Haa! Olen kyllä kuullut, että nykyään voi manifestoida mitä vaan hetkessä kunhan on vaan linjassa toiveensa kanssa ja kaikki esteet sen tieltä on raivattu pois ja mitä vielä. Mutta en ikinä olis uskonut että se oikeesti tapahtuu niin että sanoo tai ajattelee jotain, ja seuraavassa hetkessä se on silmien edessä. Tuo edellisessä postauksessa vaaniva oivallus nimittäin teki just niin, hyökkäsi ryminällä sieltä nurkan takaa! Ja yhtäkkiä on päivänselvää miksi mun on niin vaikeeta edes unelmoida mistään hyvästä, miksi olen niin monesti kieltänyt itseltäni jonkun asian haluamisen vedoten mielessäni siihen että siitä koituu vaan lisää vaivaa ja harmia. Kun mulla on nääs semmonen alitajuinen uskomus, että toiveiden täyttyminen on sitten loppujen lopuksi kuitenkin vaan pettymys, ja aiheuttaa syyllisyyttä ja riittämättömyyttä kun en sitten kuitenkaan osaa oikein iloita siitä mitä sain.. Busted!! Mun mieli on vähän hämmennyksissään kun se jäi kiinni tämmösen tarinan sepittämisestä, mutta aa että tuntuu hyvältä nähdä viimein koko kuvio kaiken tän takana. Oon täällä pari päivää mutustellut tätä fiilistä, ja kuunnellut kun mieli kerii vielä enemmän auki tarinoidensa vyyhtiä. Oi elämä, on tää kyllä niin mielenkiintosta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti