Yhtenä pilvisenä päivänä hypättiin jeepin kyytin ja hurautettiin välillä ihan kinttupolkuja pitkin maailman katolle, pilvien päälle. Siellä paistoi aurinko :o) Oli kyllä elämys nähdä miten pilvimassat lähti laskeutumaan vuorten välistä laaksoihin. Vain seitsemän kilometrin kävelymatkan päässä olisi ollut se kaikkein korkein huippu, mutta parinkymmenen minuutin tauko ei antanut mahdollisuutta edes aloittaa reittiä. Hienot maisemat kuitenkin! Huipulta hurautettiin vielä merenpinnan tasolle kuuntelemaan Atlantin aaltojen loisketta. Uusi kampaus tuli kaupanpäällisenä kun ajeltiin katottomalla autolla pitkin moottoriteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti