Tein tässä pari päivää sitten kummallisen löydön. Löysin itsestäni sellaisen sisäisen kriitikon, jota en aiemmin tiedostanut minussa olevan. Se on ollut melko huomaamaton ja vaikeasti havaittava, sillä se ei jupise puoliääneen joka hetki eikä rankuta taustalla kun katon peiliin. Sen sijaan se iskee salamannopeasti kun se kuulee jonkun puhuvan syyttävästi, tai tietävän tai osaavan paremmin. "Mun syy. En osaa. Oon huono." Vaikka tottahan oikeesti tiedän että osaan ja olen hyvä, mutta sanopa se tuolle äänelle.. Mulla on kyllä pari keinoa joita olen alkanut kokeilemaan tämän täysin tarpeettoman ajatusmallin häätämiseksi, tantran tapaan hyväksymällä että mulla on tämmönen ominaisuus, tarkkailemalla sitä, miltä se tuntuu ja missä se tuntuu, sekä EFT, johon olen tutustunut vasta ihan äsken lasten kautta. Ja oikeestaan tuntuu tosi hassulta nyt kertoa mistään sisäisestä kriitikosta, koska ihan kuin sitä ei enää olisikaan..
Kuten Dr. Seuss sanoo: ”Tänään Sinä olet Sinä. Se on todellisempaa kuin totuus. Ei ole ketään, joka olisi sinumpi kuin Sinä!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti