Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Joko saa sanoa j-sanan





En nimittäin haluaisi. Hurjaa vauhtia lähestyvä juhlakausi meinaa aiheuttaa päänvaivaa ja ahistusta! Omassa pikku kuplassa on kaikki hyvin näin, vaan sitten jos pitää alkaa miettiä missä kukanenkin viettää tällä kertaa joulun, niin aargh! Tampere-Kuopio-Oulu, rotat, kissat ja lapset, aikamoinen soppa. Itehän voisin olla vaan rauhassa kotona ihan niinkuin muulloinkin, mutta jos joku lapsista uhkaa jäädä tahtomattaan yksin, niin kylläpä onkin paineita järkätä jotain jossain edes osalle porukkaa. Toisaalta jännä ajatus ois vaan kattoo miten asiat lutviutuu jos niihin ei kauheesti puutu. Koko porukan yhteinen joulu taitaa jäädä tällä kertaa haaveeksi vain, ehkä saadaan sentään sovittua yhteinen aika milloin tavataan linjoilla, hassu ajatus moinen kyllä. Tän hetken suunnitelma onkin antaa ajan vaan kulua ja kattoo mitä tapahtuu - ehkä jostain putkahtaa joku ajatus, tai sitten aika jatkaa hurjaa laukkaansa, koko joulu vilahtaa kuin huomaamatta ohi ja kohta suunnitellaankin yhteisiä kesätekemisiä.

2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

On kyllä erikoinen joulu tulossa kieltämättä. Mulla oli tarkoitus käydä äitiä ja mummoa katsomassa joulun aikaan, mutta kyllä taitaa nyt joutua unohtamaan sen, kun kuitenkin eri kaupungeissa asutaan ja vähän niin kuin pitäisi kotosalla vaan kaikkien pysytellä.

Itsellä ei ole joulufiilistä pätkääkään, vaikka hyasintti tuossa pöydällä jo onkin ja glögiä olen juonut jo varmaan kuukauden ajan silloin tällöin. Lahjatkin on jo hommattuna, ne vähät mitä yleensä edes hommaan, tänä vuonna yhteensä 5kpl: molemmille mummon pikkuneideille kaksi pakettia (pyjama + Frozen-kuvioitu sähköhammasharja) ja niiden lisäksi yksi secret santa lahja aikuisten kesken (minä, mies ja aikuiset lapsemme sekä esikoisen mies).

Jotenkin on ihan tylsä olo koko joulusta, ainakin tällä hetkellä, enkä oikein voi käsittää, kun ihmisillä on jo joulukuuset koristeltuina ja muutenkin hirmu hypetys. En siis tuomitse sitä, mutta se vaan tuntuu niin täysin vieraalta ajatukselta, kun itsellä ei ole minkäänlaista fiilistä.

Vianna kirjoitti...

Musta vieläpä jotenkin tuntuu että kun on tulossa ihan epäjoulu niin lahjojakaan ei tarvi laittaa. Enpä muutenkaan juuri ketään lahjo, lapsille tulee jotain pientä hommattua jos keksivät mitä tarviivat, ja niin varmasti teen tälläkin kertaa. (Mun vauva tarvii kuulemma partakoneen!!!) Mutta joku pakettien lähettelyrumba - ei kiitos..

Jotenkin tuntuu että joulu onkin joku rauha joka löytyy sisältä, pieniä merkkejä on havaittavissa.