Näin sitä vihdoinkin heitetään hyvästit tahmeetakin tahmeemmalle tammikuulle, ja toivotetaan hyvin mielin tervetulleeksi helmikuu! Nyt on alkanut tuntumaan siltä että tunnelin päästä löytyy sittenkin se tuikku. Olen yrittänyt repiä iloa sieltä mistä sitä suinkin on löytynyt. Olen lukenut, ja lukiessani nauranut ja itkenyt ja miettinyt maailmaa. Olen lukenut jopa mun vanhoja teinareita vuosilta -87-89, huhhuh.. Olen ihan pikkusen maalannut piiloon tätä vieläkin joka puolelta päällehyökkäävää puunväriä. Olen päässyt taas tanssimaan, kun kansalaisopiston pidennetty joulutauko vihdoin loppui. Olen varannut parin viikon päähän viikonloppulomasen talvitouhuihin, sinne lähdetään Ukon ja pienimpien kanssa. Olen kirjoittanut ja piirtänyt ja vähän värittänytkin. Olen virkannut unisukat, löysin kivan langan ja ihan tuosta nuin vaan omasta päästä keksin mallin. Ja sitten olen suunnitellut talon! Siitä innostuin aivan valtavasti. Sain mietittyä tosi hyvän pohjan, ja mulla on jo mielessä kaikki näkymät sisällä ja ulkona, värit ja tunnelmat. Ja tiedän mihin kohti tontille se tulee, ja ennenkaikkea mitä varten sellanen mökki tarvitaan. Koko nuoruuteni oon suunitellut taloja, talleja ja asuntoja, ja musta pitikin tulla arkkitehti. Toisin kävi, hyvä niin, nyt voin suunnitella ihan vaan omaksi iloksi ja tarpeen vaatiessa :o)
Tänään ohjelmassa vielä vaikka mitä kivaa, ainakin meditaatiota, ulkoilua ja tanssia. Mukavaa alkavaa helmikuuta just sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti