Osaan ohjata joogaa pellolla, metsässä, sisälläkin, sekä myös ilmajoogaa. Olen käynyt intialaisen päähieronnan kurssin, tiibetiläisen äänimaljahoitaja- sekä sointukylpyohjaajakoulutuksen. Reikin ykköskurssin jo 12 vuotta sitten, ja sen olen menossa kertaamaan ens kuussa, ja eiköhän se kakkososakin tule käytyä siihen perään. Opiskelen yinjoogaa, johon yhdistetään shiatsutyyppistä kosketusta, jolloin siitä tulee rekisteröity "joogahoito" groundingyin. Kovasti kiinnostelee myös se thaijoogahieronta, josta järjestetään peruskurssi loppukeväällä kahtena viikonloppuna, mutta se on mahdollisimman kaukana täältä, joten siihen en ole vielä sitoutunut. Ja kraniosakraalihoito, jota pääsis oppimaan Helsingissä neljän päivän kurssilla muistaakseni jo nyt keväällä, mutta ainakin tällä kertaa työt estää sinne lähtemisen. Mutta siis että eiköhän näistä jonkunlaista tarjontaa sais aikaiseksi. Kunhan kevät koittaa niin ajattelin aloittaa noiden jo osaamieni hoitojen lisäksi metsäjoogalla ja hiljentymis- ja tietoisuusretkillä luontoon. Oisko hyvä idea, mitähäh?
PS. Käy kattoon yleareenasta perjantaidokkari Pallit ja sydän, tästä. Mahtavuutta!
2 kommenttia:
Kyllä, siitä vaan lähdet ja matkan varrella otat lisää juttuja repertuaariisi. Mahtavaa! ♥
Kävin kattoo ton dokkarin. Hmm, mitähän siitä sanoisin... erikoinen. Kun olen elänyt miehen kanssa, joka ei tunteitaan avaa, tuollainen on todella erikoista nähdä. Miten sitä on itsekin jotenkin sitten tuudittautunut siihen uskoon, että miehet EI tunteile... no miksi muka ei?? Mutta kaiken kaikkiaan en tiedä mitä ajattelisin tuosta pätkästä. Olen ehkä ennen kaikkea vaivautunut. En pystyisi itsekään tuolla lailla avautumaan (huutamaan jne) ja kokisin siis itse oloni tuollaisessa todella vaivautuneeksi. Opin paikka itselle siis!!
Noille miehille kylläkin varmasti ihan mahtava juttu ja kokemus!! On hienoa, että miehet puhuu tunteistaan mutta koska siihen ei itse ole lainkaan tottunut, en tiedä mitä ajattelisin, jos vaikka oma mies alkaisi tuolla tavalla tunteilemaan. (Jota ei siis 110% varmuudella tule tapahtumaan koskaan. Hän kääntäisi aivan varmasti myös telkkarista kanavaa, jos tuollainen sattuisi eteen. Olisi ihan ylettömän vaivaantunut ja toisaalta ajattelisi ihan varmasti että kyseiset tyypit on maailman noloimpia, sen lisäksi että ovat outoja hihhuleita.)
Summa summarum: aika estyneeksi ja kaavoihin kangistuneeksi tunnen itseni nyt, kun aloin tuota oikein pohtimaan.
Kiitos niin paljon tästä kommentista! Sai kyllä itsenikin pohtimaan omaa maailmaani ja sen normeja. Yritin kysellä tutuiltakin mitä mieltä ovat dokkarista, jotta tietäisin elänkö ihan eri maailmassa kuin muut, ja näyttää siltä että aika lailla joo.. Eksä tosin sanoi ekaks että joku on vienyt hänen liikeideansa, mutta sitten totesi että ei tämmösistä asioista voi julkisesti tai edes pienessä piirissä puhua tai heti katsotaan kieroon.
Voi tätä maailmaa. Niin surullista että miehet ei edes kotona voi olla omia itsejään vaan pitää vetää suojamuurit eteen. Onneksi ajat muuttuu, pikkuhiljaa mutta kuitenkin!
Lähetä kommentti