♥♥♥

- eli aurinkoisena kevättalven päivänä lapsenlapsen kanssa metsässä.

"Mummu, mää tunnen tän metsän, me aina käytiin täällä ku olin Päivillä hoijossa! Täällä on mun leijonakivi! Ja toinenkin, oikeestaan täällä on neljä leijonakiveä. Tällä leijonakivellä leikin ketunpoikasta ja muut nauro mulle, ne sano että ketut on nössöjä. Mut eihän ne oo, ketut on söpöjä. Voihan tuolla jään alla olla merenneitoja, voijaanko mennä kattomaan näkkyykö niitä. Mikä tuo ääni on? Ehkä ne merenneidot puhhuu tai loiskuttaa vettä. Kiivetään tästä takas metsään. Kato miten jännä käpy, laitetaan se tähän kaarnanpalalle, tää vois olla lautanen, mää vien tän johonki hyvvään paikkaan että oravat voi löytää tän. Jonku ison puun juurelle. Metsä on ihana ku se muodostaa leikkipaikan. Minkä voisin ottaa mukkaan ikuiseksi muistoksi tästä metsästä? Vaikka nää risut joissa on pieniä käpyjä, kato tää on ihan ku mopo ja tää toinen vois hypätä sen kyytiin."

Mummulla oli jo vähän ikävä ♥