Minä ja metsä

Muutama metsämuisto varhaisimmasta lapsuudesta:

-Kodin takapihalla metsä, jonka läpi virtaa "joki" (virallisesti oja), metsässä yksi tietty leikkipaikka

-Mummulan metsä, jossa koiran häkki ja vanha hetekanrämä, pihan ja metsän rajalla iso kuusi, jota vasten nojaamassa puinen kärrynpyörä.

-Ekaluokkien koulumatka ison, vähän pelottavankin menninkäismetsän läpi, todellisuudessa vain pieni metsälämpäre asuinlueen ja koulun välillä, sittemmin kaadettu ja rakennettu täyteen taloja.

Merenpohjasta paljastuneella Pohjois-Pohjanmaalla kasvaneena mulle tutuin metsä oli pitkään kuivapohjainen, vähän kitulias mäntymetsä. Lukioaikaan olin kesälomareissussa Kuopiossa, ja ne Puijon rinteen massiiviset kuuset teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Miten voi olla niin suuria puita (ja iso mäki..)? Niissä oli jotain niiiin maagista! Vaikka en silloin sitä tiedostanutkaan, niin luulen että kuuset oli yhtenä syynä tulevaisuudensuunnitelmien muuttumiseen, ja päätinkin lähteä opiskelemaan Kuopioon..

Muutaman Kuopionvuoden jälkeen kävin vielä asumassa siellä alkuperäisillä kotinurkilla reilun kymmenen vuotta, mutta sitten paluumuutin takas Savoon, kotiin metsän kainaloon. Ja se melkein heti kotiovelta aukeava metsä olikin oikea satujen ihmemetsä. Vihreä ja vehreä, vanhoja isoja puita, osa jo lahoja, solisevia pieniä puroja ja lähteensilmiä, polkujen varsilla saniaisia ja ketunleipiä. Oi mää niin rakastan tuota metsää!

Nyt mun lähimetsä on pieni metsikkö järven rannalla. Siellä on isoja, viisaita kuusia ja myös kalliota, mikä on mulle ihan uus juttu. Mulla on haaveena joskus viedä sinne pieniä ryhmiä metsäjoogaamaan ja halailemaan puita, istuskelemaan auringonlämmittämälle kalliolle katse suunnattuna kauas järvenselälle. Kaikki tuo kun antaa mulle niin paljon, ja haluaisin jakaa sitä muillekin. I ♥ metsä!

Minkälainen sun metsä on?