalla on vielä pieni lumivuori, jospa ois niin lämmintä että se sulais pian pois.