Sitä alkoi jo luulla että olin vain kuvitellut kaiken, että ehkä se olikin olemassa vain jossain toisessa maailmassa, muistoissa, unessa. (Mutta siinä tapauksessahan koko maailma olis jo loppunut, hiljaa hiipunut pois..) Tai että se oli kokonaan unohtanut mut, hylännyt, on mieluummin jossain muualla, kaukana. Melkein en enää muistanut miltä tuntuu kun se on mun luona, hipaisee mun poskea kevyesti. Ja sitten ihan yhtäkkiä, odottamatta, tänä aamuna kun aukasin silmät, se oli siinä! Aurinko! Mulla oli niiin ikävä! Tänään ilo onkin helppo löytää! (Ja jos totta puhutaan niin kyllä se oli pakkanen joka mun poskia tänään silitteli..)
2 kommenttia:
Täälläkin on ihasteltu outoa valoilmiötä tänään!! Pakkanenkin pienen lumen kera oli oikein tervetullutta vaihtelua harmaudelle ja vesisateelle, vaikka toisaalta tuo viima oli kyllä yhtäkkiä melkoisen jäätävä...
Ihanaa päivää sinne! ♥
Ihanaa sullekin! ♥
Lähetä kommentti