Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 6. elokuuta 2009

Vähän puutöitä


Lapset, varsinkin tuo pienimmäinen, on olleet jo pitkään vailla jotain leikkivempeleitä. Meillä on vain trampoliini ja sellainen vaijerirata, jossa voi istua kyydissä tai roikkua ja kasvatella käsivoimia. Kirjastosta usein tarttuu mukaan nikkarointikirjoja, ja monet ohjeet onkin talletettu myöhempää käyttöä varten. Joku aika sitten lainasin Anna & Anders Jeppsonin Nikkaroi itse kotiin ja puutarhaan -kirjan.


Siinä olikin hirveän monta mielenkiintoista nikkarointiprojektia ja käyttökelpoista ohjetta. Ja voi miten hihkututti Annan kirjoittaman esipuheen alkupätkä: "Olen usein ihmetellyt, miksemme vain mene sisustustavarataloon ja shoppaile kuten kaikki muut. Miksi meidän on aina kysyttävä itseltämme: voisiko sen tehdä itse? Tai: hienohan se on, mutta saattaisi toimia paremmin, jos tehtäisiin muutoksia sinne ja tänne. Tai: miksi maksaisimme noin paljon, kun voimme tehdä itse paljon halvemmalla." Ihan kuin teksti olisi omasta päästäni kotoisin, vaikkakin huomasin etten enää edes ihmettele miksemme shoppaile kuten muut. Ensimmäisenä täytyy tutkia mitä materiaalia jokin on, ja sitten miettiä josko joko minä tai Mies osaisi tehdä sellaisen..

No tässä tämä päivänsankari on päässyt testaamaan ihka uutta keinua. Huonompi homma, ettei tässä voi keikkua yksin, mutta toistaiseksi seuraa on riittänyt. Äitinkn pitäisi kuulemma vähän laihistua kevyemmäksi että voitaisiin helpommin keinua yhdessä..

4 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

No vau, hiemanko upea! Teitkö sinä, mies vai yhdessä? Ja miten epätodellisen kaunis vanha hirsilato/-rakennus taustalla. Olen kade :).

Hanski kirjoitti...

Voi vitsi, onpa hieno! Olis varmaan meidänkin tenaville mieluinen vempele!

Vianna kirjoitti...

Pellon pintareella: Mies tekee meillä puutyöt, minä toimin työnjohtajana ja yleensä suunnitellaan yhdessä. Tässä ei ollutkaan yhtään suunnittelemista, vain ohjeiden seuraamista.

Tuo meidän aitta on tositosi laho, mutta saa kököttää paikallaan niin kauan kuin pystyssä pysyy. Onneksi siinä on hyvä peltikatto, toivottavasti saamme nautiia hänen seurastaan vielä useita vuosia!

Hanski: Arvaa vaan onko ollut kysyntää.. Ei vaan taida kaikki turvanormit täyttyä, joten jokainen voinee tehdä omaan käyttöön omalla vastuulla.. Ohjeet otin kyllä talteen, että jos tarviitte niin löytyy.. Pakatkaapa lapset joskus kyytiin ja hurauttakaa meille testaamaan!

wool-lady kirjoitti...

Ei voi muuta sanoakuin WAU!
Harmi,kun ei oikein rivitalon takapihalle mahdu... No toisaalta jos sinne mahtuisi,siellä todennäköisesti olisi jos minkälaista hilavitkutinta... ;)