Mitä jäi käteen 2020

Yksinolemisen opettelua ja irtipäästöä. Kun lukion jälkeen muutin kotoa kauas vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan asuin yksin ehkä alle kolme kuukautta, ja sepä olikin tämän elämän ainoa yksinelämisen kokemus ennen tätä sinkkuutta. Eli on varmasti tehnyt hyvää tutustua itseensä ja omiin tarpeisiinsa. Sisäistä työtä on tullut siis tehtyä ja sen mukana toivottavasti kasvua ihmisenä on tapahtunut. Noin 3/4 vuodesta asuin vieläpä aivan yksin, loppuvuoden on teini ollut elämää ilahduttamassa ja pitämässä tietyt rutiinit kuvioissa. Viimein on myös tapahtunut kunnollinen irtaantuminen entisestä parisuhteesta, vielä loppukesään asti pidin eksää yhtenä parhaista kavereistani, mutta muutamaan kuukauteen ei olla enää oltu juurikaan tekemisissä. Harvat kohtaamiset hyvien ystävien ja muiden rakkaiden kanssa vuoden varrella on sen sijaan olleet entistäkin arvokkaampia.

Opiskelua, töitä ja yrittäjyyttä. Yksi joogakoulutus alkoi ja myös loppui. Tietoisuusohjaajakoulutuksen aloitin elokuussa, mutta siitä en ole vasta kuin vähän raapaissut pintaa, aina webinaarien aikaan on ollut töitä ja itekseen opiskeleminen ei oo kovin motivoivaa. Siinä pitänee jatkossa kunnostautua. Töissäkäyminen kun vaihtui keväällä etätöihin niin siitäpä poikikin firman uudelleenkäynnistäminen ja toimialan vaihtaminen. Etäjoogaa vedin lähes läpi vuoden, sekä kansalaisopistossa että oman toiminimen kautta, ja se homma jatkuu yhä vaan. Hemmotteluhoidot ei viime aikoina hirveesti oo houkutelleet asiakkaita, valikoimaan tuli pari uutta hoitoa silti.

Kaipausta. Liittyy vahvasti ensimmäiseen kohtaan. Selkeesti tarttisin seuraa retkille ja kaikenlaiseen tekemiseen. Ihan liian vähän on tullut käytyä uusissa paikoissa tai vanhoissakaan. Kesällä luulin että saisin kaverin luokseni asumaan pariksi viikoksi, ja ehdin vähän jo alustavasti miettiä kaikenlaisia pikku roadtrippejä ja muita mukavia tekemisiä, mutta nepä sitten jäi ens kertaan. Toki olen paljon kulkenut metsässä ja rannoilla, mutta haluaisin kulkea vieläkin enemmän. Kiinnostais myös vähän opiskella metsäjuttuja, miten luontoa vois hyödyntää joogassa ja palautumisessa. Lainakissa on ollut seurana pariin otteeseen, mutta on kyllä osoittanut sen ettei omaan elukkaan oikeesti ehkä kuitenkaan olis tällä hetkellä riittävästi resursseja. Ellei sitten se juuri täydelllinen, ulkoilemaan houkutteleva koira satu polulla vastaan..

Harrastuksia: metsäilyn ja rantailun lisäksi pienessä määrin tanssia, joogaa, kesällä uintia, sekä pyöräilyä niin kauan kun pyörän renkaissa pysyi ilma, elokuvia ja sarjoja, tosi vähän lukemista, pikkuriikkisen ranskan oppimista, monenlaista musiikkia, ihan liikaa youtubea ja somea, jonkunverran käsitöitä ja askarteluja (lähinnä makrameejuttuja, korvakoruja ja villasukkia). Liian vähän leikkiä ja naurua.

Joten tervetuloa 2021! Mielenkiinnolla odotan mitä yllätyksiä sulla on tarjota! Vai onko vaan samaa tuttua harmaata arkea.