arpa pyörähtää ja kohtalo ratkeaa,
ojenna kätesi ja tunne rakkauden auran värähtely,
kuuletko kun avaruus huutaa täyttymystä
ja tähdet sulkevat silmänsä eivätkä nekään mitään näe,
tämähän on näin määrätty,
muistatko,
niinhän me sovimme usvan seassa,
emmehän tulisi toimeen ilman toisiamme,
emme niiden vuosisatojen jälkeen,
katso syvälle silmiin ja tunnista minut,
näe kuinka silmäni loistavat kuin äsken nuo avaruuden tähdet,
ymmärrä, että yhdessä me pystymme valloittamaan maailmankaikkeuden,
pujota sormesi sormieni lomaan ja tunne kuinka maaginen voima virtaa,
ja muista niin kuin minä muistan,
jotain jonka jo syntymässä unohdimme,
nyt me onnistumme,
olemmehan oppineet virheistämme,
meillä on jälleen uusi mahdollisuus,
kuuntele ääniä sisälläsi ja tottele niitä,
nehän tietävät ja muistavat
ovat eläneet kauemmin kuin sinä ja minä,
ja kuitenkin me olemme olleet olemassa aina,
maailman taikakehä meidät jälleen yhdistää.
Näin kirjoitti ystäväni Ninni-Riikka vuonna 1993, enkä lakkaa ihmettelemästä sitä tietämystä mitä tuohon tekstiin sisältyy. Huikeutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti