Piristystä

Kaikilla on pahoja päiviä.

Tiedäthän ne kurjat päivät

jolloin olet allapäin, kärttyinen,

yksinäinen ja rättiväsynyt.

Päivät jolloin tunnet itsesi

pieneksi ja mitättömäksi

ja aina jotenkin riittämättömäksi.

Et pääse tilanteen tasalle.

Aloittaminenkin tuntuu mahdottomalta.

Olet turhautunut ja ahdistunut

ja sen vuoksi sinuun iskee kynsienpuremisvimma

jota voi seurata

suklaakermakakkujenahmimintavimma.

Pahana päivänä tuntuu kuin

ympärillä velloisi pelkkää synkeyttä.

Itku on koko ajan kurkussa etkä edes tiedä miksi.

Lopulta tunnet harhailevasi elämässä vailla päämäärää.

Paha päivä syntyy vähästä.

Ehkä huomaat heti herättyäasi

ettet ole aivan parhaimmillasi,

löydät uusia ryppyjä, olet lihonut hippusen

tai nenään on puhjennut mahtifinni.

Joku ehkä hylkää sinut, avioliitto kariutuu

tai saat potkut, nolaat itsesi julkisesti,

saat taakaksesi alentavan liikanimen

tai ehkä päivä vain on taas niitä

jolloin tukka ei tottele.

Työ voi olla piikki lihassa.

Paineet ovat hirmuiset astuttuasi

jonkun toisen kenkiin, pomo haukkuu

ja työtoverit käyvät hermoille.

Joskus on pää haljeta särystä,

välilevy luiskahtaa, hengitys haisee,

hampaassa on huono paikka,

maha on täynnä ilmaa, huulet rohtuvat

tai varpaankynsi kasvaa ikävästi sisäänpäin.

Mitä teen, mitä tee-een?

No, voit useimpien muiden tapaan

turvautua siihen laihaan lohtuun

että kaikki järjestyy lopulta itsestään.

Sitten saat lopun ikääsi varmistaa selustaasi, kun

pelkäät että kaikki menee taas päin mäntyä.

Ja samalla sinusta tulee äreä kyynikko

tai surkeasti vikisevä alistuja.

Kunnes masennut niin että käyt pitkäksesi

ja toivot että voisit vajota maan rakoon.

Järjetöntä, koska jokainen on nuori vain kerran

eikä kukaan ole vanha kahdesti.

Mistä sen tietää, mitkä ihanuudet odottavat

jo seuraavan kulman takana?

Onhan maailma pullollaan ihmeellisiä asioita,

joita kaikkia ei osaa nyt kuvitellakaan.

On hurmaavan lumoavia nuuhkaisuja

ja yhdessä syötäviä pikkuherkkuja.

Hei, ehkä sinusta tulee satumaisen rikas

tai vaikka maailmantähti (vielä joskus).

Taitaa kuulostaa kivalta?

Mutta malta, on muutakin!

On käsillään seisominen

ja pelit joita voi pelata,

jooga, karaoke

ja villi, hulvattoman kesytön tanssi.

Mutta kaiken voittaa romanssi.

Siihen kuuluu haaveksuvaa tuijottelua,

suloista kuiskuttelua, syleilyjä,

muiskuja,

taas muiskuja

ja muiskuja taas.

Entä miten saavutat tuon autuaallisen

"luikahdan juuri kuumaan vaahtokylpyyn" -oloisen tunteen?

Helposti.

Lakkaa ensin livistämästä pakoon aina kun harmittaa.

On aika astella pystypäin.

Nyt rentoudu. Hengitä syvään.

Yritä meditoida jos osaat.

Tai lähde kävelylle selvittelemään päätäsi.

Hyväksy se että joudut luopumaan

jostain mikä rasittaa tunteitasi.

Kokeile uutta näkökulmaa.

Ehkä syy onkin tällä kertaa sinun.

Uskalla silloin pyytää anteeksi

(se ei ole koskaan liian myöhäistä).

Jos joku muu toimii väärin,

ojentaudu täyteen pituuteesi ja sano:

"Tuo ei ole oikein enkä siedä sitä!"

Aina kannattaa pitää puolensa.

Ole ylpeä itsestäsi, mutta muista myös nauraa itsellesi.

Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi, koska joku niistä on.

Älä pelkää haukata enemmän kuin jaksat purra.

Ota riskejä.

Älä vitkastele. Sekaan vaan ja menoksi.

Eikö elämä juuri sitä ole?

-Bradley Trevor Greive