Huaah, on ollut kyytiä. Jotenkin erityisen paljon kaikkee epätoivoo ja välillä jopa sellasta luottamuksen menettämistä elämään. Väliin mahtuu pienenpieniä valonpilkahduksia, ystäviä, ihania kohtaamisia. Pitäisi osata taas kerran pysyä vahvasti siinä omassa totuudessa ja voimassa. Jotenkin myös tuntuu että olen vasta nyt kunnolla päässyt tekemään eroon liittyvää surutyötä, omanlainen prosessi sekin.
Lauantaina oli ihanat hyvinvointimessut Oulussa, väkeä oli etelästä asti, siellä kun on kuulemma kaikki peruttu. Alunperin ajattelin ottaa messureissun enemmän kontaktoinnin kuin myynnin kannalta, pikkusen ristiriidassa kuitenkin on kaikenlainen tavaroiden haaliminen ja kauppaaminen siihen mitä oikeesti haluan tehdä, mutta toki mukana oli kaikki makrameet ja korut ja muut tuotteet mitä olin messuille askarrellut. Myynti ei päätä huimannut, sain kuitenkin pöytävuokran sentään kuitattua.
Ehkä se valokin siellä tunnelin päässä pian taas pienesti kajastaa, tällä hetkellä ainakin uskon että se on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti