Viime aikoina olen lueskellut paljon mm. enkelikirjallisuutta. Nyt käpäliin tarttui Diana Cooperin kirja Uutta valoa enkeleiltä. Siinä oli mun mielestä tosi hyvin kerrottu uskonnoista tai uskomisesta ja henkisyydestä yleensä, ja jotenkin tälleen minäkin tätä nykyä haluan asiasta ajattella. Erityisesti tästä pisti silmiin tuo viimeinen lause, sillä totisesti olen oppinut sellaisen asian, että pitää vain pyytää..
"Jumalaa pelkäävät ihmiset kulkevat pimeydessä,
mutta häntä rakastavat ihmiset kasvavat kohti valoa.
Enkeleitä pelkäävät ihmiset elävät varjossa,
mutta heitä rakastavat ihmiset tanssivat riemusta.
Enkelit ovat hengen palvelijoita. Todellinen henkisyys ylittää
uskontojen rajat, vaikka se hyväksyy ne ja kunnioittaa niitä kaikkia.
Vuoren huipulla kaikki on Yhtä, mutta mitä alempana vuoren rinteellä me
olemme, sitä kauemmas olemme etääntyneet hengen alkuperäisestä
viestistä, ja sitä enemmän näkemyseroja on eri uskontojen välillä.
Uskonnot sanelevat ihmisille, mitä heidän pitää tehdä ja mihin heidän tulee uskoa. Henkisyys kehottaa ihmistä kuuntelemaan omaa johdatustaan ja seuraamaan sydämensä ääntä. Tämä jättää ihmisille täyden vapauden ja muistuttaa heitä ainoastaan kaikkein korkeimmista ominaisuuksista, kuten vaarattomuudesta, rakkaudesta, ilosta, myötätunnosta, rehellisyydestä, veljeydestä, sisaruudesta, rauhasta ja ykseydestä. Jo pelkästään näiden sanojen lausuminen ääneen sytyttää meidän sisäisen valomme.
Jokainen sellainen ihminen, joka saarnaa helvetin tulesta ja kadotuksesta, voimistaa pimeyttä ja tekee niin ollen työtä sen hyväksi. Tällaiset saarnaajat lisäävät pelon määrää universumissamme. Joka kerta kun lausumme pelokkaina niitä nimiä, joilla kutsumme paholaista, tuon nimen värähtely lisää sen voimaa. Jopa kiroilulla on värähtely, joka heikentää omia mahdollisuuksiamme.
Aidosti henkinen ihminen luottaa muiden ihmisten löytävän oman polkunsa vuoren huipulle ja avustaa heitä puolueettomasti. Jos joku haluaa valita erilaisen polun, valaistunut olento vain toivottaa hänelle onnea eikä suinkaan tuomitse sitä, joka valitsee väärän reitin. Hän rohkaisee toisiakin valitsemaan itse, kuuntelemaan sisäistä johdatustaan ja olemaan itsenäisiä ja riippumattomia. He innostavat jokaista puhumaan suoraan Alkulähteelle, enkeleille tai muille suurta viisautta omaaville olennoille.
Valon enkelit auttavat ketä tahansa kiipeämään mitä tahansa polkua tuon vuoren huipulle. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Ja vaikka jotkut saattavatkin välillä luisua alamäkeen, enkelit seisovat kärsivällisesti heidän vierellään tuomitsematta heitä ja valmiina tarjoamaan apuaan heti kun sitä niiltä pyydetään."
Ja melkein heti kun olin saanut kirjoitettua kaiken ylläolevan muistiin, soi ovikello. Oven takana seisoi kaksi vanhempaa naista raamatun kanssa, ja kysyivät että minkälainenhan tulevaisuus meillä voisi olla, jos kaikki olisivat rehellisiä.. Yritin kertoa heille näistä käsityksistäni, ja kovasti olisivat halunneet tulla sisälle juttelemaan lisää. Mulle tuli kuitenkin jo siinä muutaman minuutin oviaukossa seisoskelun aikana ihan oikeesti sellanen olo kuin olisivat tosissaan pyrkineet lyömään raamatulla päähän. Sanoin heille, että mun maailmassa jokaisella saa olla ihan omanlaiset käsitykset
kaikista asioista niin kauan kun ei loukata ketään eikä siitä ole
kenellekään haittaa. Mietinkin, että itse voi olla vaikka kuinka ei-tuomitseva ja hyväksyä toisten erilaiset polut, mutta jotenkin musta tuntuu, että tämä mun näkemys on helppo tuomita jotenkin vääränä eikä sitä hyväksytä..
(Kuvat Montenegrosta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti