Ulko

 

Välillä tekee hyvää käydä ulkona kuvailemassa, vaikka näistäkin kuvista kaksi on otettu ikkunan läpi, toinen autosta ja toinen sisältä.

Ihan ulkona oon ajan kulkemisestakin. Joulun lähestyminen ei ole vielä oikein ehtinyt tajuntaan asti, vaikka kohta senkin eteen on vaivaa nähtävä. Vai onko..? Jos vaikka torttuja joku päivä? En jaksa mitään listoja viritellä, tehään se mikä ehitään, nyt on hyvä niin. Kynttilät kaivan tänään esiin.

Krrräyh!!

Yläkertaan on suunnitteilla vessa. Tilaa on tarkoitukseen lähes kymmenen neliötä, joten sinne mahtuu muutakin kuin pytty ja käsienpesuallas. Varsinaisesti toista suihkua me ei tarvita, mutta amme ois kyllä ihana.. Mittailtiin ja mallailtiin ja eksyttiin tassuammesivustoille, ja siitä se ajatus sitten lähti.. Pitkällisten mietintöjen jälkeen valittiin söpö ja siro amme, jolla on kuitenkin kunnon tassut. Hinta oli ihan hyvässä halvennuksessa vaikkei mikään halpa silti ollutkaan, halvemmallakin olisi tassuammeen saanut, mutta kun me ihan välttämättä haluttiin valumarmoriamme, niin tämä oli sitten halvin niistä. Tänään tämä jalo kissaeläin viimein asteli ovesta sisään, ja sai väliaikaisen paikan mistäpä muualtakaan kuin kylppäristä. Viime viikolla jouduttiin lähettämään munuaisten vajaatoiminnasta kärsinyt seniorikisumme viimeiselle matkalleen, joten ehkä tämä nyt jollain lailla paikkaa kissavajausta.

Olisin niin mielelläni ottanut tämän mustan ammeen valkoisilla tassuilla (kuva lainattu Westerbergsin tai Netraudan sivulta tai jostain, enää en näköjään löydä tarkkaa paikkaa), ellei se olisi maksanut tuplasti tavismalliin verrattuna. Ihan niin kovasti en kuitenkaan ole valmis maksamaan pelkästä väristä. Nyt on yläkerran vessaremppa siis virallisesti polkaistu käyntiin, jäädäänpä odottelemaan milloin amme pääsee oikealle paikalleen. Ja lupaan, että sitten sen ympäristö näyttää hiukka eriltä kuin tällä hetkellä.

Sillä välin eteisessä

Sori, nyt on kaikki kuvat vain maalattua hirttä, se on vähän niinku tän hetken juttu :o) Elikkä tosissaan sutaisin ylijääneet maalit eteisen hirsiseinänpätkään, sitä riitti just ja just tuohon yhteen nurkkaan lattiasta kattoon asti. On se vaan heti niin paljon iloisemman ja valoisamman näköinen koko huone, kun edes vähän on vaalennusta paikoillaan. Kolme muuta nurkkaa jäi hirsipinnalle odottelemaan josko joskus hommaisin maalia samaa sävyä lisää. Nyt harmittaa vain se, etten vielä ole saanut aikaiseksi maalattua ikkunanpieliä. Ulko-ovikin on alkuperäisasussaan, enkä sille aio mitään tehdäkään, sillä se menee vaihtoon koska on niiiin epäkäytännöllinen. (Uudesta ovesta tulee sininen ♥) Pikku vinkki: ei kannata tehdä pariovea, jos oviaukko on vain normioven levyinen.. Suurin osa kattolistoista on ollut valmiina odottelemassa takaisin paikoilleen pääsyä jo muutaman vuoden, eiköhän nekin kohta napauteta kiinni. Puuttuvat osat täytyy taikoa jostain. Lattialistoja en ehkä vielä kiinnitä kovin tukevasti, jos vaikka joskus lattiaakin pääsisin maalaamaan..

Eristystä

Tämä päivä on kulunut asennellessa karvamatoja hirsien rakoihin.. Talosta on löytynyt melko mielenkiintoisia eristystapoja, nurkat voi paremman puutteessa tilkitä vaikka talouspaperimytyllä. Myös ihan aitoa lampaanvillaa on talon puolelta löytynyt, leikkimökkiä eristettäessä on sen sijaan mielikuvitus laukannut vieläkin villimmin, edellämainittujen lisäksi hirsien väliin on tungettu kasapäin vanhoja sukkahousuja.. Liekö niksipirkasta moinen vinkki joskus bongattu :o)

No onpa täällä onneksi käytetty myös ihan oikeaoppista eristysmateriaalia, tosin sekin oli tungettu hirrenrakoihin tiukkoina myttyinä, joiden välistä tuuli pääsee puhaltamaan eikäpä siellä eristävää ilmaa ole juuri nimeksikään. Toivottavasti nyt on eristeet vähän paremmin asennettu. Karmin välistä tursuilevan kivivillan annoin olla paikallaan. Vuonna -86 ammattitaitoinen hirsitalonpystytysporukka on kehikkoa kasatessaan varmaan tehnyt juuri niinkuin on käsketty, eli laittanut jokaisen hirsikerroksen väliin lasivillasuikaleen. Olis hiukka liian iso urakka alkaa vaihtamaan ne sieltä pois, joten me vain toivotaan parasta ettei siitä synny mitään ongelmia..

(Yhdenlainen e"r"istysaskel on myös se, että kaivoin esiin paremman kameran, säädin valkotasapainon kohdilleen, ja nyt kuvat näyttää ihan eriltä! Jei!)

Mutkan kautta maaliin

Remppapäivitystä pukkaa, sillä asioissa on tapahtunut edistystä! Lisäkeittiössähän oli paneloitu (osittainen) ulkoseinä, joten tiedettiin että hirret siinä on varmasti alla. Ihan varalta nykästiin yks paneeli pois, että nähään onko koolaukset tehty oikein ja jätetty tarpeeksi painumisvaraa hirsille, ja hyvä että nykästiin, sillä paneelit olikin nakuteltu kiinni suoraan hirsiin.. Oijoi, kaikkee sitä näkee kun (liian uutta mutta kuitenkin liian vanhaa) hirsitaloa remppaa.. Paneelit otti sitten lähdöt, ja jännättiin puretaanko ne koko seinän matkalta vai onko pyykkihuoneen oven jälkeinen pätkä kenties tiiliseinä tai joku muu. Oli kuin olikin hirret koko matkalta, ja ne päätettiin ottaa näkyviin. Kun täällä tuota hirttä on muutenkin ihan runsaanpuoleisesti, nämä joutuivat koekaniineiksi. Maalasin ne. Hirret! Meillä!! Kuvittele!!!

Maaliksi valikoitui Country Frenchin valkoinen (vaikkei siltä kuvissa näytä) sävy nimeltään Lumi. Maali vaikutti turvalliselta valinnalta hirsiseenkin seinään. Vaan sillä maalaaminen oli kyllä tosi vaikeeta! No, väri on nyt seinässä, ja lopputuloksesta tuli tosi hyvä, tykkään kovasti tuollaisesta hieman läpikultavasta valkoisesta. Seuraavaksi päästäänkin asentamaan listoja paikoilleen, tosin pientä fiksausta vaatii tuo paikallaan oleva pyykkiksen ovilista, sen vieressä on ammottava rako, ja vähän sievennystä yritetään laittaa listan ja hirren väliin. Oikealla oleva keittiönovi lähtee pois, vain aukko jää, ja hirsiseinänpätkään tulee maustehyllyt, sellaisiakaan meillä ei nykyisessä keittiössä ole. (Kun ei ole seinäpintaa. Yhtään.) Sitten vielä pari viimeistä kaappia pois ja lattianpurkuun..

Nysse meni

 

Se Tampere-viikonloppu nääs. Enhän minä yhtään etukäteen hoksannu että meidän reissun kanssa yhtä aikaa on ne kädentaitomessut, joten joka ikinen majoituspaikka oli ollut jo hyvän aikaa tupaten täynnä siihen mennessä kun minä vasta heräilin asialle. Onnistuttiin kuitenkin saamaan ihan mukava mutta törkeen kallis hotellihuone pienen automatkan päästä keskustasta. Oltiin Neitin kanssa kahdestaan kursseillemassa keskellä kaupunkia, ja parkkimaksuihinkin upposi kahdelta päivältä ihan tarpeeksi euroja.. No joskus sitten uusiksi silleen, että majoitus on hyvissä ajoin varattu ja viikonlopun aikana ehtii nähdä muutakin kuin keskustan pikaruokalat..

(Nämä kuvat koska odotan saapuvaksi lunta, auringonpilkahdusta tai joulumieltä.)

Silmiin syttyy tuike

Tässä yks ärripurripäivä ajelin taas kirjastoon rauhoittumaan. Sinne oli tuotu naapurikirjastosta muutamia sellaisia kirjoja joita meidän kirjastosta ei löydy, ja iskin heti silmäni yhteen mielenkiintoisennäköiseen opukseen. Ei ole maailma enää sama kuin alkuviikosta.. Hotkaisin kirjan muutamassa päivässä, mainostin joka välissä perheelle kuinka kaikkien pitäisi se lukea, ja nyt mainostan tässä kuinka ihan jokaiselle tekisi hyvää viettää aikaa näiden asioiden parissa. Nyt kun olen harrastanut näitä (joita jotkut voisi sanoa hörhöhommiksi) jo pitempään, huomaan että aina ne samat tietyt jutut toistuu eri yhteyksissä, ja aina vaan tulee varmempi olo että näinhän ne asiat todellakin on :o)

Susanna Purra - Kadotettu yhteys: "Elämä on kaunista ja erityistä. Tämä kirja kutsuu luottamaan tunnetilaan ja omaan voimaan. Se tarjoaa keinot, joiden avulla voit vapautua uskomusten ja menneen elämän kahleista. Löydä yhteys todelliseen itseesi - ole se ainutlaatuinen hyvinvoiva ihminen, joka sinun on tarkoituskin olla." Enemmittä mainospuheitta, käy kurkkaamassa kirjoittajan sivut, ja jos tuntuu yhtään omalta jutulta, lue kirja ♥