Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Luonto hoitaa





Taas pääsi käymään niin etten päässyt käymään rannalla silloin kun jäät oli lähtemäisillään. Edellisellä kerralla järvi oli vielä jäässä, nyt ihan sula, kuiskutteli uimaan jo. Olisin mennyt jos mukana olis ollut pyyhe ja turvallisuuden vuoksi myös kaveri. Tunti yksin kameran kanssa rantapuskissa saa kyllä ihmeitä aikaan, herkistää silmät kaikelle kauniille ja sydämen kiitollisuudelle. Taidan mennä taas.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Keikkuen





Taas tämmöstä. Lumisadetta ja väliin vähän auringonpaistetta. Pienoista taistelua tylsistymistä vastaan. Uusi rytmi ja rutiini vaatii vielä hiomista. Liikaa aikaa istua ja ihmetellä. Mitähän sitä sitte? Kirjastosta pino kirjoja, nyt odottelen terassikelejä jotta pääsen pihalle loikoilemaan ja lueskelemaan. Retkijalkaa vipatuttais, seura olis edelleen niin kaivattua. Haluan työntää kädet multaan, kulkea paljain varpain metsässä, pulahtaa järveen uimaan, nauttia auringon hyväilystä iholla. Voisinko, tässä ja nyt? Mikspä ei. Taidan lähteä lenkille ilta-aurinkoon, ehkä siellä pääsen vähän lähemmäs itseäni, pois täältä hukan nurkilta.

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Työinto





Nytpä on hyvä fiilis! Kevyt ja kupliva, mukana ripaus haikeuttakin. Puolet kansalaisopiston ryhmistä on jo vedetty maaliin tältä keväältä, vielä on kolme ohjausta tällä viikolla ja sitten on toinen kokonainen kausi taputeltu. Kolmannen suunnittelukin on kovassa käynnissä, jonkinlainen käsitys tarjottavista ryhmistä ja aikatauluista on jo, tuntien sisältöjen suunnittelu toki jää myöhemmäksi. Hankkeenkin joogaohjauksista on ohi 2/3, ja osallistujat on kyllä pitäneet joogatunteja hyvin tarpeellisina. Eilen sainkin puhelun, jossa mua pyydettiin ohjaamaan erikseen vielä yksi tunti kirjaston työntekijöille. Jee!

Lisäksi eilen kävin neuvottelemassa uudella paikkakunnalla tilasta, jota voisin mahdollisesti vuokrata grounding yiniä varten. Saatiin hyvä diili kasaan, innostuttiin molemmat aikalailla, laitettiin neljä tapahtumaa alustavasti kalenteriin, ja ehkä jotain muitakin yhteistyökuvioita on sieltä tulossa jatkossa. Ja yks aika pelottavakin juttu heitettiin ilmoille, olin vaan et joo, mikspä ei. Kerron lisää heti jos uskaltaudun siihen mukaan.. Ties mitä kaikkee ois keksitty ellei mulla ois ollu töihinlähtö. Niin ihanaa kun tapaa uusia ihmisiä, jotka tuntuu heti omilta!

Nettijoogat alkaa toukokuun alusta, sinne on jo toistakymmentä ilmoittautunutta - lisääkin mahtuu, ja toivonkin että loppuviikon ryhmissä on vielä muutamia jotka haluavat jatkaa säännöllistä joogaamista. Nyt yritän vielä selvitellä mahdollisuutta puistojoogaan, sitäkin on paljon kyselty. Näillä eväillä mennään kesän yli, ja tuntuupa mahtavalta jos voin oikeesti työllistää itseni kansalaisopistojen kesätauon ajan!

Kuvat Azoreilta, joskus vielä sinnekin uudestaan joogalomalle!

torstai 15. huhtikuuta 2021

Tänään olen..





Ihan pakko tehdä tämä lista nyt, tuntuu että tänään oon tehnyt ja kokenut niin paljon kaikkee. Miten aika voi venyä niin että joinain päivinä ehtii tehdä miljoona asiaa kun toisina taas koko päivä on vilahtanut ohi ennen kuin huomaakaan.
 
Töiden lisäksi mitään aikatauluja tai tarkkoja suunnitelmia ei tälle päivälle ollut. Paljon on tullut tehtyä ihan huomaamatta.
 
Tänään siis olen mm:
Käynyt suihkussa. Vaihtanut lakanat, tuulettanut petivaatteet pihalla, pessyt koneellisen pyykkiä ja vieläpä ripustanut ne kuivumaan. Imuroinut, järkkäillyt tavaroita paikoilleen. Tiedustellut tilaa vuokrattavaksi joogaa varten, täyttänyt kalenteriin kesän töitä, ilmoitellut synttäritarjouksista, päivittänyt työblogia, maksanut laskuja. Istunut pihalla auringossa nauttimassa lämmöstä, upottanut kädet multaan ja paljaat varpaat lumeen. Nähnyt nokkosperhosen ja tuntenut kärpäsen kävelyn paljaalla käsivarrella. Kastellut kukkia. Opiskellut ranskaa (eniten nauratti n'allez pas là-bas), pelannut nonogrammia, tehnyt palapeliä, solminut muutaman solmun, lukenut kirjaa, käynyt kävelyllä. Auttanut autonkorjauksessa, tehnyt ex-temporereissun maalle, jossa rapsutellut kissoja, siistinyt kukkapenkkiä ja löytänyt ensimmäisen nupun. Suunnitellut yhden joogaohjelman, treenannut läpi toisen, ja ohjannut molemmat (pitkä työilta, siksi oon täällä näin myöhään). Jossain välissä vähän syönytkin jotain.

Huhhuh, olipa päivä! Ja nyt hyvää yötä!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Puutarhauutisia





Kukkivia kukkia! - purkissa.. Piha vielä suurimmilta osin lepäilee lumen alla, vaikkakin hanki on kyllä huvennut murto-osaan siitä mitä se paksuimmillaan oli. Reunoilta jo vähän maata pilkistelee, ja ensimmäiset vihreet on jo näkyvissä! Sammalta, maksaruohoja, muutama heinätupsu. Yrttipenkissä oregano ja ruohosipuli vahvasti hengissä, myös salvia, timjami ja sitruunamelissa vihertävät osittain. Viherherukassa ja ruusupensaassa eläviä silmuja. Takanurkan "kukkapenkki" vielä talviunilla, kunhan se herää niin tekaisen jonkunlaisen reunuksen noista maaltatuoduista pajuista - ehkä. Haluaisin niin jo hypistellä tomaatinlehtiä ja ihastella pikkuisia taimivauvoja, mutta ei täällä voi esikasvattaa mitään.. Ostin pari siemenpussia, punajuuren ja jonkun toisen jota en nyt muista, eli niitä ehkä johonkin, ja kurkkupuska ois kiva, riittäisköhän lämpö avomaalla. Kesäkurpitsat ja tomaatit hankin valmiina taimina, ja jotain kukkasiakin pihaan vielä mahtuis, ehkä kylvän ruiskaunokkeja tai kehäkukkia. Tai kääpiösamettikukkia, oih! Vähän harmittaa kun en syksyllä kätkenyt maahan yhtään kukkasipulia, mutta nytpä tiedän mihin kohtaan laitan ensi syksynä ainakin oransseja krookuksia ja skilloja. Sormet sain jo kastettua multaan kun siistin yrttipenkistä vanhoja varsia pois, ja paljain jaloin pääsee jo kipittelemään terassilla plus yhdellä betonikivellä, ihan pian nurmikollakin! Oi kevät ja puutarhahulluus!!

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Ihmisen ikävä





Ihminen on laumaeläin, ne sanoo. Just ku olin oppinut olemaan ihmisihminen, niin on pitänyt opetella luopumaan siitä. En edelleenkään tykkää ihmisjoukoista enkä hälinästä, nyt vielä vielä vähemmän kuin aiemmin, enkä tiedä osaisinko enää edes olla kovin läheisessä ihmissuhteessa, elää perhe-elämää. En kuitenkaan koe olevani yksinäinen. Siihen varmaan auttaa se että lapsi asuu nyt mun luona, ja isompien lasten kanssa soitellaan ehkä jopa viikoittain. Mulla on muutama hyvä ystävä joiden kanssa jutellaan välillä ja sillon tällön nähdäänkin. Töissä tapaan riittävästi ihmisiä, saan olla ihan tarpeeksi äänessä ja ehtii vähän rupatella niitänäitäkin ennen ja jälkeen joogatunteja. Arki rullailee mukavasti, mutta välillä (erityisesti lomilla ja pitkillä vapailla) on heikkoja hetkiä ja ikävä iskee. Tuntuu että kaikilla muilla on kumppani jonka kanssa voi tehdä juttuja, käydä kävelyllä ja retkillä, tehdä ruokaa, jakaa asioita ja arkea. Ja sit vaan pyörin kotona pienissä ympyröissä, kaipaan kainaloon, ja mietin onko tässä universumissa ketään mua varten. Ketään jonka kanssa voisin olla aito minä, turvassa ja huolehdittuna. Voisin välillä olla kannattelematta ihan kaikkee, joku muu sanois että huilaa sinä, mä kyllä hoidan. Oispa edes semmonen osa-aikapoikaystävä, mistähän moisen löytäis.. Vai onko tää taas yks niistä elämistä jossa oon vanha outo valkotukkanen mummeli yksin pikku mökissään. Vaikka kyllä sekin ajatus tuntuu ajoittain ihan mukavalta. Ei kait se auta kuin odotella ja kattoo miten käy.