Joko saa sanoa j-sanan

En nimittäin haluaisi. Hurjaa vauhtia lähestyvä juhlakausi meinaa aiheuttaa päänvaivaa ja ahistusta! Omassa pikku kuplassa on kaikki hyvin näin, vaan sitten jos pitää alkaa miettiä missä kukanenkin viettää tällä kertaa joulun, niin aargh! Tampere-Kuopio-Oulu, rotat, kissat ja lapset, aikamoinen soppa. Itehän voisin olla vaan rauhassa kotona ihan niinkuin muulloinkin, mutta jos joku lapsista uhkaa jäädä tahtomattaan yksin, niin kylläpä onkin paineita järkätä jotain jossain edes osalle porukkaa. Toisaalta jännä ajatus ois vaan kattoo miten asiat lutviutuu jos niihin ei kauheesti puutu. Koko porukan yhteinen joulu taitaa jäädä tällä kertaa haaveeksi vain, ehkä saadaan sentään sovittua yhteinen aika milloin tavataan linjoilla, hassu ajatus moinen kyllä. Tän hetken suunnitelma onkin antaa ajan vaan kulua ja kattoo mitä tapahtuu - ehkä jostain putkahtaa joku ajatus, tai sitten aika jatkaa hurjaa laukkaansa, koko joulu vilahtaa kuin huomaamatta ohi ja kohta suunnitellaankin yhteisiä kesätekemisiä.

Laskeutumista

Yin valtaa vahvasti alaa kaikessa tekemisessä. Vaikka elämä onkin ollut aika aktiivista viime aikoina (hah! no ei ole - mulle ehkä normaalia aktiivisempaa joo), niin jotenkin on aistittavissa semmonen rauhan lisääntyminen. Enemmän unta, oleilua, päämäärätöntä haahuiluakin. Sitten taas jaksaa kaikki rutiinit ja työt, ne tuntuukin nyt oikein hyvältä ja tervetulleelta vastapainolta. Kattelin kalenteria, tän viikon jälkeen opetusta jäljellä enää kaksi viikkoa, tosin sinne tulee ehkä pari ryhmää lisää per viikko - nyt en pistä edes vastaan. Joululomalle suunittelin viikottaista etäjoogaa niille ketkä sellaista ehkä kaipaa, tekee hyvää itsellekin. Ens vuoden osalta näyttää siltä että lähiryhmät taas vähenee, joten kansalaisopistossakin käännetään katsetta yhä enemmän etäopetuksen suuntaan. Vielä tässä ois ennen "lomaa" muutamia hoitoasiakkaita, yksi groundin yin jos porukkaa riittää, ja pikkujoulutkin ehkä! Selkeesti tahti hidastuu, ja on aika pikkuhiljaa antaa hoivaavan hämärän asettua taloksi, kunnes taas valo lähtee hiipien kasvamaan. Mutta nyt annetaan kaiken ylimääräisen tekemisen hiljalleen loppua ja olemisen alkaa. Peace & Love!

Vielä kylmää

Jäin miettimään tuota kylmäasiaa. Oon vilukissa, tykkään lämpimästä (mutta en liian kuumasta!) ja mua palelee tosi helposti. Mun maailmassa sauna on sitä varten, että sinne mennään (lämpimän) suihkun jälkeen lämmittelemään kun se kylppärin ilma tuntuu niin kylmältä. En tykkää löylyistä enkä hikoilusta. Tässä kämpässä on niin surkee sauna, et oon lämmittäny sen tasan kerran eikä toista kertaa taida tulla. Sikskin on hyvä ettei suihkun jälkeen enää tarvi saunaa lämmetäkseen.

Mutta mietin myös sitä, miten en ikinäikinäikinä ois uskonut pystyväni käymään kylmässä suihkussa, ja nyt se sujuu tosta vaan. Että kuinka oon alkanut kyseenalaistamaan asioita, ja tarkotuksella olemaan seuraamatta "outoja" uskomuksia, jotka ei ehkä ees oo mun omia. Onko välttämätöntä syödä lihaa? Onko aamupala päivän tärkein ateria? Pitääkö syödä viisi kertaa päivässä? Onko pakko olla parisuhteessa? Pyörtyykö jos on kolme minuuttia hengittämättä? Tukkeutuuko verisuonet jos syö voita ja kananmunia? Ja mitä kaikkia näitä nyt on.. (Pliis, kerro jos sulla on hyviä uskomuksia!)

Eilen lapsi tuli pyyhe päällä olohuoneeseen: -Huijasit! Kyllä kylmän suihkun jälkeen tuntuu kylmältä! -Mitä? Sääkö kävit kylmässä suihkussa? Tosta noin vaan? Hullu! -Noku ensin en huomannu ja sitte en jaksanu enää vääntää kuumemmalle. Ei siinä menny ku muutama minuutti. -Niin muttaku ei sinne noin vaan voi hypätä, pitää totutella ja osata hengittää oikein, rauhottua. -No ei mulla mikkään paniikki tullu. Mutta tää ilma tuntuu nyt kylmältä. -No kait ku ohan se kylmempää ku kylppärissä. Sun ois pitäny siellä kuivata ja pukkee päälle. (Hassu lapsi. Käytti tasan samaa tekosyytä ku itekin - ei jaksa vääntää lämpötilaa itelle sopivaksi)

Kylmää kyytiä

Menisitkö järveen uimaan tähän aikaan vuodesta? On aika lailla tasan kaks kuukautta siitä kun aloitin päivittäiset kylmät suihkut. Seuraan instassa heppua nimeltä leighewin, sama tyyppi jonka huikeassa hengitystyöpajassa kävin toissa kesän Magnesiassa. Lähdin mukaan hänen kolmen viikon kylmäsuihkuhaasteeseen, jossa joka päivä tuli selkeät ohjeet kuinka hommassa edetään. Ensin aloitettiin kääntämällä normisuihkun jälkeen vesi kylmälle 20 sekunniksi ja siitä pikkuhiljaa lisäten niin että kolmen viikon päästä koko suihku hoituu ilman lämmintä vettä. Ei se vieläkään mukavalta tunnu, mutta jotenkin keho kaipaa sitä tunnetta mikä parin minuutin kylmästä suihkusta tulee. Kaikkiaan neljä kertaa olen jättänyt suihkun väliin, reissujen tai aikaisten herätysten ym tekosyiden takia, mutta aina olen seuraavana päivänä palannut takas ruotuun. Enkä ota suihkua heti aamulla herättyäni, usein menee reilustikin iltapäivän puolelle. Kylmäaltistuksen hyödyistä olen kuullut aiemminkin, ja pari vuotta sitten yritin omatoimisesti saada jonkunlaista kylmärutiinia kehiteltyä, mutta se sitten jostain syystä jäi. Jännä juttu muuten sattui tässä yhtenä päivänä kun menin suihkuun enkä jaksanut kääntää vettä kylmälle lukiolaisen jäljiltä, ajattelin että testaanpa pitkästä aikaa lämmintä suihkua. Ensinnäkin se oli ihan liian kuumaa, oli pakko vääntää vähän kylmemmälle, ja kun sammutin hanan siksi aikaa että levitän kananmunan hiuksiin, meinasin oikeesti jäätyä! Kylppärin lämmin ilma tuntui niin kylmältä, ettei vesi ikinä. Mieluummin kylmää vettä niskaan ja sen jälkeen mukavan lämmin fiilis kuin toisinpäin! Haaveena mulla on jossain vaiheessa pystyä uimaan luonnonvesissä vuoden ympäri, avantoonkaan en ole vielä koskaan pulahtanut.

Mallillaan

Onpa kyllä ollut erityisen hieno viikko! Joogaryhmissä oli suht rankka ohjelma, pakarat ja reidet tietää jotain tehneensä, ja opiskelijoiltakin tuli hyvää palautetta. Pääsin kerran jopa itse osallistumaan joogatunnille, herkkua! Arki rullaa omaa rataansa, öisin on nukuttanut hyvin, ja aamuisin on tanssituttanut. Semmonen mukava hyrinä käy sisuksissa ja suupielet pyrkii ylöspäin. Eilisen joogaan ei ilmoittautunut tarpeeksi porukkaa eli sainkin yllätysvapaapäivän, käytiin poikain kanssa mutka kaupungissa. Lähinnä vietettiin aikaa yhdessä, vähän syötiin, enemmän juteltiin. Suurinta antia isojen lasten kanssa on aina pitkät automatkat. Ja vielä kun etälasten kanssa on vaihdettu kuulumisia parin tunnin puheluissa, niin voi tätä kiitollisuuden määrää! Aurinko paistaa, ruoho on vihreää, kävin moikkaan metsää (yläkuvan keppi pyysi päästä mun mukana kotiin), ens viikolle on valmiina kolme joogaohjelmaa, lauantain groundingyiniin on jo tullut muutama ilmoittautuminen, kohta lähen pitkästä aikaa tanssitunnille, oi ihanaa! Ihanuutta sullekin ♥♥♥!

Maria Ylipää - Mitä se on:

Mitä se on kun kaikki onkin kirkasta ja selkeää
Mitä se on kun yhteen hetkeen ei kaipaakaan mitään enempää
Tänään lennän korkealla vaikka eilen olin murheisiini juuttunut
Mitä se on kun eihän mikään ole muuttunut
Samat vanhat seinä, samat lattiat ja lukot, sama taivas, sama maa
Miten samat asiat jotka eilen masensi nyt hymyilemään saa
Mitä se on kun mikään ei oo vaikeeta tai monimutkaista
Mitä se on kun kaikki onkin yksinkertaisesti kaunista
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Mitä se on kun haluaakin olla vain nyt ja tässä
Mitä se on kun pelkkä oleminen on tärkeintä elämässä
Se ei ole mitään kovin suurta tai merkityksellistä
Mitä se siis on, miten sen löysin ja mistä
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Mitä se on kun elämässä kaikki onkin kohdallaan
Mitä se on, miksi sitä kutsutaan
Miksi sitä kutsutaan

Jalat maassa

Oikeesti kaipaan sitä helppoutta että sen kun astuu ovesta ulos ja heti on isojen puiden syleilyssä. Vaikka ei täältäkään niin pitkästi metsään ole, jotenkin vaan tuntuu työläämmältä saada lähdettyä ulos, ja sitä paitsi siellä voi olla ihmisiä..

Viikonloppu vierähti ihan epätyypillisessä ympäristössä, mutta aivan ihanien ihmisten parissa. Meillä oli viimeinen Grounding Yin-koulutusviikonloppu. Kolme päivää intensiivistä maadoittumista, joka päivä nepalilainen lounas, ja yksi viiden kilsan kävelylenkki kovilla kaduilla. Taas tuli tehtyä osittainen digipaasto, mun puhelin kun ei edelleenkään suostunut juurikaan toimimaan tuolla pääkaupunkiseudulla. Tänään vaihdoin liittymän toiselle operaattorille, eli jos joskus vielä käyn nykyisen luurin kans Hesassa niin näkeepä oliko vika puhelimessa vai missä. Koulutuksesta jäi diplomin lisäksi käteen joukko heimolaisia, joiden kanssa toivottavasti vielä tavataan ja päästään yhä syventämään meidän yhteistä joogamatkaa.

Mitä se GY oikein on? GroundingYin®-joogahoito yhdistää yinjoogan lempeimpiä ja maadoittavimpia asanoita sekä akupainantaa ja hoivaavaa kosketusta. Yinjooga itsessään tukee ja edistää mm. sidekudosalueiden sekä nivelten energiansaantia, aineenvaihduntaa ja liikkuvuutta. Lihasten pitäminen rentoina mahdollistaa sidekudosten hitaan avautumisen, jolloin niihin kertyneet kuona-aineet pääsevät poistumaan kehosta tehokkaasti. Myös mm. aineenvaihdunta, imunesteiden kierto ja verenkierto sekä ruoansulatus aktivoituu. Asanoissa ollaan n. 5 minuuttia kerrallaan, jonka aikana ohjaaja kiertää käsittelemässä osallistujia. Joogahoidon vaikutukset kestävät noin vuorokauden, jonka aikana ei kannata tehdä mitään voimakasta vaan antaa kehon palautua ja hoitaa itseään rauhassa.

 

Ps. Kuopion seudulle tulossa parillekin paikkakunnalle Grounding Yiniä noin kerran kuussa. Lisää tietoa täältä.