Valoa tunnelin päässä. Siltä tuntuu nyt. Arki alkoi taas, ja vaikka se onkin pitkän lojuilun jälkeen näin alkuun melko rankkaa, niin silti se tuo päiviin kaivattua ryhtiä. Eka arkiviikon väsyjä olen paikkaillut nukkumalla parin tunnin aamupäiväunia, ja silti unta on riittänyt öihinkin ihan tarpeeksi. Päivät on jo pitempiä, ulkona edelleen kaunista, ja ennen kaikkea mieli on valoisampi. Mulla on jopa pientä suunnitelmanpoikasta kehkeytymässä tuolla mielen syövereissä, ja jotenkin musta myös tuntuu että joku huikea oivallus on ihan tuossa nurkan takana odottamassa paljastumistaan. Tällä viikolla alkaa myöskin kansalaisopiston jooga ja tanssitunnit, se on erityisen ihanaa, mua on jotenkin nyt tylsistyttänyt yksin treenaaminen tavallista enemmän (ja siksipä se onkin jäänyt melko vähälle). Ei muuta ku etiäpäin! Terveisin mummu lumen keskeltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti