Eilen vietin laiskaa päivää, loikoilin terassilla ja mietin että oishan se ihanaa jos ois aina kesä. Semmonen Suomen kesä parhaimmillaan: sinitaivasta, auringonpaahtamaa ihoa, haalistuneita hiuksia, kaikkialla kukkia, värejä ja iloisia ihmisiä ohuissa kesähepeneissään, huolettomuutta ja kiireettömyyttä, vois juosta paljain varpain, pääsis uimaan koska vaan, ja tuoreet eväät vois noukkia suoraan pihalta. Aloin muistella aikaa reilu 20 vuotta sitten, kun joulun alla lennähdettiin talvea karkuun Uuden-Seelannin alkukesään. Joskus toukokuun paikkeilla alkoi tuntua siltä että nyt muuten riittäis tää ainainen kesä, haluun syksyn kirpsakat aamut, sumut ja tuoksut. Mutta onhan se totta, että tämä meidän kesä on vähän liian lyhyt. Että miten sitä onkin valinnut syntyä just tälle pallonkolkalle. Leppoisa pohdiskelu saattoi poikia pari uutta ideaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti