Mies kävi aamupäivällä suksimassa umpihangessa, metsästelemässä joulukuusta. Oli nähnyt näädän (- ilman haisua siis, totesi lapsi), paljon tuttuja ja vieraampia villieläinten jälkiä hangella sekä pari varteenotettavaa ehdokasta joulukuuseksi. Puut on vielä metsässä.
Minä keitin riisipuuron, ja yhdessä tehtiin ensimmäinen satsi porkkana- ja lanttulaatikoita. Koira söi jo yhden porkkanalaatikon, ja mekin saatiin vähän maistiaisia toisesta. Lisäksi tehtiin leivinuunissa karjalanpaistia possusta ja hirvestä. Joulukinkku on sulamassa, se on ollut ulkonakasvanut onnellinen kotipossu, joka maksoi kirjaimellisesti mansikoita. Huomenna kinkku pääsee suolakylpyyn.
Meillä asuu raivopelle. Jos joku ei mene oman mielen mukaan, alkaa tavarat lennellä. Sitten mullistellaan naamaa ja lällätellään kun yrittää komentaa. Kuuluukohan seitsemänvuotiailla olla uhmaikä..?
2 kommenttia:
Kauniita maisemakuvia! Mukavalta kuullostaa päivänne ja uhmaa mahtuu myös seitsemävvuotiaalle ;) Meillä vanhimmalla pojalla oli niillä paikkeilla reippain uhma :)
Epäreilua, kun te syötte namiruokaa sillon kun minä saan tyytyä perusruokaan. Paitsi hehheh, söin mummilla riisipuuroa ja muita mummin perus ruokia. Mummilla myös oli sellasta punajuuri-manteli-kasvis juttua, joka oli nannaa, siitäkin huolimatta että se näytti sammakon sisälmyksiltä (mistä minulla ei ole mitään halua miltä ne näyttää, mutta silti). Tee sitä joskus.
Lähetä kommentti