Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 14. tammikuuta 2021

Puikoilta pudonneita





Huomasin että mun neuloosi on päässyt aika pahaksi. Eilen ostin kaupasta viimeiset harmaat kerät hygge woolia (plus pari muutakin kerää..), ja jo illalla ne oli muotoutuneet muhkeaksi kauluriksi sekä pipontekeleeksi, jostain täytyy saada vielä yksi kerä jotta saan sen valmiiksi. "Vähän" alkoi tuntua kropassa että on tullut istuttua ja neulottua, joten lupasin itselleni etten tänään tee yhtään silmukkaa. onneksi eilen sain myös Käsityökekkereiden järkkäämän mysteerineulonnan Hnetur-paidan kolmannen osion valmiiksi, seuraava julkaistaan vasta ylihuomenna. En oo ihan täysin tyytyväinen värivalintaani, vaihtoehdot oli aika vähissä kun tilailin lankoja puseroa varten, joten ehkä joudun vielä tekemään toisenkin vähän omanvärisemmän..
 
Joulun alla erehdyin hommaamaan Niina Laitisen kirjan Villasukkien uusi vuosi, joululomalla valmistui tyttärelle Kirsikankukkien aikaan, ja yläkuvan malli on nimeltään Seikkailu, jonka muokkasin kolmiväriseksi ja siihen on vielä toinen sukka tekemättä. Mutta ei tänään.. Olen ehtinyt tehdä kirjasta myös pitkät palmikkoneulesukat, josko nyt malttaisi olla testaamatta uusia malleja. Joogasukat tosin tarttisin, langatkin on jo valmiina, malli pitäis vaan vielä kehitellä. Että näin akuutti neuloosi..

Onko sulla joku juttu johon oot viime aikoina hurahtanut?

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Vau miten hienoja juttuja!! Mä toivoisin, että joskus jaksaisin opetella neulomaan (tai kutomaan, niinku mun oppima sana on), vielä en oo jaksanu vaivautua.

No, en nyt ehkä mihinkään uuteen oo hurahtanu, mutta kirjoja luen kyllä tosi paljon koko ajan. Ehkä siks en paljon muuta ehdikään.

Vianna kirjoitti...

Kiitos! ♥

Minäkin sanoisin kutomaan, mutta täällä päin kaikki harrastaa mattojen kutomista kangaspuilla, niin oon sit opetellut puhumaan neulomisesta. Koulussa käsityöt ei iskeny, esikoista odottaessa neuloin muutaman vauvanvaatteen, ja vuosikymmenten varrella aina silloin tällöin jotain pientä. Villasukan kantapäätäkään en osannu tehä vasta ku muutama vuosi sitten. Nyt tää meinaa vähän ryöstäytyä käsistä, toisaalta ei ehkä oo maailman turhimpia tavaroita nuo itsetehdyt villavaatteet. Mutta yritän muistaa että rajansa kaikella..

Mun pitäis kyllä kunnostautua lukemisessa, kun tykkään siitäkin kovasti mutta viime aikoina ei vaan oo tullut luettua kovin paljoa.