Vietin viikonlopun Oulussa. Yks parin tunnin iltakurssi TRE:tä, eli
tension release excerciseä, yks aamupäiväluento ihmissuhteista, yhet
synttärisyömingit ravintolassa lähes koko suvun kera, ja huhhuu miten
eri meininki tuolla ihmisten parissa on verrattuna siihen mihin oon
täällä omassa rauhassa ja omieni parissa tottunut.. Oli niin hulinaa
etten edes ehtinyt vierailla paikallisella puutarhalla, mikä on yleensä
aina mun listalla kun siellä päin liikuskelen.
Aloin ihan miettiä tuota, että onkohan
se ihan tervellistäkään enää tämmösissä määrin olla lähes ilman
ihmiskontakteja, jotenkin tuntui niin pöyristyttävältä lähinnä kuunnella
sivusta kuinka ihmiset toisiaan kohtaavat ja kohtelevat. Enkä nyt
tarkota sitä että itekään olisin yhtään sen "parempi", mut kyllä mulla
pisti korvaan ja kovasti esim semmonen että tiuskitaan kun asian voisi
kauniimminkin ilmaista (ja ehkä saada ihan pikkusen paremmin perillekin
kenties..?), ja kaikilla ois parempi mieli.
Ehkäpä mun tartteekin vaan keskittyä pitämään oma mieliala
mahdollisimman korkeella. Olen myös käynyt semmosta tunnetaitojen tai
siis omien tunteiden tuntemisen nettikurssia. Muut siellä jakaa
kokemuksiaan miten on päässeet kohtaamaan ja käsittelemään erilaisia
tunteita, ja musta tuntuu että multa puuttuu niitä tilanteita missä sitä
vois treenata.. Ja pointti ei ole se, että annetaan kaikkien tunteiden
tulla ja räiskyä, vaan sallitaan kehon ilmaista kaikki mitä se haluaa,
ettei tunteet jäis jännityksiksi kehoon. Oikeestaan ihan samaa käsitteli
tuo TRE-kurssi, mut eri menetelmällä.
Ja niin viisaita juttelivat myös Teemu Syrjälä ja Kirsi Ranto sillä
pari-/ihmissuhdeluennollaan, että olisi suonut paikalla olevan
enemmänkin porukkaa. Silmät liikutuksen kyynelissä ja sydän kiitollisuutta täynnä sieltä poistuin, enkä varmaan ollut ainoa. Illalla kun pitkän matkan päätteksi pääsi kotiin, niin vastassa oli mitä ihmeellisempiä ilmiöitä taivaalla (ja maassakin uusia kukkasia). Moneen otteeseen hyppäsin pihalla ihmettelemässä kaikkea tätä kauneutta, ja jossain kaukana kukkui jo käki. Ja taas oli silmät kyynelissä ja sydän täynnä kiitollisuutta.. Ihmeitä viikkoosi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti