Tästä lähdettiin

Eilisiltana lähdettiin tästä:

..ja päädyttiin tähän:

Väliin mahtui monta tuntia kuljeskelua ihmisvilinässä, yksi pieni heräteostos, paljon tuttujen tapaamista, puoli pussia karkkia, kirjaston kummistus, sekä ilotulitus. Kylällä oli tapahtuma, vähän kuin paikallinen taiteiden yö, lapsi vei mut sinne ja meillä oli kivaa!

Tänään lähdettiinkin tästä:

..ja päädyttiin tähän:

Luvallisen omenavarkaissakäynnin jälkeen haettiin pellosta porkkanoita, pestiin, kuorittiin, paloiteltiin, raastettiin, muokattiin reseptiä, punnittiin, keitettiin, soseutettiin, haettiin purkkeja varastosta, ja lopuksi purkitettiin. Viisitoista pikkupurkillista omena-porkkanahilloa, ja siitä tuli jopa hyvää!

Rojupesäke

Tosiaan on huomionarvoinen asia se, että sain eteisen siivottua. Ihan kokonaan, kaappeja ja kaapinpäällisiä myöten. Ikkunoita en sentään alkanut pesemään, ne kun näyttää siltä että saisivat saada maalisutista. Jos sitten pesukin yhtäaikaa..

Ilo on ylimmillään, sillä pitkällisen jahkailun jälkeen hommattiin eteiseen matto! Onhan se vähän kapea, mutta niinpä on eteinenkin. Tykkään tosi paljon, ja niin tykkää koiratkin. Odotan kauhulla sitä kun mulle paljastuu että mattoakin pitää imuroida, ja vieläpä ihan säännöllisesti..

Nautin hetken tästä siisteydestä, kun eteisessä ei ole näkyvillä muuta ylimääräistä kuin irralliset kattolistat ja maalaukseen matkalla oleva sohvasängynpääty. Kaapeissa ja laatikoissa sen sijaan vielä on pieniksi käyneitä luistimia, monoja ym. tarpeetonta. Lapset on kuvienottohetkellä koulussa, joten normisti ei näytä ihan samalta..

Rojua lenteli molemmista ovista ulos, siis sekä ulosulos että tuvan puolelle. Tein ihan huviksi listan mitä kaikkea 2 x 3 metrin huoneeseen mahtuu. Haluatteko tietää? No, siellä oli mm:

flexi x 2

koiranhihna x 7 (+ 2 kissanhihnaa)

koiranvaljaat x 2 (+ 2 kissanvaljaat)

heijastinliivi x 3 (+ 2 koiran heijastinliiviä)

maalipurkki x 7 (+ 6 spraymaalipurkkia)

sählymaila x 2

sulkapallomaila x 6

tennismaila x 5

pingismaila x 2

pesäpallomaila x 3

räpylä x 4

pesäpallokypärä x 2

mopokypärä x 2

pyöräilykypärä x 7

jääkiekkokypärä x 2

jumppa-alusta x 2

luistimet x 4

monot x 5

kuulosuojaimet x 4

erilaisia palloja x 5

työhanskoja muovikassillinen + likaisia toinen mokoma

oksasakset x 4 (+ 2 kukkasakset)

taskulamppu x 5

istuinalusta x 3

kumpparit x 7

takki x 6

toppahanskat x 5,5

pipo x 12

kengät 13 (+ 6,5 paria crocseja)

kenkälusikka x 3

Ihan kuin meillä harrastettaisiin jotain, mutta eipä harrasteta (paitsi Mies pesistä). Ja ihan kuin me tarvittaisiin kaikkia noita, vaan eipä taideta tarvita.. Eihän meillä ole edes seitsemää päätä mihin pyöräilykypärän voisi pukea, eikä seitsemää pyörääkään..

Nyt eteisessä on siistiä, mutta totuus lymyilee tuvan puolella. Olisinpa osannut nakata kaiken rojun suoraan ovesta ulos, nyt sinne meni vain sellaiset mitkä kestää hetken olla ulkona, kaikki tuo muu sälä pitää vielä lajitella ja löytää niille uusi sijoituspaikka, joko meiltä tai muualta. On tämä surkea talo kun ei ole minkäänlaisia varasto- eikä säilytystiloja edes niille tavaroille mitkä haluaa säilyttää. Höh.

Syys ♥

Hei hulinaa

Vaikka takana onkin rankka viikko, kuten kaks päivää ankaraa markkinointiluennoilla istumista ja eka kerta torimuijana (langat ei oo meidän vaan naapurin), ja vaikka eilen tuli koomailtua sohvalla silmät telkkaria kohti yöhön asti, niin silti heräsin tänään jo kuuden jälkeen. Pirteänä. Tiskit koneeseen, pyykit koneeseen, vähän tiskipöydän raivausta, ja kohta Mieskin oli jo hereillä. Ollaankohan me tulossa vanhoiksi yhdessä..? Ja kun viikon mittainen pitäisi -stressi helpotti, olikin mainio hetki alkaa raivaamaan eteistä, keittää omppuhilloa, tilata puimuri ensi viikolla käymään, käyttää lapset kaupungissa pikaruualla, jauhaa ja pakastaa puolikas karitsa, puhdistaa uuni, sekä leipoa suklaakakku. Vielä jäi se nurmikko leikkaamatta, laudat taapeloimatta ja sata kiloa porkkanaa nostamatta. Niin ja se eteinen siivoamatta loppuun. Mutta nepä teemme huomenna. Ja käymme myös luomuomenanmaistelu- ja -myyntitapahtumassa mikäli suinkin ehdimme. Nyt ajattelin loppuillan istua sohvalla viinilasi kourassa ja silmät tiukasti turistissa (ai, miten nerokas juoni! ja ennenkaikkea syötävän söpö miespääosan esittäjä!), ellei uni päse yllättämään jossain vaiheessa.

Näillä eväillä

Taannoinen juttu, jossa Johanna kokosi yhteen listoja eniten torjunta-ainejäämiä sisältävistä ruuista, sai aikaan pari asiaa. Tässä suoraa lainausta: "Suomalaisista elintarvikkeista eniten torjunta-ainejäämiä on löydetty rukiista. Sen jälkeen eniten jäämiä on löydetty mansikasta, kaurasta, vehnästä ja porkkanasta." Ensimmäinen seuraus oli se, että tunnen vieläkin suurempaa kiitollisuutta omista, taatusti puhtaista mansikoista ja porkkanoista. Ja seuraavaksi meni vaihtoon leipä. Mullahan on suuri haave joskus oppia leipomaan leipää, mutta sitä odotellessa leipä tulee kaupasta. Ensin löysin Lidlistä luomuruisreikäleipää, tuoretta ja pehmeää, ja maistuu meillä kaikille vaikka ei aivan täyttä ruista olekaan. Lähimpään Lidliin on kuitenkin 40 km matkaa, joten ihan joka viikko siellä ei tule käytyä. Onneksi kokeilin rohkeasti lähikaupan (sinne on matkaa vain 12 km) luomujälkiuunilimppua, se olikin varsinainen täysosuma. Täyttä ruista, eikä mitään ylimääräistä. Tosin lasten mielestä sitä ei voi syödä ilman omenaa leivänpäällysteenä :o) Meidän paahtoleivänsyöjät puputtavat paremman puutteessa vielä toistaiseksi ihan perustäysjyväpaahtista. Vinkkaa ihmeessä jos tiedät luomutäysjyväpaahtiksen jota saa tavallisista kaupoista. (Ai niin, ja tarvitsisin vinkkiä myös mahdollisimman ympäristöystävällisestä nestemäisestä konetiskiaineesta, kiitos!) Ja silloin kun Lidliin asti ostoksille mennään, täytyy ehdottomasti ostaa luomuomenamehua (kun meidän omat omppupuut on vielä vauvoja) sekä turkkilaista jugurttia, vaikkei se luomua olekaan, mutta sitä kyllä syö jo ihan nätin purkinkin vuoksi. Sekä tietty siksi kun se maksaa vain murto-osan muihin tujuihin verrattuna.

Jotain tarttis tehrä

Lupauduin lähtemään perjantaina torille myymään luomua. Siihen liittyen on vähän tekemistä: nosta, lajittele ja pussita perunoita, nosta ja niputa porkkanoita, pitääköhän niitä vähän pestäkin, poimi ja ehkä pakkaa herneitä, nosta, siivoa ja kuivata sipuleita, maalaa kyltti, askartele käyntikortteja, hommaa paljon vaihtorahaa ja pusseja, pakkaa mukaan siistit tuotteet siisteissä laatikoissa, kyltti, käyntikortit, vaihtorahat, rahalipas, pusseja, vaaka, kyniä, paperia, myyntivihko, liitutaulu hinnastoksi, liituja, rätti, vesipullo, evästä, tuoli, sateenvarjo, talouspaperia, roskapussi, lämmintä vaatetta............ Muistinkohan nyt kaiken oleellisen..? Pöytä siellä pitäisi olla valmiina. Tähän asti tehty: nostettu perunaa ja sipulia, kyltti pohjamaalattu, käyntikortit valmiina. Eikä vielä muuta. Joten hommaa piisaa. Vaan mitä tekee hän? Lukee blogeja, juoksee kameran kanssa pihalla, viettää yhden päivän Ikeassa, keittää hilloja, hommaa kymmenen kiloa omenoita, kuskaa lapsia sinne ja tänne, virkkaa yömyöhälle asti, purkittaa omenantaimia, ja keksii kaikkea muutakin tärkeetä ja vähemmän tärkeetä tekemistä. Huoh. Lähdenkin tästä lajittelemaan niitä pottuja, kun iltapäivällä on taas mentävä tukka putkella, ja edessä on vielä kaksi koulupäivääkin. Kyllä se tästä. Luulisin.

Pystysuoralle pinnalle on hankala kirjoittaa

Meidän pieninkin saa oman nimipäivän! Ja päivä on kuulemma sama kuin mikä sen nimen päivä on ennenkin ollut, kas kun en tiennyt että se yleensä joskus on kalenterissa ollut.. Parin vuoden päästä, eli kun sankari on täyttänyt kaksitoista, sitten juhlitaan eka kerran nimppareita. Muistaakseni kaikkien meidän lasten nimet on ensin olleet olematta kalenterissa, ja sitten ne on sinne aika pian lisätty. Kenties se kertoo siitä, että jotenkin kummasti kaikki vaan antaa yhtä aikaa lapsilleen muotinimiä, ennenkuin edes tietävät niiden olevan muotia :o) Sitä vaan ihmettelen miten pikkumyttyrän nimi ei kalenteriin päässyt, kun niitä on tällä vuosituhannella annettu kuitenkin jo 506 kappaletta. Tai ehkä se jo onkin siellä ruotsinkielisessä kalenterissa..

Tein tänään (lasten mielestä pahoja) jauhelihakorvapuusteja. Jälkkäriksi pyysivät suklaamoussea, "sitä mitä teit viimeksikin". Täh? Sitten hiipii mieleen hämärä mielikuva siitä, että joskus aiemmin kesällä olen tehnyt jollakin ohjeella jotain sellasta suklaasössöä, joka teki yllättävän hyvin kauppansa. Mutta millä ohjeella, ja missä se nyt on..? Mulla on vihkoon kirjoitettuna muutama (helppo) ruokaohje joita käytän silloin tällöin, ja kaikki ihan perusperusreseptit pääkopassa. Viime aikoina olen lainaillut kirjastosta melko paljon ruokakirjoja (, mikä jo sinänsä on hyyyvin outoa :o), ja nyt aloin epäillä että se taisi olla joku Nigellan ohje jolla tuli syötävä lopputulos. Nigella on kirjan muodossa jo palannut kirjastoon, ja Nigellan netissä en uskalla kahlailla (se on ihan liian vaarallista, ties mitä herkkuja sieltä löytyy :o), joten nykäsin ihan perusmousseohjeen kotikokista. Katotaanpa pyydetäänkö ensi kerralla "sitä mitä teit viimeksikin".

Löysin Tiimarista liitutaulutarraa, mikä loistava idea jääkaapinoveen! Tuli tosi hieno, vaikka tarra menikin vähän vinoon, alle jäi muutama ilmakupru, ja helpompi olisi ollut kirjoittaa teksti ensin ja sitten vasta kiinnittää tarra oveen. Vaan nytpä pysyy lukujärjestykset tallessa, ellei joku pyyhi niitä pois.. Meidän koululaisilla kun vaihtuu lukkari viisi kertaa vuodessa, niin uusia ei aina alkuun heti muista ulkoa. Nyt yritän keksiä mitä muuta vois tarrailla, ei ainakaan hirsiseiniä :o)