En ehkä kestä! Tämä tammikuu on tähän asti ollut niin maagisen kaunis, että kohta varmaan sekoan! Melkein millon tahansa kun astuu tai edes kurkistaa ulos aina on tarjolla ylenmäärin kauneutta! Auringonpaistetta, ihmeellisiä värejä taivaalla, kerroksellista harmautta, lumituiskua, hangen kimmellystä, mitä milloinkin. Mun sisällä kuplii, tekee mieli tanssia ja laulaa, sydän on auki ja rakastaa koko maailmaa! Tämän aamun kuunpimennyksen syvimmän vaiheen pääsin näkemään auton ikkunasta, ja heti kotiin päästyäni kiikutin kameran ulkoilemaan hurjassa pakkasessa (enimmillään näin mittarissa -27). Oi jos ois ollut enemmän aurattuja reittejä pihassa niin oisin saanut paremmat kuvakulmat. Aivan mahtavaa kuitenkin päästä taas näkemään verikuu (viime heinäkuussa Tampereella oli hiukka lämpimämpi seurata kuunpimennystä..) sekä aamun ihmeellinen sininen hetki! Superverisusikuunpimennys!! Ouououououououououuuuuuuuuuuuuuu!!
2 kommenttia:
Niin totta, kaunista riittää nyt! (vaikka en talven ystävä olekaan...) Ihanat kuvat!
Kiitos! On tää kyllä tosiaan hiukka liian kylmää noin ulkoilun kannalta..
Lähetä kommentti