Mulla ei oo uusia kuvia. Kameran muistikortti meni täyteen, kännykästä en jaksa siirtää. Hassua katella toisten blogeissa kuvia kevätkukkijoista, täällä on vielä lunta maassa ja järvenjäälläkin pääsee vielä kävelemään jos uskaltaa. Pääsiäinen tuntui etukäteen vähän haasteelta - viisi tyhjää päivää lisää tähän tekemättömyyteen. Vaan yllättävän äkkiäpä nuo meni, välillä tuntui ettei päivässä tunnit riitä kaikkeen mitä olin ajatellut. Ehdin kyllä kunnolla ikävöidä mun tärkeitä: lapsia, ipanaperoa, ystäviä, halauksia, läheisyyttä. Muutama maratonpuhelu on tullut puhuttua, oon itkenyt kuollutta rottaa, kaikkia menetyksiä yleensä. Tapoin - sori - kevään ensimmäisen punkin mun käsivarrelta kipittämästä, näin nokkosperhosen lentelevän, kuulin kärpäsen surinan. Leivoin sen suklaakakun ja söinkin sen kokonaan yksin itse, perinteitä kunnioittaakseni olen syönyt myös mignon-munan sekä mämmiä ihan oikeen kerman kans. Tunnin päästä alkaa viikon eka jooga, ja sit ollaankin taas ihanasti arjen helmassa kiinni.
Mukavaa pääsiäisenjälkeistä elämää! Pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti