Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 22. elokuuta 2013

Pystysuoralle pinnalle on hankala kirjoittaa

Meidän pieninkin saa oman nimipäivän! Ja päivä on kuulemma sama kuin mikä sen nimen päivä on ennenkin ollut, kas kun en tiennyt että se yleensä joskus on kalenterissa ollut.. Parin vuoden päästä, eli kun sankari on täyttänyt kaksitoista, sitten juhlitaan eka kerran nimppareita. Muistaakseni kaikkien meidän lasten nimet on ensin olleet olematta kalenterissa, ja sitten ne on sinne aika pian lisätty. Kenties se kertoo siitä, että jotenkin kummasti kaikki vaan antaa yhtä aikaa lapsilleen muotinimiä, ennenkuin edes tietävät niiden olevan muotia :o) Sitä vaan ihmettelen miten pikkumyttyrän nimi ei kalenteriin päässyt, kun niitä on tällä vuosituhannella annettu kuitenkin jo 506 kappaletta. Tai ehkä se jo onkin siellä ruotsinkielisessä kalenterissa..


Tein tänään (lasten mielestä pahoja) jauhelihakorvapuusteja. Jälkkäriksi pyysivät suklaamoussea, "sitä mitä teit viimeksikin". Täh? Sitten hiipii mieleen hämärä mielikuva siitä, että joskus aiemmin kesällä olen tehnyt jollakin ohjeella jotain sellasta suklaasössöä, joka teki yllättävän hyvin kauppansa. Mutta millä ohjeella, ja missä se nyt on..? Mulla on vihkoon kirjoitettuna muutama (helppo) ruokaohje joita käytän silloin tällöin, ja kaikki ihan perusperusreseptit pääkopassa. Viime aikoina olen lainaillut kirjastosta melko paljon ruokakirjoja (, mikä jo sinänsä on hyyyvin outoa :o), ja nyt aloin epäillä että se taisi olla joku Nigellan ohje jolla tuli syötävä lopputulos. Nigella on kirjan muodossa jo palannut kirjastoon, ja Nigellan netissä en uskalla kahlailla (se on ihan liian vaarallista, ties mitä herkkuja sieltä löytyy :o), joten nykäsin ihan perusmousseohjeen kotikokista. Katotaanpa pyydetäänkö ensi kerralla "sitä mitä teit viimeksikin".


Löysin Tiimarista liitutaulutarraa, mikä loistava idea jääkaapinoveen! Tuli tosi hieno, vaikka tarra menikin vähän vinoon, alle jäi muutama ilmakupru, ja helpompi olisi ollut kirjoittaa teksti ensin ja sitten vasta kiinnittää tarra oveen. Vaan nytpä pysyy lukujärjestykset tallessa, ellei joku pyyhi niitä pois.. Meidän koululaisilla kun vaihtuu lukkari viisi kertaa vuodessa, niin uusia ei aina alkuun heti muista ulkoa. Nyt yritän keksiä mitä muuta vois tarrailla, ei ainakaan hirsiseiniä :o)

Ei kommentteja: