Asioita, juttuja, hommia

Viikonloppuna tiedossa joogatöitä sekä synttäreitä. Jälkikäteen pidettäville kuuskymppisille menen paikan päälle, ja 11-vuotiasta sankaria kävin tapaamassa jo ennakkoon pari viikkoa sitten. Täytyykin hommata kissoille päiväruuan antaja, muutenhan Totoron pieni maha itkee jos se ei saa ruokaa oikeaan aikaan. Ja Totorollakin on viikonloppuna tavallaan synttärit, se täyttää jo 5 kuukautta. Alkuun tuntui että se jää ihan pikku kissaksi, mutta nyt olen huomannut että kyllä se sittenkin kasvaa, toivottavasti ei liian nopeasti eikä kovin isoksi. Tosin saattaa kasvaakin suureksi, kissaneuvolassa eläinlääkäri sanoi niin (koska on niin pitkät jalat ja häntä), ja pörröturkkisena näyttää vielä isommalta ku oikeesti onkaan. Totorosta on tullut kiipijäkissa, en tiiä miten saan sen pysymään maan pinnalla kun koko ajan haluais kiipeillä puihin. Myyrät kun ei puissa asustele. Sen sijaan puissa asustelee vielä omenoita ja vähän luumuja, sekä Olga-päärynöitä jotka ei kellekään kelpaa. Oisin jakanut niitä pois jos joku haluaisi tehdä päärynähilloa, mutta eipä ole halukkaita jonoksi asti. Ne ei ole mitään syöntipäärynöitä (muutenhan söisin niitä ite enkä harmittelis että jää käyttämättä), vaan hyvä hillo niistä yhtenä syksynä keitettiin. Nyt en jaksa nähdä vaivaa kun en edes itse hilloja syö. Ylikypsyneet päärynät näyttää toimivan hyvänä perhosbaarina, joku edes nauttii niistä. Minä puolestaan olen todella nauttinut näistä kauniista syksyisistä päivistä, tosin kovin lämmintä ei enää ole. Jos ottais sellasen käytännön että kävis sään salliessa joka päivä kiertään ton yhen peltolohkon, nyt kun naapuri on hävittänyt lehmät ja purkanut laitumet niin pääsee melkein koko reitin teitä pitkin kulkemaan. Kunnon varusteet vaan päälle niin ei hypi hirviökärpäset niskavilloihin, en nimittäin oikein haluais niitä mun takuista kaivella. Nyt lähen kaiveleen unia, huomenna on pitkästä aikaa kello herättämässä. Arkeen tässä hiljalleen palailen, tällä viikolla jo neljä joogaa plus yks opekokous. Kohta on taas putki päällä, hih.

Kappas!

Oon täällä taas! Ja se johtuu siitä että loma teki tehtävänsä. Oli runsaasti aikaa haahustella, go with the flow. Tosiaan kaivoin sen kameran esiin kuten aioin, ja vaikka en kurssilla ole vielä edennyt oikeisiin kuvaustehtäviin asti, niin joinakin hetkinä on ollut niin hauskoja valoja ja varjoja (ja kissoja) että olen napsinut kuvia. Ja sitten kun on kuvia ja niitä pitää siirtää koneelle, niin samahan tässä on sitten istua pitemmänkin aikaa. Olen kyllä ehtinyt tänään jo paljon muuallekin, kuten töihin ja metsään ja useaan kertaan ulkoilemaan kissapoikien kanssa. Ja huomenna on taas vapaapäivä, lisää haahuilua tiedossa siis.

Loppukesän loma

Sillä kesältähän tuolla vielä tuntuu ja näyttääkin. Ja mää oon lomalla! En tehny kauheesti etukäteen suunnitelmia mitä tässä ruhtinaallisen pitkän (6 päivää) loman aikana aikoisin tehdä. Aluks olin pikku reissussa, mutta sieltä piti äkkiä palata kotiin kissapoikia hoitelemaan. Jotain järkkäilyä ois kotona kiva saada aikaiseksi vaan tuo keli näyttää siltä että mieluummin olisin ulkohommissa - toki niitäkin varmaan löytyy. Mutta jos meen ulos niin kissatkin haluaa mukaan, ja sitte Totoroa pitää vahtia ettei se mee hukkaan eikä omista hommista tuu mitään. Tai jospa antaisinkin itelleni luvan ihan vaan nauttia syyskesän fiiliksistä. Nyt tässä mun sylissä nukkuu sulassa sovussa kaks kissaa, joten hetken aikaa oon ihan sidottuna paikoilleni.

 

Aloitin sellasen somevalokuvauskurssin, niitä matskuja ja tehtäviä eilen vähän kahlailin läpi, ehkä jatkan taas tänään tai huomenna. Tuntuu tosi kivalta ajatus että saa kaivaa järkkärin pitkästä aikaa esiin ja tutustua siihen kunnolla. Jospa nyt oppisin oikeesti säätämään kameraa ja käyttämään sitä. Kuitenkin valokuvaus on yks mua kiinnostava asia, ja kun tähän asti olen vaan räpsinyt kuvia niin nyt ajattelin satsata kuvaamisen opetteluun ja jospa siitä olis ihan bisneksellekin hyötyä siinä mielessä että sais nuo firman somet näyttämään kauniita ja harmoniselta.

 

Tekeillä on myös yks tilausvillapaita, hihat on jo valmiina ja loputkin pitäis saada tehtyä mielellään ennen niitä villapaitakelejä. Muuten käsityöt on ollut tauolla, tai no tein kyllä yhden kesähurlumheipaidan, senkin tilauksesta. Eli katotaan mihin tässä loman aikana hommat etenee, ja mitkä hommat jos mitkään. Ens viikolla sitten nytkähtää käyntiin syksyn ryhmistä jo suurin osa ja sit se on menoa taas. Vaan mietinpä sitä vasta sitten.

Söpöysvaroitus!

Sillä onhan niin, että kissan kuten ihmisenkään ei ole tarkoitus olla yksin. Vaikka tapaus Latte sai jo välillä kyseinalaistamaan sekä kissanhaluamisen että oman järkevyyden, niin tässäpä sitä nyt ollaan aivan muina kissamamoina. Crazy cat lady - olkoon sitten niin. Joten tässä hän on: Totoro edestä, Totoro takaa, Totoro istuu, Totoro makaa, tai ainakin sinnepäin. Ihana tapaus, niin lempeä, rauhallinen, harkitsevainen, utelias, luottavainen ja hyväkäytöksinenkin (paitsi kun on kyse ruuasta, tai jos joogamatto on jätetty lattialle ihan selkeesti raapimista varten..). Eli täällä nyt elän tällaista semi-vaaleanpunaista karvavauva-arkea, koulutan Totorosta kunnon sylikissaa, välillä käydään haistelemassa ulkoilmaakin ja viimeistään ensi keväänä myyränpyyntikone onkin jo hyvässä iskussa. Nooakin tuntuu olevan vähän pirteämpi, uteliaana seurailee penskan liikkeitä, antaa sille nenäpusuja aina kohdatessa, vielä välillä sihisee jos toinen meinaa alkaa liian tuttavalliseksi. Mun pojat ♥

Ihana elokuu

Nyt saa onneksi vähän takasin menetettyjä kesäkelejä, on ollut ihan sopiva elokuu ja vieläpä aikaa nauttiakin kaikesta tästä. Kesä sais yleensäkin mun mielestä kyllä olla himpun pitempi tai vastaavasti talvi vähän lyhempi, vaikka just nyt ajatus lähestyvästä syksystä tuntuu oikein hyvältä. Havahduin just ajatukseen että kahvila sulkeutuu ja kesätyöt loppuu alle kahden viikon päästä. Kesäjoogan viimeinen kerta on ens viikolla, ja sitten on vain viikon tauko kunnes syksyn ryhmät pyörähtää käyntiin. Tai oikeestaan on vain päivän tauko kesäjoogan viimeisen kerran ja aamujoogan ensimmäisen kerran välissä, kun syksyn aamujooga laitettiin alkamaan pari viikkoa etuajassa että ehdin pitää kaikki kerrat ennen syyslomaa, jotta saan sitten loman jälkeen lauantait vapaiksi (ainakin melkein). Kahvilahommat on nyt elokuussa jo vähentyneet huomattavasti, ja hyvä niin. Olen viettänyt aikaa vattupuskissa, vadelmia on jo yli kymmenen kiloa pakkasessa. Herukoitakin sain vähän poimittua, odottelen vielä vihersellaisten kypsymistä, ja pian pääsee poimimaan myös karviaiset. Maahan pudonneita päärynöitä napostelen aina ohikulkiessa, ekat luumutkin on jo maisteltu. Istutin tänä kesänä toisenkin Kometa-taimen eli punaisen herkkuluumun, ja eksä innostui keväällä tekemään varttamiskokeiluja omenoiden lisäksi myös luumuilla, ja yksi Sinikkaan vartettu Kometa lähti jopa kasvamaan. Eli hyvällä tuurilla jatkossa saadaan herkkuluumuja kolmesta puusta. Keltaiset pienet luumut kypsyy kohta ja sitten Sinikatkin. Syysomenoita on neljässä puussa, ei mitään suuria määriä mutta syötäväksi kuitenkin kunhan kypsyvät. Lisäksi on yksi talviomenapuu, pitäiskin opiskella säilytyskikkoja niin sais syödä omia omenoita vielä pitkälle syksyyn. Niin että päästiinhän sitä sadonkorjuuseen meilläkin vaikka tilanne pelloilla näyttää edelleen surulliselta.

 

Ihanan seesteistä ja rauhallista aikaa on ollut muutamat viime viikot. Alimman kuvan salamyhkäinen tyyppi on vielä pieni mutta hyvin harkitsevainen tapaus, eikä ole aiheuttanut minkäänlaisia stressitilanteita eikä harmaita hiuksia yhdellekään kaksi- eikä nelijalkaiselle. Eli näyttääpä siltä että tulee kuulumaan kalustukseen pysyvästi.

Työhommia, lomahommia ja salahommia

Oiskohan mulla lomaviikko kahvilatöistä, ainakaan vielä ei olla sovittu loppuviikolle työvuoroja. Kuitenkin on ihan riittävästi hommaa tällä viikolla: neljä joogaohjausta sekä se viiden äänimaljarentoutuksen satsi. Laitoin kalenteriin metsäjoogaretken Huuhkajankierrokselle ensi viikon sunnuntaille, nyt vaan odottelen siihen osallistujia. Hoksasin miksi mun piti käydä se ohjaajakoulutus, vaikka joogaan siinä ei tullut juuri mitään lisää ja metsäänkin osaisin itse mennä. Pointti onkin se, että olen jo vuosia halunnut lähteä metsään retkeilemään vaan koskaan ei ole ollut ketään kenen kanssa sinne mennä ja yksin harvoin tulee lähdettyä. Nyt pääsen metsään asiakkaitten kanssa! Ja tadaa: ensi syksynä lähdetäänkin joogamatkalle Montenegroon, olen jo matkatoimiston kanssa sopinut ajankohdan. Matka toteutuu jos saan hankittua vähintään 10 osallistujaa, eli nyt kaikki joita kiinnostaa matkailu, jooga, luonto ja muu sen semmoinen, tulkaahan mukaan.

Tämä kesä on kyllä humpsahtanut ohi yhdessä hujauksessa. Olisin halunnut viettää enemmän aikaa peltohommissa, ehkä sateinen heinäkuu oli se mikä vei lopunkin innon pihatekemisistä. Kitkemistä on vielä vaikka kuinka, eikä pieniä taimiraukkoja taida enää sekään pelastaa. Sellainen viljelykausi talven varalle tällä kertaa. Vattuja sain pakkaseen pari kiloa, ja onhan niitä vielä puskissa lisääkin. Mansikat meni lintujen suihin ihan kaikki, muutama syöntimarja saatiin ja siinäpä se. Olisin halunnut tänä kesänä myös uida enemmän, ja yleensäkin vaan oleskella vesillä tai rannalla tai edes pihalla. Onneksi on tämä ihana elokuu, vaikka tänään onkin vähän pilvisempi ja kosteampi päivä. Huomisen jälkeen taas poutaantuu ja lämpöäkin on vielä riittävästi. Pitäis käydä leventämässä lammelle vievää polkua niin olis helpompaa kipaista uimaan. Yhtenä päivänä lähdin kuljeskelemaan tuohon lähimetsään, ja just naapurin puolelta löytyi aivan ihana alue metsäoleiluun. Sinne voisin mennä toistekin, ehkä kuitenkin tien kautta kun sieltäkin pääsee.

Ja lopuksi: täällä on tekeillä jotain salaista. Vähän jo nyt ja ehkä vielä tulevaisuudessa lisääkin. Paljastan salaisuudet joskus jos tai kun niistä tulee tosissaan totta.

Tuiverrusta

Pilvet kiitää taivaalla ja tuuli tanssittaa puita. Omenapuusta katkesi oksa ja navetan kattopellit paukkuu, toivottavasti pysyvät paikoillaan. Kissakin meinasi lentää sylistä. Tuntuu että ajatuksetkin lentää kuin tuuli, muutamista niistä saan kiinni. Takana on ihanan juurruttava ja voimaannuttava viikonloppu Lahden metsissä. Metsäjooga on niin paljon muutakin kuin joogaliikkeitä. Tuli ihan iso tarve viedä metsän hoitavaa vaikutusta eteenpäin, joten nyt kartoittelen helposti saavutettavia lokaatioita metsäjoogatunteja varten. Ja aionpa kysyä jos kansalaisopistotkin intoutuisivat ottamaan kevään ohjelmaan muutaman metsäjoogatunnin.

Nyt kun on (ainakin pitäisi olla) pari vapaata päivää, niin on taas aikaa keskittyä alustavasti miettimään tulevia kuvioita. Multa on kyselty mm. joogamatkaa ulkomaille, mitenhän sellasen sais järjestymään..? Vaan se on pitkällinen prosessi. Ensi kesälle toivottiin uusintaa sekä tanssin ja joogan viikonlopusta että ratsastus-joogaleiristä, eli nehän sitten pitää kalenteriin laittaa. Ja olispa ihana järjestää joku metsäjoogaviikonloppukin! Lähitulevaisuudenkin työkuviot elää, eilen sain tilauksen mennä jo ensi viikolla erääseen yläkouluun ja lukioon pitämään äänimaljarentoutusta. Ihana kun on alkanut tulla näitä yksityisiäkin tapahtumia, niistä saa sentään kunnon korvauksen ja on varmasti osallistujia.

Vielä jokunen viikko töitä tälleen kevyesti, sitten kalenterissa lukee LOMA (6 päivää), ja sen jälkeen rysähtääkin kanslaisopistojen ryhmät käyntiin. Nyt nautin päivän kerrallaan työstä ja vapaasta ja mitä ikinä elämä eteen tuokin.

Mitäpä kuuluu?

En edelleenkään tiedä mihin tää aika kiirehtii, tämä omituinen, sateinen, viileäkin heinäkuu on muka jo lopussa. Selvisin jotenkuten viime viikon työtaakasta, selvisin myös hirmusesta paineesta mitä kahden toisiaankyttäävän kissan erillään pitäminen tuotti. Erityisen hankalaksi tilanteen teki se, että Latte aukoi kaikki ovet ja tuli kaikista esteistä läpi, eli niitä ei vain voinut sulkea eri huoneisiin olemaan erillään. Kissapojat sai olla samassa tilassa kaiken sen ajan kun oli ihmisiä paikalla valvomassa tilannetta, mutta selkeesti olivat molemmat liian kiinnostuneita toisistaan eivätkä saaneet selville että kumpi se pomo onkaan. Yöt oli pahimpia, ja se kun piti lähtä töihin ja keksiä kaikki systeemit että voi jättää kisut keskenään. Kaupunkilaisten kesäloma maalla loppui ja hekin palasivat kotiinsa, sekä kissa että emäntä, eli sitäkään apua ei enää ollut tarjolla. Latte lähtikin eilen uuteen kotiin, ajattelen että se oli vähänku hoidossa meillä pari viikkoa ja nyt pääsi sinne minne kuuluukin. Ihana paikka, heillä on paljon pelastettuja eläimiä undulaateista hevosiin, mutta tällä hetkellä ei muita kissoja, eli Latelle ihan paratiisi. Omat kissahaaveet olen hyllyttänyt toistaiseksi vaan en täysin unohtanut. Olishan se superia saada karvakerä kainaloon ja myyräkissa pihalle hommiin.

 

Työrintamalla kuvittelin että olisi jo vähän hiljaisempaa, kun mulla on nyt viikonloppuna luontopainotteinen koulutus pe-su, ja sitä varten pakkaan teltan matkaan ja lähden viettämään leirielämää - toivottavasti kelit suosii. Vaan niin sitä tällekin viikolle tuli kahden joogan lisäksi vielä kaksi kahvilapäivää. Lapsi tuli armeijasta kotiin viettämään pitkää lomapätkää, ja vissiin tässä kymmenen päivän aikana mulla on yks vapaapäivä, kaks jos hyvin käy. Ja jo suunniteltiin kaupunkireissua siihen eka vapaaseen eli ylihuomiselle. Hommat tiluksilla seisoo, osin kaiken muun kiireen ja kissahärdellin takia, osin siksi että aina on sateista ja joka paikassa märkää. Eilen pääsin vähän ajeleen nurmikkoa, oli ihan luksusta! Mansikat mätänee peltoon, porkkanat hukkuu rikkaruohoihin vaan tällasta se välillä on. Haaveilin että saisin talveksi kasvatettua edes jonkinverran ruokaa, no sipuleita näyttää tulevan ja perunoista en vielä tiedä. Jospa jokunen herukka ehtisi pakkaseen asti, luumuja näyttää jonkin verran tulevan ja muutama päärynä ja omena.

Ihanaa alkavaa elokuuta! Toivon sen olevan kaunis ja lämmin ♥

Uusia seikkailuja

Taloon saatiin uusi kissa, leikattu pian neljävuotias punavalkoinen poika, kodinvaihtaja koska ei kestä automatkoja joita olisi joutunut edellisessä kodissa joka viikonloppu tekemään. Onneksi oli melko lähellä, kotimatka kesti noin tunnin, ja siinäkin ajassa piti kerran pysähtyä siivoamaan kuljetusboksi. Ja laulu raikasi koko matkan. Saapumisiltana sai kuljeskella sisällä kun pappakissa oli ulkona ja kesävieraskissa omassa huoneessaan. Uudella kissalla ei ole ollut vakiintunutta nimeä, ja ilta kuluikin miettiessä mikä siitä tulisi. Meillä oli toki hyvä nimi valmiina mutta se ei ollutkaan yhtään tämän kissan nimi. Ensimmäisen yön vielä nimetön kissa vietti suljettuna mun makuuhuoneeseen että muut kisut pääsivät viettämään normiyön. Makkarin ovi piti köyttää jumppakuminauhalla kiinni, koska se osaa avata ovet. Aika monta kertaa heräsin yöllä siihen kun joku ränkkäsi ovenkahvaa, onneksi ovi kuitenkin pysyi kiinni.

Päivä 1: Aamulla sama järjestely jatkui: Nooa-pappa ulkona ja kesäkissa suljetun oven takana, niin uusi pääsi taas tutustumaan paikkoihin. Jossain välissä otin Nooan sisälle ja pojat pääsivät näkemään toisensa, hajujahan oltiin jo siirrelty puolin ja toisin. Molempia kiinnosti kovasti uusi kaveri, jos osuivat liian lähelle niin uusi meni matalaksi ja alkoi sähisemään ja pappa mouruamaan. Nooahan ei kuule juuri mitään, niin se ei kaikkia murinoita ja sähähdyksiä edes tiennyt, näki kyllä kehonkielestä ja tassunviuhunnasta jos meni liian pitkälle. Heti kun jompikumpi vetäytyi nurkan taakse niin toinen hiipi perässä kattomaan mihin se hävis. Vahtimatta ei pojat vielä keskenään jääneet ollenkaan, onneksi oli kaks ihmistä paikalla niin saatiin pitää välillä taukoja tai sitten suljettiin kissa oven taa tai pappa ulos. Kesäkissa viihtyi tyytyväisenä omassa huoneessa koko päivän, kuunteli korvat luimussa muiden ärinöitä. Kerran portaikossa tuli tiukka tilanne kun pappakisu oli tulossa alakertaan ja toinen just sillon lähti pinkomaan ylös, mutkassa osuivat vastakkain ja heti alkoi taas äänekäs neuvottelu, vaan siitäkin selvittiin. Kissan nimi oli vieläkin hakusessa, kyseltiin laajemminkin ehdotuksia, ja lopulta siitä tuli Latte. Yön Latte nukkui mun kainalossa ovi visusti kiinni.

Päivä 2: Kun aamulla raotin huoneen ovea, Latte työnsi kuonon oven väliin ja kesäkissa oli oven toisella puolen. Luikahti aika nopeesti omaan huoneeseen ja sinne jäi koko päiväksi. Nooa ja Latte jatkoi tutustelua enimmäkseen valvottuna ja vähän jo ilmankin. Heti jos kuului sähinää tai mongerrusta niin rynnättiin paikalle vahtimaan tilannetta. Papparasta tuli ihanku muumien mörkö, se leijui äänettömästi vähän matkan päässä Laten perässä mihin ikinä se menikin. Mörköily alkoi käydä vähän rasittavaksi sekä kissoille että ihmisille, välillä pappakissa pääsi ulos jäähylle tai Latte makkariin oven taakse. Illalla vierashuoneen ovi oli jostain syystä auennut ja kesäkissa päättänyt lähteä liikkeelle. Kohtasi Laten portaissa, Latte sähähti, toinen livahti vähin äänin ohi eikä siitä sen suurempaa tilannetta syntynyt. Nooan ja Laten kohtaamiset on vähän eri asia kun kumpikaan ei väistä, ovat yhtä jääräpäitä molemmat. Yöksi tehtiin samat järjestelyt kuin edellisenäkin.

Päivä 3: Latte poistui huoneesta yhtä aikaa mun kans, nuuski nokat vastakkain ensin kesävieraskissan ja sitten papparan kanssa. Kaikki kolme sai ruuan keittiössä ja on päässeet vapaasti kulkemaan talossa. Latte pääsi valjaissa ulos, ei yhtään arvostanut valjaskäytäntöä, olis halunnut päästä vapaaksi tutkimaan ympäristöä. Meinasi lähteä jahtaamaan oravaa, onneksi oli ne valjaat. Sisälle kun tultiin niin heti aukas eteisen oven ja maukui takas ulos. Pappakissa jatkoi mörköilyä, kerran pääsi nuuskimaan Lattea ihan läheltä kun toinen vaan nukkui ikkunan edessä tasolla, ja kun heräsi niin loikkasi alas venyttelemään eikä ollenkaan huomannut pappakissaa. Mutta sitten Latte torkkui ruokapöydän tuolilla ja pappa kiipesi pöydälle ilmeisesti aikomuksena taas nuuskia Lattea vähän lähempää. Nooa alkoi laskemaan tassua tuolille jossa Latte oli ja se osuikin Laten selkään! Kissatappelu! Puna-valko-ruskea karjuva karvakerä pyöri pöydän alla, mun piti erottaa ne rikkaharjalla kauniisti erilleen. Papparaisella otti aika koville, hengästyi ja puuskutteli, ja pian lähti vähin äänin omalle paikalle nukkumaan. Molemmat selvisivät ilman suurempia vaurioita, ilma vähän puhdistui, ja mörköilykin väheni huomattavasti. Yö sujui ihan hyvin, muutaman kerran Latte yritti päästä huoneesta pois mutta ovi pysyi kiinni.

Päivä 4: Mun viikon eka työpäivä. Käytiin Laten kanssa valjaissa ulkona ennen töihinlähtöä, ja jätin kissat kulkemaan sisälle vapaina työpäivän ajaksi. Onneksi oli kissavahti talossa vähän kuulostelemassa jos isompia rähinöitä syntyy. Kaikki oli hengissä vielä pitkän työpäivän jälkeenkin. Latte oli avannut kissanruokakaapin oven ja tarjoillut kaikille vähän välipalaa, mutta muuten ei suurempia hämminkejä ollut sattunut. Sellainen muutos oli päivän aikaan tapahtunut, että Latte ei enää sähise ja murise pappakissalle, vaan maukuu jos toinen tulee liian liki. Yöllä olikin sitten enemmän äksöniä, kun Latte päätti että nyt muuten riittää makuuhuoneessa oleilu ja sai hajoitettua kuminauhavirityksen. Pari tuntia kuuntelin erilaisia mouruamisääniä, sitten kävin kaappaamassa Nooa-papan kainaloon ja jatkettiin unia.

Päivä 5: Aamulla Latte tuli kesäkissan kanssa herättelemään meitä. Köllähti sänkyyn ja Nooa hivuttautui ihan selän taakse makoilemaan. Siinä hetken olivat melkein kylki kyljessä ja sitten Latte lähti muualle. Näytti että hiljalleen tilanne alkaa tasoittua ja ehkä pojista vielä kaverit tulee tai ainakin pystyvät rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Päivällä kaikki sujui hyvin, kävin töissä ja sen aikaa kissat eleli taas keskenään vahdittuina, ja illalla käytiin taas Laten kanssa valjasulkoilemassa. Vaan yöllä olikin ihan eri meininki. Koska makkarin ovi ei pysy kiinni, ei kissatkaan pysy huoneessa. Ja ei muuten ole mitenkään hiljaiseloa jos kaikki kissat on öiseen aikaan irti. Yritin laittaa yhden kissan huoneen sisälle ja pönkätä oven raolleen, välillä heitin kaikki nelijalkaiset ulos makkarista ja laitoin oven kiinni, ja mitä ikinä teinkin niin pian oli ainakin yksi kissa huoneessa ja toinen oven takana mölisemässä. Sen verran aikaa on pikkulapsiajoista kulunut etten enää jaksais mitään öistä rallia..

Päivä 6, tänään: Huonosti nukutun yön jäljiltä olin valmis heittämään omat kissat ulos sateeseen ja adoptoimaan kesävieraskissan meille. Onneksi oli töihin lähtö, siellä tuli vähän parempi mieli. Lattea ei sade haittaa, ulos pitäisi päästä ja suostuu jo valjaisiinkin jos vaan pääsee pihalle. Kesäkissa on letkee tapaus, sitä ei paljon hetkauta onko vieraita kissoja maisemissa yks vai monta. Pappakisua selkeesti stressaa uusi tulokas, enkä tiedä kuinka pitkään tätä koeaikaa venytän että näkee tuleeko nämä koskaan keskenään toimeen vai ei. Tällä hetkellä kissat nukkuu kuka missäkin vaan kauhulla odotan mitä yöllä taas tapahtuu. Ehkä Latte pitäisi juoksuttaa väsyksiin illalla niin jaksaisi sekin yöllä nukkua eikä vaeltaa ympäri kämppää järkyttämässä toisten rauhaa.

Hei heinäkuu

Heinäkuun alussa meidän kissaluku väheni yhteen kun Mimmukka-mummukan yhdeksäskin elämä tuli päätökseensä. Kotona on nyt siis enää vain yksi kissavanhus (plus tällä hetkellä kaupunkilaiskissa kesävieraana), ja onhan se surkeeta ja ihan väärin ettei kukaan ole pyydystämässä myyriä pihamaalta. Käynnissä onkin ollut pienimuotoinen kissanetsintä, yksi potentiaalinen uutta kotia etsivä ehdokas on löytynyt, ja jos kaikki sujuu hyvin niin saadaan se meille tässä lähiaikoina. Nooa näköjään ottaa uudet (ystävälliset) lajitoverit hienosti laumaansa, katotaan miten se mahdollinen uusi kissa kavereihin suhtautuu. "Tulee toimeen kissojen, koirien ja lasten kanssa" sanottiin ilmoituksessa, mutta kun keskustelin tapauksesta nykyisen omistajan kanssa, niin kuulin että saattaakin olla vähän pomotteleva toisia kissoja ja pieniä lapsia kohtaan. Toivotaan kaikkien kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Pohjoismaiden suurimmat päihteettömät hyvinvointifestarit on koettu tältäkin kesältä. Tällä kertaa sain Päivin mukaan kaveriksi, ja olihan se ihan eri juttu viettää neljä päivää telttaillen, joogaten, tanssien ja meditoiden kun ei tarvinnut olla ihan yksin. Kroppa on sitä mieltä että nyt riittää lattialla makoilu ja istuskelu vähäksi aikaa. Eikä sitä paljon olekaan ehtinyt enää harrastaa, suunnilleen joka toinen päivä on työpäivä, kahvilaa ja joogaa vuorotellen. Ensi viikolla vauhti alkaa kiihtymään, on enemmän kahvilointia ja seuraavalla viikolla vieläkin enemmän, plus ratsastusleirin joogaohjaukset, joogan viikkotunti, tanssin ja joogan ilta, sekä vielä yksityinen joogatunti jonka käyn pitämässä Tahkolla. Ja siinäpä se heinäkuu melkein jo kuluikin, kaikkea muuta kuin lomaillessa. Elokuussa pitäisi helpottaa kahvilahommien osalta (tai näin ainakin toivon), vaan siellä onkin sitten kaikenlaista muuta: koulutusviikonloppu, keikkaa Kuopioon ja Pielavedelle jne.

Ja peltohommiakin ois: ne muutamat peruna- ja vihannesrivit kaipaa kiireellisesti kitkemistä, ja kohta kypsyy mansikatkin poimittavaksi. Suomen kesä on niin ihana vaan harmittavan lyhyt.

Kesähommeleita

Nyt kun olen jotenkuten toipunut sekä viikonlopullisesta tanssia ja joogaa, senjälkeisestä aika täydestä mutta monipuolisesta neljän päivän työputkesta, sekä vielä isohkolla joukolla vietetystä juhannuksesta, niin elämä on olllut suurelta osin kukkien ihastelua ja vesilläoloa. Neiti 10v on taas paikkakunnalla, ja joutunut olemaan parina kertana mummun seurana tylsistymässä työhommissa mukana. Onneksi vastapainoksi ollaan voitu viettää aikaa yhdessä ja kaikkina aurinkoisina vapaapäivinä ollaan uitu ja suppailtu ja syöty jätskiä väsymiseen asti. Kyllä huomaa että alkaa esiteini-ikä jo kolkutella, saattaa aivan tyhjästä tulla kunnon raivari ja kaikki on tyyyhmääääääää.... Tämän illan joogatunnille lähtemisestä vielä neuvotellaan, porkkanana olis sen jälkeen mennä vielä kerran lainalaudalla suppaileen, muttaku sitte on kuulemma liian myöhä ja ennen joogaa ei voi mennä järvelle kun tulee iltapäiväkuuroja. Huoh. Huomenna ja lauantaina mulla ois tarkotus olla täydet päivät kahvilahommaa, en vaan tiiä mihin tuon lapsen siks aikaa laitan.. Toisaalta siellä on kyllä luvassa mielenkiintoista seurattavaa: lasten taidetyöpaja sekä rummunvalmistuskurssi, jospa ne kiinnostais sen verran että osan aikaa menis siinä ihmetellessä.. Lauantaina tulee yks oma lomalapsi kissansa kanssa ja alkuviikosta toinen, joten sitten on seuraa ja tekemistä ja hyvä niin, koska ens viikolla on taas pari päivää töitä ja sitten hyppään junaan kohti kesän festarireissua.

"Kuten kehosi haluaa"

Se oli viikonlopun teema tanssissa, joogassa, syömisessä ja muissa toimissa. Vieläkin on aika leijuvainen olo, onneksi paluu arkeen on ollut lempeä, tänään oli ainoastaan etäjoogaohjaus. Eilisiltana olin kyllä aika poikki enkä siltikään saanut mentyä normaalia aiemmin nukkumaan. En nyt jaksa purkaa kuvia kamerasta eikä niitä montaa olekaan, kännykässä sitäkin enemmän, näistä kesäiltojen huumaavista kukkakuvista välittyy vähän samantapanen fiilis kuin viikonlopusta jäi. Vaan olipa kokemus toimia yhtenä vetäjistä tuommosessa yönyli -jutussa. Osallistujajoukko kutistui viime tipassa tosi pieneksi, joten tultiin äkkiä tutuiksi (ja kaikki olikin ennestään jo käyneet meidän t&j iltapäivissä), ja ainahan tollasiin juttuihin kokoontuu just se oikea porukka. Vaikka olin töissä niin tuntui lähes lomalta, tiettyhän oli muutakin hommaa kuin pelkät omien osuuksien ohjaamiset, ja koko ajan piti olla pikkusen kartalla ja kannattelemassa. Silti ei jäänyt pörinät päälle, sain nukuttua yllättävän hyvin vieraassa sängyssä, ja tuntuu että nyt olen jo palautunut sen verran että huomenna jaksan ajella Kuopioon joogatuntia pitämään. Yksi pihaneuvontakäyntikin kalenterissa on tällä viikolla ja torstai-illan jooga tietysti. Kahvilointiakin ehkä mikäli tarvetta ilmenee. Lapsukaisia tulee juhannukseksi ehkä pari, ja lapsenlapsukainen aikoo taas jäädä pariksi viikoksi mummuilemaan. Tuntuu ihan ihanalta nyt näin tämä kesä ja elämä.