Vaikka takana onkin rankka viikko, kuten kaks päivää ankaraa markkinointiluennoilla istumista ja eka kerta torimuijana (langat ei oo meidän vaan naapurin), ja vaikka eilen tuli koomailtua sohvalla silmät telkkaria kohti yöhön asti, niin silti heräsin tänään jo kuuden jälkeen. Pirteänä. Tiskit koneeseen, pyykit koneeseen, vähän tiskipöydän raivausta, ja kohta Mieskin oli jo hereillä. Ollaankohan me tulossa vanhoiksi yhdessä..? Ja kun viikon mittainen pitäisi -stressi helpotti, olikin mainio hetki alkaa raivaamaan eteistä, keittää omppuhilloa, tilata puimuri ensi viikolla käymään, käyttää lapset kaupungissa pikaruualla, jauhaa ja pakastaa puolikas karitsa, puhdistaa uuni, sekä leipoa suklaakakku. Vielä jäi se nurmikko leikkaamatta, laudat taapeloimatta ja sata kiloa porkkanaa nostamatta. Niin ja se eteinen siivoamatta loppuun. Mutta nepä teemme huomenna. Ja käymme myös luomuomenanmaistelu- ja -myyntitapahtumassa mikäli suinkin ehdimme. Nyt ajattelin loppuillan istua sohvalla viinilasi kourassa ja silmät tiukasti turistissa (ai, miten nerokas juoni! ja ennenkaikkea syötävän söpö miespääosan esittäjä!), ellei uni päse yllättämään jossain vaiheessa.
3 kommenttia:
Hitsit, siellähän aherretaan koko aika. Meikäläinenkin sai onneksi tänään tarmonpuuskan ja istutti eilen ostamansa kasvit, ja siirsi muutaman:)
Näissä kuvissa on jo syksyn tuntua ja ihanaa markkinatunnelmaa. Myyminen on hauskaa hommaa, jos siitä pitää.
Sä olet niin tarmokas! Mahtavaa!!
Lähetä kommentti