Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

torstai 7. tammikuuta 2016

Pakkasesta päivää!



Edellisessä postauksessa kaivattua äksöniä saatiinkin sitten heti jo maanantai-iltana vesiputkien jäätymisen muodossa.. (Varo mitä toivot..!) Onneksi vaiva oli hetkessä korjattu: vähän putkien sulattelua, pari jatkoroikkaa kaupasta, ja pakkasvahti pumppukuoppaan. Se on tämä puuttuva lumikerros.. Keväällä sitten nähdään mitä valkosipulit, mansikat, vadelmat, pensasmustikat, viinirypäleet, päärynät ja omenatkin on tykänneet tästä hirmusti pakkasta + alle sentti lunta -combosta..


Tänään seinänvarren lämpömittari näyttää -28 astetta, autossa -30, joten ihan riittävän kylmää alkaa olla. Vielä jaksaa maalämpöpumppu pitää taloa lämpimänä, on me vähän välillä autettu pitämällä tulia uunissa ja hellassakin. Kasasin kaikki mahdolliset vaatteet päälle, ja kävin hyppelehtimässä pellolla reilun vartin, hyvin tarkeni. On siellä vaan kaunista!! Taas jaksaa hetken tylsistellä. Onpahan ainakin uusia kuvia mitä katella.


(Käytiin me tässä yks päivä lillumassa lämpimässä vedessä, ahmimassa mättöruokaa maha pullolleen, ja tekemässä muutaman päivän kauppaostokset, joten on ainakin vähän mökkihöperyyttä yritetty torjua. Sen sijaan reissuhaaveet on hetkeksi haudattu, ainakin siltä osin että päästäis Ukon kans yhdessä johonkin. Täällähän jäätyis mökki ja lapset, jos vaikka tulis sähkökatko tai puoli metriä lunta yhtäkkiä..)


Makuuhuoneessa on käynnissä biologinen torjunta. Sinne huudettiin avuksi kissaa, ja veikkaanpa että kohta huoneesta tulee tyytyväinen kissaeläin saalis hampaissaan. Pitääköhän meidän alkaa pitämään makkareiden ovia öisin auki, että kisut pääsee töihin..


2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Meillä sama juttu, ei voi ajatella talvella matkustamista minnekään, koska puulämmitys... Ikään kuin me nyt muutenkaan matkusteltais, mutta aina välillä kuitenkin haaveilen sellasta. Sit otan järjen käteen ja totean nimenomaan ton mahdottomuuden talviaikana.

Meillä kisu saalistaa yöllä sisällä. Ainakin joskus. Mielenkiintoista herätä töminään ja hiiren vinkaisuun... ja aamulla sit voikin astua hiirulaisen jämien päälle epähuomiossa... mutta ei kyllä ole hiiriongelmia enää meillä.

Mä ajattelin just nyt seuraavaksi tehdä saman kuin sinä, eli menen hetkeksi pihalle. Puen sekä itseni että koirani kunnolla, jos sit vaikka pikku hetken tarkenee...

Ja vesiputki jäässä täälläkin... *samis* =)

Ihanaa päivää ja auringon paistetta sinne! Kaunista on! ♥

Vianna kirjoitti...

Ja me kun ei taas kesällä päästä mihinkään, niin ainoat vaihtoehdot on sitten vissiin kevät tai syksy, ja syksylläkin voi olla kylmää ja sähkökatkoja.. No ehkä me vielä joskus..

Eipä ole hiiret enää sisällä rapistelleet :o)