Kateudesta vihreä

Aloin lukea jouluna saatua Hidasta elämää -kirjaa, ja muistin että mullahan on saman kirjaperheen toinenkin kirja jossain puoliksiluettuna, ja aloin lukea sitäkin. Kahden ihmisen henkisen kasvun tarina, toinen suorittaja ja toinen itsensämollaaja, oikeastaan kertomuksia siitä kuinka tulla itse itsensä parhaaksi kaveriksi.

Mun viime reissulla ystävän pitämällä joogaviikolla juteltiin paljon tunteista. Yksi mikä tuli ilmi oli kateuden tunne, ja kuinka yleensä kiellämme sen itseltämme, vaikka se juuri usein kertoo mitä oikeasti haluamme. Kuinka kateuden tunteen kieltäminen vie mahdollisuuden saavuttaa omat unelmat, ja kuinka meillä saattaa olla kuvitelma että onnea on olemassa rajallinen määrä, eikä sitä ehkä riitä itselle jos sitä on toisilla paljon. Tämä oli mulle iso oivallus! Ja nyt luen ihan samaa Katri Syvärisen Löydä elämän taika -kirjasta: "Kateutta ei perinteisesti ole pidetty tunnetiloista toivotuimpana. Valmentajaystäväni kuitenkin opetti, että kateus voi olla hyödyllinen tunne. Se toimii signaalina siitä, mitä todella haluat tai tarvitset. Et ole kateellinen siitä, mitä sinulla jo on, etkä siitä, mitä et kaipaa. Koska kateutta on usein vaikea myöntää, se piiloutuu muiden tunteiden taakse ja purkautuu ärsytyksenä, paheksuntana tai puolustautumisena. Kun tunnistat itsessäsi kateuden, sitä ei kannata hävetä. Älä myöskään tunne syyllisyyttä. On normaalia tarvita ja kaivata asioita. Ei kuitenkaan kannata keskittyä toisen saamaan hyvään. Se ei yleensä ole sinulta pois. Anna mieluummin tunteen kertoa jotain sinusta ja elämäntilanteestasi. Millaisista asioista tunnet kateutta? Millaisia toiveita tai tarpeita tuon halun taustalta löytyy? Mitä todella haluat?"

Nyt osaa toivottavasti nähdä sinne oman ärsytyksen tai vaikka toisten ihmisten paheksunnan taakse jotenkin helpommin, ehkä se onkin vain piilotettu kateus joka siellä huutelee, joku unelma joka haluaa tulla huomatuksi. Uskalletaan nähdä omat unelmat!