Aamulla kun lapsi lähtee koulubussille, minä lähden pihalle. Tunti, puolitoista hidasta käveleskentelyä puutarhassa, uusien kukkivien bongaamista, ehkä vähän kitkemistä, auringosta nauttimista, mitä nyt milloinkin, fiiliksen mukaan.
Tänään kierroksen jälkeen istuin kaikki aistit auki pihakeinussa, kuuntelin kuinka linnut lauloi vimmatusti ja pörriäiset pöristeli kukkasissa. Nenään tulvi tuomentuoksu, aurinko lämmitti, kissa kiehnäsi jaloissa, ympärillä kaikki värit, kaikki kauneus. Oli niin kevyt olo! Oikein pirskahteleva, ja itketti ja nauratti yhtä aikaa.
Muistin kuinka joku aika sitten ystävä kysyi mitä kohti olen elämässä menossa, ja miltä se sitten tuntuu. Vastasin että iloa kohti. Ja että se tuntuu kevyeltä, semmoselta pirskahtelevalta. Se on nyt tässä! Supersuperkiitollinen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti