Vielä on jäljellä

Kesätyöt on nyt siihen malliin tehtynä, että menen paikalle enää vain tarvittaessa. Toisaalta ihan pikkusen rasittavaa olla koko ajan lähtövalmiudessa, mutta kuitenki tykkään että on edes olevinaan jonkunlainen rutiininpoikanen esim nukkumisen ja heräämisen suhteen. Tähän elokuun alkuun pitäisi mahollisesti osua myös yksi koulutuspäivä, jaaaa sitten loppuviikosta on semmonen juttu että mun vauva täyttää 18. Apua! Erehdyin yks päivä kattoon itteeni peilistä vähän turhan läheltä, ja kylläpä se totuus vaan sieltä paistaa, niin on ihanasti tullu ruttuja ja laskoksia kasvoille. Vaikka ei kait sitä ajan hammasta kukaan karkuun pääse, täytyy nyt asennoitua niin etten ehkä olekaan ikinuori ulkoapäin katsottuna. Että tämmönen kulkupeli kuljettaa mua tämän elämän läpi, pitää vaan muistaa pitää siitä hyvää huolta niin on vielä paljon yhteisiä kilometrejä edessäkinpäin.

Ajattelin tänä(kin) kesänä tekeväni jonkunlaisen roadtripin, mutta seuran puuttuessa se jäänee toteutumatta. Olenhan sentään pienesti reissannut, käynyt mutkat sekä Joensuussa että Oulussa. Työkavereiden säännöllinen seura parin viikon ajan nautittuna sai aikaan sen että taas on jotenkin tosi iso tarve saada sellasta juttu- ja hengailuseuraa (tai mikspä ei jotain enemmänkin), mutta juuri minkäänlaisia ihmiskontakteja ei ihan hirveenä ole tarjolla, semmosia parin tunnin pätkiä vaan sillon tällön. Ja nyt kun kaikilla alkaa taas työt ja arki niin entistäkin vähemmän. Mulla on vielä kuus viikkoa tätä tämmöstä melkein-lomaa. Tylsistymisenestokeinoja hakusessa siis.

Kiva kesätyö

Olen ollut nyt muutaman päivän auttelemassa kesäkahvilassa. Jo aiemmin multa kysyttiin olisinko vapaaehtoinen jos tulee tilanne että tarvitaan apukäsiä, ja nyt niitä sitten tarvittiin. Mukavia juoksevia pikkuhommia oon tehnyt: siistimistä, salaatin pilkkomista, astioiden järjestelyä, tilausten tekemistä ja tarjoilua, tiskaamista - erityisesti tiskaamista, sillä toisen työpäivän lopussa tiskikone hajosi ja korjaaja tulee vasta ensi viikolla... Etukäteen eniten jänskätti jätskipallojen teko ja kassakoneen käyttäminen, mutta niitäkin oon jo vähän päässyt harjoittelemaan eikä enää jännitä niin paljon. Kun on sopivat aukioloajat, ei liian pitkät päivät, mukavat työkaverit, vaihteleva ja aktiivinen työ, ja niin lähellä että paikalle pääsee vaikka kävellen, niin onpa lähes unelmaduuni. Ainakin vielä ens viikko menee samoissa hommissa, jei! Tervetuloa käymään jos satut ajelemaan vitostietä Iisalmen ja Kuopion välillä!

(kuvat pöllitty Luovan Puun somesta, mulla ei oo ollu aikaa eikä juuri tarvettakaan kuvailla työpäivien aikana)

Vähän kesäkuulumisia

Sitä samaa edelleen enimmäkseen kuuluu; hellettä ja peruttuja töitä. No, kyllä me tanssittiin ja joogattiin, ihan hirmusessa helteessä mutta oli se vaan mahtavaa! Ja uutta settiä pukkaa elokuulle. Nyt kesän ajan ollaan parin ystävän kanssa käyty kahvittelemassa parin viikon välein, se on ollut ihanaa. Melkein sain yhden ystävän yökyläänkin. Mun omakin lapsi vietti pari viikkoa omassa mummulassaan, palasi reissultaan vasta eilen. Joten enimmäkseen olen siis oleskellut yksin, lueskellut, värkkäillyt, ja siinäpä se aika on äkkiä vierähtänyt. Uimassa olen myöskin käynyt, mutta huomattavasti harvemmin kuin joku aika sitten. Kyllä ne vaan nuo lapsenlapset saa mummuihin ihan erilailla vipinää :o) Nyt kelin (ja asunnon!) vähän viilennyttyä avasin sälekaihtimet ja päästin valon taas sisään, onkin ollut outoa olla kesällä koko ajan sisällä pimeässä. Eilen oli kesän viimeinen maksettu joogaohjaus, ja kun kalenterista saa kumittaa viikko toisensa jälkeen kaikki työtkeikat pois, niin meinaspa tulla paljon ylimääräistä aikaa. Mutta eipä hätää, huomenna alkaakin puhallella uudet tuulet!

Lähes loma

Se alkoi juhannuksen alla torstaina kun olin pitänyt etäyinjoogan ja vieraat saapuivat. Kolme ihmistä ja kolme rottaa, joista yksi (ihminen) jäi vielä juhannuksen jälkeenkin viettämään kesälomaa mummun kanssa. Kaikenkaikkiaan kaksi kokonaista viikkoa jokapäiväistä järvessäpuljaamista, auringonpaistetta ja hellettä. Uimassa opittu kellumista, selkäuintia, käsilläseisontaa, kuperkeikkoja, selkä edellä järveen hyppäämistä, pituussukellusta. Käytiin myös lasten kiipeilypaikalla, torijätskillä, kirjastossa, tiekirkossa, koripalloilemassa, kaupungissa, lasten musapajassa, mummun töissä (tosin jooga jäi osallistujien puuttuessa pitämättä ja päästiin uimaan), kakkukahvilassa, kirjakaupassa, kirpparilla, ja maalla kissoja moikkaamassa, muutamissa näistä useampaankin kertaan. Kahden viikon aikana on ollut yksi etätunti ja yksi peruttu joogatapahtuma. Mummun murunen on eilen palautettu kotikonnuille, yhteiselle uinnille sentään vielä ehdittiin, ja pieniä suunnitelmia loppukesän näkemisiksi on tehty. Illalla käytiin nuorison kanssa pitämässä astetta rajumpaa kesäkivaa joenrannassa. Lähes-loma jatkuu edelleen, koska viikonlopun molemmat joogat on - yllätys - peruttu, onpahan aikaa rauhassa ajella takas kotiin. Ens viikon tanssi & jooga sen sijaan varmasti toteutuu, jeeee!

Lauantai, Koli

Lauantaiaamuna ensimmäinen homma oli kameranmetsästys. Samanlaista pientä ja näppärää - ja kuitenkin järkkäriä - ei enää mistään saa. Uusi malli on tuplasti isompi ja reilusti kalliimpi. Aikaa tai energiaa mihinkään sen suurempiin kameravertailuihin ei ollut. Onneksi Joensuun elektroniikan ketjukaupoissa ei ollut mitään näpsäkänedullista tarjolla, niinpä ystäväni jonka luona olin kyläilemässä tarkisti vielä kaupungin valokuvauskaupan tarjonnan, ja siellä mua odottikin käytetty mutta lähes täysin nykäsemätön samanlainen kamera kuin mun edellinen ja sitäkin edellinen, vieläpä halavalla. Päivä oli pelastettu ja pääsin matkaan kohti Kolia.

Klassisen huipulle ajamisen sijaan jätin auton Pielisen rantaan ja lähdin kiipeilemään metsän läpi kohti huippua. Hullun hommaa. Ei tuulenvirettäkään, lämpöä 23, ilmankosteus sata. Vaikka olin yksin liikenteessä, seurana oli miljoonia pikkuystäviä. Parin kilsan kiipeilyn ja muutaman litran hikoilun jälkeen vielä viimeiset portaat ja I did it! Hetki haahuilua huipuilla, paluureitin pähkäilyä, ja kun tajusin että maisemahissi pyörii vielä hetken ja säästää mut enemmiltä hyttysten hyökkäyksiltä, niin ostin lipun siihen vaikka pelotti iiiihan sikana. Viime aikojen teema onkin ollut Pelkoja päin (kaikesta luopumisen lisäksi). Selvisin kuin selvisinkin hengissä hurjasta kyydistä rinnettä alas, huh mikä supermummu.

Perjantai, Seinävuoren rotkolaakso

Kesälomareissun eka pysähdys Tuusniemellä, Seinävuoren rotkolaaksossa. Aurinkoinen hellepäivä ja reipas, lämmin kesätuuli. Olin kohteessa noin puoli viiden aikaan eikä siellä ollut ketään muita, ei edes ötököitä. Kamera meinasi sipata, välillä sentään toimi jotenkuten että sain muutamia kuvia räpsittyä. Huima paikka! Näkymien lisäksi reitin varrella monta paikkaa istuskella ja ihmetellä luontoäitiä. Ihan liikutuin kaikesta kauneudusta ympärillä ja siitä että se kaikki oli hetken yksin mun. Kiitollinen!

Rotkolaakson syntyhistoria:

  Seinävuoren rotkolaakso on osa koko Kuopion ympäristön geologian ja ruhjerakenteen kokonaisuutta. Nämä ruhjemuodostumat saivat alkunsa noin 1900-1800 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen monivaiheisen geologisen prosessin tuloksena.

 Seinävuoren rotkolaakso kuuluu osaltaan pohjois-eteläsuuntaisiin, pienipiirteisempiin ruhjemuodostumiin. On vain sattumaa, että juuri tällä kohdalla ruhje muodostaa jyrkkäseinäisen rotkon. Viimeisimmän jääkauden päättymisestä tällä alueella on kulunut noin 10 000 vuotta. Jäätikön toiminta muokkasi kallioita ja niiden ruhjeita tämänhetkiseen muotoonsa. Jäätikön vaikutus näkyy parhaiten seinävuoren silottuneella kalliolla.

  Seinävuoren rotkolaakso on noin 500 metriä pitkä ja 20-40 metriä leveä kallioseinämien reunustama laakso, jolla on syvyyttä paikoin jopa 25 metriä. Rotkonpohja on louhikkoinen ja siellä virtaa kapea purouoma pohjoispuoleisesta Iso Seinälammesta rotkon eteläpään Pieni Seinälampeen.

Lösökesä

Vaikuttaa siltä, että suurin osa kesästä kuluu lomaillessa. Tiedossa ei kuitenkaan ehkä ole mitään viikkokausien lomaputkea, vaan työpäiviä on ripoteltu silleen tasasen mukavasti ympäri kalenteria. Tosin ihmiset nyt kovin laiskasti osallistuu mihinkään, ja esim kaikki mun järkkäämät kesäkuun tapahtumat piti perua, mutta toivon että jatkossa tilanne piristyy. Pitäähän sitä jotain ihmisen syödä. Yritän kuitenkin enimmäkseen ottaa tämän kesän levon ja palautumisen kannalta, keräilen voimia syksyä varten. Multahan lököily toki sujuu. Perjantaina kävin edellisen kerran uimassa ja huomenna on taas uimakeli. Muutamia näkemisiä ystävien kanssa on alustavasti sovittu sekä lähelle että kauas, ja saanpa odotettuja juhannusvieraitakin!