Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

tiistai 21. syyskuuta 2021

Syksyn sylissä





Käväsin väriterapassa, nauttimassa syksyn lumosta, löytämässä niitä elämän pieniä ilonhippusia. Kaikki on nyt niin kaunista, syksy, metsä, ja elämä. Aaaah! Lovelovelove!!!

lauantai 18. syyskuuta 2021

Pehmeä lasku





Ai että tykkään mun työstä just nyt. Eka viikko oli mukavan leppoisa, puolet ryhmistä on käynnistetty tälle syksylle, myös ne uusien paikkakuntien kaikki kolme uutta ryhmää joissa on lähes pelkästään uusia tyyppejä. Tykkäsivät erityisesti siitä että jooga on lauantaiaamuna, ja minäkin tykkäsin. Sonkajärvi-city olikin yllättävän lähellä, reilu puoli tuntia ajoa kokonaan päivänvalossa, ei paha ollenkaan. On mulla kurjempiakin työmatkoja ollut, ja on vieläkin. Hurjinta on ajella kapeita ja mutkaisia, huonostihoidettuja sorateitä kun tulee taas pimeät illat, räntää, loskaa, lunta ja tukkirekka vastaan.. Ensi viikolla alkaa sitten loputkin tutut ryhmät tuttuine osallistujineen, muutama uusi nimi listoissa näkyi. Katotaan sitte parin viikon päästä kun tätä rallia on ajeltu päivästä toiseen että miltä tuntuu, vieläkö täys kalenteri tuntuu hyvältä. Jatkossa vapaapäivät onkin taas kortilla, mutta nyt pääsen vielä viikonlopun viettoon - luksusta! Tänään olen menossa tyttöjen saunailtaan - superluksusta!

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kesäloman viimeinen viikonloppu





Kannatti ajaa satoja kilometrejä viikonlopun viettoon, sillä se sisälsi niin paljon hyvää ja rakkautta. Ystävien tapaamista töiden merkeissä, ja kokonainen päivä ipanaperon kanssa. Se täyttää parin päivän päästä yhdeksän! Vietettiin hauskaa lauantaita kahdestaan etukäteissynttärien merkeissä: herkuteltiin, shoppailtiin taikakaupassa, voitettiin suklaalevyt, hurjailtiin Tietomaassa, tanssittiin merivedessä. Kyllä nyt jaksaa aloittaa työsyksyn iloisin mielin!

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Hyvät rutiinit





En ole koskaan tykännyt rutiineista tai jaksanut noudattaa jotain tiettyä kaavaa pitkiä aikoja, mieluummin teen sitä mitä huvittaa ja sillon ku huvittaa. Nyt kuitenkin huomaan että tietyt asiat on hiipineet pysyväksi osaksi elämää. Äkkiseltään saattais näyttää että enimmäkseen mun aika kuluu lorvailuun, mutta ei se välttämättää olekaan niin sit kun tarkemmin asiaa kaivelee.

Kylmät suihkut, hengitysharjoitukset, pätkäpaasto

Nämä on lähes päivittäisiä matkakumppaneita. Suihku on aina kylmä, oli se sitten päivittäinen tai ei, enää en pysty ollenkaan käymään lämpimässä suihkussa, ja osa lapsistakin on myös alkanut harrastaa kylmän veden alla seisoskelua ainakin hetkittäin. Ihan vielä en kuitenkaan olisi valmis jääkylpyyn, kesällä pääsin testaamaan porakaivovedellä täytettyä ammetta, oli huikeen hienoa todeta että kykenin siinä lillumaan hetken. Avannossa käyminen on myös haaveissa, vain sopiva paikka puuttuu. Kesällä kyläillessäni kaverin luona tehtiin parina päivänä tämä hengitysharjoitus, ja olenkin ottanut sen suht säännölliseen käyttöön. Pätkäpaastoilu on ehkä se kaikkein pysyvin rutiini, en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt aamupalaa tai vielä myöhään illalla napostellut jotain. Pätkäilen joka päivä vähintään 16 tuntia, ja silti jää runsain mitoin aikaa syödä, eikä nälkä vaivaa ikinä.

Jooga ja meditaatio
Tämän luulis olevan itsestäänselvyys, ja kyllä onkin niin että jooga ja meditaatio on jossain muodossa osa jokaista päivää. Silti usein on päiviä ja kausia jolloin en tee joogaa asanaharjoituksen muodossa. Viime aikoina yinjooga on alkanut kutsumaan yhä enemmän. Sillon ku kroppa tai mieli oikeesti jumittaa eikä huvita alkaa ite keksimään mitään liikkeitä, apu löytyy tästä lyhyestä mutta tehokkaasta yinharjoituksesta. Käytän paljon esim pitkien kävelylenkkien jälkeen kun jalat ja lantio tönkistyy. Kävely haahuilumielessä varsinkin metsässä on muuten itsessään hyvää meditaatiota, siinä pääsee helposti olemaan läsnä hetkessä. Mulla on myös paljon erilaisia nauhoitteita, ohjattuja meditaatioita ja visualisaatioita, joita kuuntelen säännöllisesti. Vähän aikaa sitten löysin aivan mainion kanavan täynnä mm. eripituisia yoga nidroja, tämä on mun tän hetken iltasatu.

Öljyt
Eteerisiin öljyihin tutustuin pari-kolme vuotta sitten, ja ne on siitä asti olleet mulla ainakin jossain muodossa päivittäisessä käytössä. En niinkään käytä niitä diffuuserissa, vaikka joskus onkin kiva laittaa kotiin luonnollisia hyviä tuoksuja leijumaan, vaan tykkään enemmänkin levittää öljyä täsmäiskuina kehoon. Oon tehnyt mm. oman hyttyskarkoitteen, kasvovoiteen sekä pyykkietikan (tämä toki pyykeille eikä iholle). Iltaisin levitän oreganoöljyä jalkapohiin ja hormonitoimintaa tukevaa sekoitusta ranteisiin. Eteeristen lisäksi myös CBD-öljy on säännöllisessä käytössä, sitä otan sisäisesti pari kertaa päivässä. Vaikutuksen itsellä olen huomannut erityisesti unen laadussa. Onneksi näitä saa tilata jo tännekin kun on brändejä jotka ovat poistaneet öljyistään kaikki Suomessa kielletyt aineet.

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Näin nyt





Karua, tylsää, mikään ei huvita, saako tämmösiä ees ajatella. Välillä on hyviä hetkiä, päiviä, pitempiä kausiakin, ja sitten taas löydän itseni räpiköimästä jostain pohjalta. Ehkä olikin luultua kovempi paikka se, ettei mulla ole enää huollettavia. Tuntuu yksinäisemmältä kuin aikoihin. Oon kävellyt tuolla pitkin mettiä ja miettinyt mitä hyviä ja huonoja puolia koira tois mukanaan. Se on haave joka aika ajoin nostaa päätään, en toistaiseksi ole ottanut sitä ihan tosissani siksikään koska miellän itseni kuitenkin enemmän kissaihmiseksi. Ja ehkä loma (tai siis tauko säännöllisistä palkkatöistä) on yksinkertaisesti ollut liian pitkä, tai ehkä mua alitajuisesti stressaa ajatus pian alkavista lähes päivittäisistä töistä ja lorvailun loppumisesta. Viimeksi kun tarkistin niin 9/10 viikkoryhmää oli saavuttanut riittävän osallistujamäärän käynnistyäkseen. Kesänaikainen joogatapahtumien runsas peruuntuminen on osaltaan syönyt mun intoa ja ennenkaikkea rutiinia. Toisaalta haluaisin päästä jo suunnittelemaan tunteja, ei tulis sitten niin paljon kerrallaan tehtäväksi, en tosiaan haluais joka viikko neljää kertaa stressata kun ohjelmia ei vielä ole. Alkavalla kaudella mulla nääs on viikossa neljänlaisia erilaisia joogatunteja, ihan mukavalta haasteelta tuntuu nyt, saapa nähdä mikä sitten on totuus. Ja jotta pääsen tuntisuunnittelussa vauhtiin niin mun pitää ensin ostaa uusi vihko eikä oikeanlaista ole vielä tullut vastaan. Liekö vaan typerä tekosyy, mutta oikeesti esim rivivälin pitää olla just sopiva jotta näen mitä oon kirjoittanut. Suuret on murheet juu. Alan nyt metsästämään niitä pieniä iloja, sillä tiedän että nekin jossain lymyilee.

tiistai 31. elokuuta 2021

Jospa kuitenkin





Vaikka välillä tulevaisuus näyttäis pilviseltä ja kaikki tuntuis turhalta, niin osais luottaa että on kaikesta huolimatta oikealla polulla. Että kaikki päivittäiset pienetkin valinnat, ajatukset, sanat ja teot vie kohti omaa parasta elämää. Vois nauttia siitä mitä milloinkin tekee miettimättä sitä, että jääkö mitään konkreettista mun jälkeen tuleville, tai että kiinnostaako ketään muuta ne mun jutut. Uskaltais avata sydämensä ja sisimpänsä sillon kun se tuntuu oikealta ja tarpeelliselta murehtimatta mahdollisia tulevia seurauksia. Osais elää joka hetkessä täysillä.

Kävin aiemmin kesällä mun entistä edellisen kodin pihalla, siellä missä koko piha oli suunniteltu ja rakennettu rakkaudella. Mun aikoinaan tarkkaan miettimistä rakenteista ja kasviyhdistelmistä ei ollut paljoa jäljellä. Suuri osa oli korvattu nurmikolla, ja jäljelläolevat kukkapenkit oli rikkaruohojen valtaamia. Tuli vähän paha mieli, vaikka toki ymmärrän että kaikkia ei kiinnosta samat jutut. Olis ehkä ollut parempi olla tietämättä mitä kaikkee pihalla mun jälkeen ei oo noin viiteentoista vuoteen tehty.
 
Yritin myös tutustua yhteen mieheen. Kävi kuten edelliselläkin kerralla: heti kun puhuttiin puhelimessa ja yritettiin järkätä tapaamista niin universumi lähetteli aika hyvin merkkejä ettei siihen suuntaan nyt tällä kertaa kannata lähteä kulkemaan. Tyyppi ei sittenkään kuulostanut siltä oikealta (ei tietenkään, koska se ei ollut SE oikea, mut mä yritän!). Tunne oli ilmeisen molemminpuoleinen, sillä päätettiin sitten yhteistuumin että oikeestaan meillä onkin liikaa välimatkaa, eikä edes tarvinnut tavata toisiamme.

tiistai 24. elokuuta 2021

Soutaa - Huopaa





Ihana kun tulee syksy - En halua että kesä loppuu vielä. Tylsää kökkiä kaiket päivät kotona ja yrittää keksiä tekemistä - Äääk, työt alkaa ihan liian pian. Haluisin sellasen kainaloisen jonka kylkeen voisin iltaisin kömpiä köllöttämään - Tykkään mun elämästä ja yksinolosta just näin. Tarvisin sen koiran joka veis mut ulos säällä kuin säällä - Mitään ylimäärästä hommaa ja vastuuta en tähän nyt tarvi enkä jaksa. Oi ku pääsis joka päivä poimimaan tuoreet hedelmät suoraan oksilta - Turhaa eestaas-ajelua eikä siellä maalla oo oikein mitään tekemistä, ihan ku ois käymässä kylässä. Ja mitähän vielä..

tiistai 17. elokuuta 2021

Sadepäivän mietteitä





Onpa näitä sateisia päiviä ollut viimeaikoina muitakin, mutta erityisesti nyt tuli oikein syksyfiilis. Ja metsäretkiolo, pitäis olla metsässä nuuskimassa märkää vihreää. Tai ehkä kuitenkin mieluummin heti sateen jälkeen.. Mun haave teltassa nukkumisesta ei ole vielä toteutunut, millon se onkaan se nuku ulkona -päivä (-yö)? Viikonloppuna yritin jaksaa valvoa pitkään jotta kerrankin näkisin Perseidejä, mutta oli melko valoisaa vielä puolenyön jälkeen enkä jaksanut lähteä mihinkään ulkoilemaan, pihassa puut peittää näkyvyyden siihen suuntaan missä oletin niiden parhaiten näkyvän. Onpahan sitten joku asia elämässä vielä kokematta. En tiedä, ehkä mielenperukoilla on joku pieni ajatus maiseman vaihtamisestakin, haluaisin päästä koluamaan uusia polkuja, ja on tää vähän turhan city meikäläiselle, vaikka asunkin just siinä kohtaa kylän laitamilla missä katuvalot loppuu ja soratie alkaa. Haluan syvemmän, konkreettisemman kosketuksen luontoon. Lapsi tuli eilen koulusta ja kysyi että mitä muuttoo sää oikein puuhaat, kun olin kaivellut kaapeista esiin kirppiskamaa. Vielä kun jaksais maallakin käydä vinttiä kaiveleen ja sieltä tarpeettomia perkata pois. Niin ja pitäähän ne kaikki sitten vielä roudata sinne jonnekin kirpulle, eli ajamista vieläkin lisää. Nyt olen ihan tarkoituksella välttänyt kaikkea turhaa autoilua kauppaankin kun on kävelymatka, talvisaikaan saakin sitten lähes päivittäin taas kurvailla pitkin syrjäteitä suuntaan jos toiseenkin. Olen vähän plaraillut kansalaisopiston vihkosta, tekis mieli tanssia enemmän, löytyisköhän siihen vielä kalenterista joku vapaa nurkka.

Kas, sade lakkasi ainakin hetkeksi. Lähen ulos nuuskimaan ilmaa, pakko vähän liikuttaa kroppaa niin pysyy pää kasassa.

perjantai 13. elokuuta 2021

Hellouta!





Tiistaina tapahtui selkeä käänne energioissa, ja tuli tunne että nyt on kipuiltu tarpeeksi. Kesää on vielä jäljellä, uimaankin pääsee, aurinko paistaa, elämässä kaikki hyvin. Jotenkin vaan alakulo väistyi, ihanku puhtaalta pöydältä alkais nyt uudet tuulet puhaltamaan, vaikka mitään uutta ei olekaan näköpiirissä. Huomasin etten tarvi elämään mitään lisää. Muistin että koko ajan luon tulevaa, että tämän päivän ajatukset ja teot muokkaa mun huomista. Ja tiiän ettei se pakottamalla tapahdu, siks olikin taas mahtava päästä todistamaan kuinka oikeesti fiilis muuttui ihan päinvastaiseksi.
 
Lukiolainen on tarponut arkeaan jo kaks päivää, mullakin on huomenna koko päivä töitä, tanssia ja joogaa vol 2 & grounding yin. Tuntuu hurjalta mutta hyvältä pitkästä aikaa! Neljä viikkoa töi-töiden alkamiseen, sieltä se hiipii :o)

lauantai 7. elokuuta 2021

Pikku kriisi





Mun lapset ei oo enää lapsia! Ja mun mieli luulee heti ettei mua tarvi enää kukaan, on vähän turha fiilis. Vaikka oikeesti tiedän että joo tietysti oon tärkee monillekin, ja ehkä joillekin jopa vielä hetken se kaikkein tärkein ihminen, mutta enpä nyt aio järjellä selitellä tunteita pois vaan yritän mennä tän läpi ja kattoo mitä siitä seuraa. Paitsi että on tulossa niin paljon ohjelmaa tuleville päiville että niinköhän sitä kerkee ittensä äärelle edes kunnolla pysähtyä. Tänään olin kissavahtina ja nautiskelin maalaiselämästä ihan täysillä, siellä voi olla niin vapaa, vain haahuilla ihan täysillä pitkin pihaa ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä. Ja uin, tietty. Lapsi(!) Tampereelta on tulossa kavereineen huomenna paikkakunnalle, tai siis bussi vie Kuopioon asti ja äiti hakee sieltä ja kuljettaa perille. Ja muutaman päivän kuluttua sama reissu toiseen suuntaan (koska olen ainoa jonka autossa kulkee enemmän kuin kaksi ihmistä). Joten kyllä olen vieläkin tarpeellinen ;o) Maanantaina on se kuumakivihierontakoulutus, ja ehkäpä joku innostuu tulemaan harjoitusasiakkaaksi niin saan treenata uutta taitoa ja samalla vähän tekemistä tylsiin päiviin. Täyttelin kalenteria jo syksyn töiden osalta (ja vähän keväänkin), niin tiedänpä suunnilleen minkälaiselta arki näyttää kunhan se koittaa.
 
Onneksi mummun muruinen, ihana-ipana, natiainen on vielä hetken "pieni".

Ja tässäpä ajankohtainen biisi: https://www.youtube.com/watch?v=XvswWVoGLsA

torstai 5. elokuuta 2021

Tervetuloa Saimaalle





Tulisitko meidän kanssa Partalansaareen Puumalaan Saimaan rannalle viettämään elokuista viikonloppua 20-22.8? Päivillä on siellä vanhan maatilan mailla mökkimajoitusta, ja me lähetään joukolla sinne pitämään kesänlopetusta joogan, hyvän ruuan ja rummuntekemisen merkeissä. Päivi on luvannut huolehtia meille maittavat lähi-/luomuruuat ja saunanlämmityksen, Soma tulee opastamaan kuinka rakennetaan oma rumpu, Kirsi tekee osallistujille intuitiivisia tulkintoja, ja minä ohjaan joogaa aamuin illoin. Keräillään yrttejä jalkakylpyyn, retkeillään metsän reunaan kalliolle, päästään äänimatkalle, yritetään bongata kesän ajan rannalla vihtynyttä norppaa, ja lauantaina nautitaan savusaunan löylyistä. Niin kovin haluttais tarjota tämä mahdollisuus sitä tarvitseville, ja ollaankin puristettu hinta niin pieneksi kuin mahdollista: koko ohjelma perjantaista sunnuntaihin ruokineen, majoituksineen, kaikkineen, sisältäen myös tarvikkeet yhteen rumpuun yhteensä vain 400€. Päivi ottaa ilmoittautumisia vastaan 15.8. asti numerossa 040 8390 815 tai sähköpostitse artisti.paivi @ hotmail.fi  Sydämellisesti tervetuloa mukaan!Jos et itse pääse tällä kertaa paikalle, niin auttaisitko meitä levittämään tietoa viikonlopusta jakamalla tätä fb-tapahtumailmoitusta https://fb.me/e/dNcvaGy5J Kiitos!
 
Kuvat ei ole Saimaalta vaan Onkivedeltä (paitsi 2. kuva Porovedeltä), ehkä olen joskus nuoruudessa kerran ajellut jossain Saimaan rannoilla, ja nyt olisi korkea aika mennä uudestaan.

maanantai 2. elokuuta 2021

Vielä on jäljellä





Kesätyöt on nyt siihen malliin tehtynä, että menen paikalle enää vain tarvittaessa. Toisaalta ihan pikkusen rasittavaa olla koko ajan lähtövalmiudessa, mutta kuitenki tykkään että on edes olevinaan jonkunlainen rutiininpoikanen esim nukkumisen ja heräämisen suhteen. Tähän elokuun alkuun pitäisi mahollisesti osua myös yksi koulutuspäivä, jaaaa sitten loppuviikosta on semmonen juttu että mun vauva täyttää 18. Apua! Erehdyin yks päivä kattoon itteeni peilistä vähän turhan läheltä, ja kylläpä se totuus vaan sieltä paistaa, niin on ihanasti tullu ruttuja ja laskoksia kasvoille. Vaikka ei kait sitä ajan hammasta kukaan karkuun pääse, täytyy nyt asennoitua niin etten ehkä olekaan ikinuori ulkoapäin katsottuna. Että tämmönen kulkupeli kuljettaa mua tämän elämän läpi, pitää vaan muistaa pitää siitä hyvää huolta niin on vielä paljon yhteisiä kilometrejä edessäkinpäin.

Ajattelin tänä(kin) kesänä tekeväni jonkunlaisen roadtripin, mutta seuran puuttuessa se jäänee toteutumatta. Olenhan sentään pienesti reissannut, käynyt mutkat sekä Joensuussa että Oulussa. Työkavereiden säännöllinen seura parin viikon ajan nautittuna sai aikaan sen että taas on jotenkin tosi iso tarve saada sellasta juttu- ja hengailuseuraa (tai mikspä ei jotain enemmänkin), mutta juuri minkäänlaisia ihmiskontakteja ei ihan hirveenä ole tarjolla, semmosia parin tunnin pätkiä vaan sillon tällön. Ja nyt kun kaikilla alkaa taas työt ja arki niin entistäkin vähemmän. Mulla on vielä kuus viikkoa tätä tämmöstä melkein-lomaa. Tylsistymisenestokeinoja hakusessa siis.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Kiva kesätyö





Olen ollut nyt muutaman päivän auttelemassa kesäkahvilassa. Jo aiemmin multa kysyttiin olisinko vapaaehtoinen jos tulee tilanne että tarvitaan apukäsiä, ja nyt niitä sitten tarvittiin. Mukavia juoksevia pikkuhommia oon tehnyt: siistimistä, salaatin pilkkomista, astioiden järjestelyä, tilausten tekemistä ja tarjoilua, tiskaamista - erityisesti tiskaamista, sillä toisen työpäivän lopussa tiskikone hajosi ja korjaaja tulee vasta ensi viikolla... Etukäteen eniten jänskätti jätskipallojen teko ja kassakoneen käyttäminen, mutta niitäkin oon jo vähän päässyt harjoittelemaan eikä enää jännitä niin paljon. Kun on sopivat aukioloajat, ei liian pitkät päivät, mukavat työkaverit, vaihteleva ja aktiivinen työ, ja niin lähellä että paikalle pääsee vaikka kävellen, niin onpa lähes unelmaduuni. Ainakin vielä ens viikko menee samoissa hommissa, jei! Tervetuloa käymään jos satut ajelemaan vitostietä Iisalmen ja Kuopion välillä!

(kuvat pöllitty Luovan Puun somesta, mulla ei oo ollu aikaa eikä juuri tarvettakaan kuvailla työpäivien aikana)