Joulun just jaksoin vaan olla ja öllöttää, joulupäivänä siirryin omaan kotiin kun lapsetkin sekä joulukissa lähtivät omiinsa. Eilen tekemättömyys teki jo melko tiukkaa, joten suunnittelinpa sitten vähän kevään joogaohjelmia kun tuntui että pitää vähän liikahdella. Tänään tulikin pakollinen meno kaupunkiin, kun kännykästä hajosi laturi. Samalla käväsin kirpparilla ja ruokaostoksilla, enkä ollutkaan ainoa ihminen liikenteessä.. Pitkästä aikaa aurinkokin näyttäytyi, harmittavasti vaan just sen valoisan ajan olin menossa. Illansuussa päätin lähteä seikkailemaan ulos tuonne kirpsakkaan pakkassäähän (ehkä tosiaan tarttisin sen koiran kiskomaan mut pihalle, tai sit miehen - hmmm, kumpikohan olis helppohoitoisempi..). Kuljin pimeässä teitä ristiin rastiin, löysin oikopolun, kävin katsomassa kotia takapuolelta (tuolta alimmassa kuvassa olevan vaalean talon edestä), kävelin rantaan ja löysin sieltä metsän - tai puistoko lie, paljon isoja kuusia kumminkin ja polku myös näin lumien aikaan, meinas ihan liikutus tulla. Kohta tupsahdin polulta takas asutuksen pariin tuntemattomassa kohdassa, ja hetken oli jännä fiilis kun yritin arvuutella miten kauan kestää ennen kuin tiedän missä tarkalleen olen. Ei kestänyt kovin kauaa, joten kiersin vielä pienen ylimääräisen lenkuran ennen kotiinpaluuta. Ens kerralla pitääkin heittää sama lenkki päivänvalolla. Ja jotain muutakin liikkumista on pakko keksiä, näin pienessä kämpässä ei tule montaa askelta päivässä otettua..
2 kommenttia:
Liikkuminen on kyllä jäänyt ja jonkinlainen turvotus on naamassa. No, jouluruuat alkaa olla loppu, huomenna viimeiset syödään. Jos sitä jaksaisi ulko-ovenkin aukaista. Kissaa olen käyttänyt pihalla 5 min kun ei se pakkasesta perusta.
Mulla ei ole tullut jouluna syötyä juurikaan enempää tai kauheesti edes erilailla kuin normistikaan, mutta tämä istuminen ja loikoilu - hohhhoi!!
Lähetä kommentti