Noin tuhat sanaa

Oli tammikuu ja maanantai. Menin ulos vähän ennen kolmea iltapäivällä, otin kuvan:

Aivan kuin talossa olisi sisukset tulessa, mutta eipä olekaan, vaan aurinko on pian laskemassa, ja heijastuu upean tulisena porrashuoneen ikkunoista. Lunta on harmittavan vähän, sen huomaa ehkä parhaiten tuosta katosta: sieltä iloisesti pilkottelee tiilien kurvit. Vähän on tuiskutellutkin, sillä sitä vähää lunta on riittänyt seinänkin peitteeksi. Kasvimaalla vielä urheana pystyssä lehtikaalit (jotka eivät välitä pikku pakkasista, näistä ehkä jo kyllä..), päärynäpuut ilman jänisverkkoja, koska ajoissa ei vaan saatu niitä laitettua ja eihän noihin puihin nyt voi hipaistakaan. Osa päärynäpuista vielä ilman tukikeppejäkin. Sääasema töröttää kepinnokassa toimettomana, joku ihme kosketushäiriö johtuen kylmästä, ehkä korjaantuu kunhan sää taas lauhtuu. Olispa ollut kiva tietää minkälaisia pakkaslukemia on ollut. Seinustalla pöytäryhmä jo odottelee kevätaurinkoa, tuo onkin ihan paras paikka istuskella sitten kun aurinko oikeasti jo lämmittää poskia, vaikka vielä lunta olisikin maassa. Grillikin siinä on valmiina ottamaan vastaan uuden kauden. Kaikenlaista rojua, läjä siellä, toinen tuolla, seinänvarteen nojailevia keppejä, kasvimaalla vielä "avomaantomaattien" tukikepit. Talon takaa kurkkii wanha tupa, joka olisi pitänyt purkaa jo monta vuotta sitten, mutta missä ihmeen välissä, kun talvella on paitsi kylmää myös pimeää, kesällä painetaan töitä aamusta iltaan ja syksyllä ollaan niin poikki ettei mitään ylimääräistä jaksa edes ajatella. Keväällä siis, ja sehän on ihan kohta, saapa nähä.

(Höh, eihän noita ole edes kahtasataa. Mitähän muuta tämä kuva kertoo? Ehkä olen sokea tai mielikuvitukseton, tai sitten en vaan osaa kuunnella..)

On mulla pari muutakin kuvaa maanantailta: