Hitaasti mutta varmasti

Monikin asia täällä etenee hitaasti mutta varmasti, tällä kertaa kuitenkin ajattelin kertoa painonpudotuksesta :o)

Mulla on nyt takana reilu kolme kuukautta 5:2 -dieettiä. Mieskin oli alkuun mukana, mutta jätti sen pari viikkoa sitten kun peltotyöt alkoi kunnolla. Ei kuulemma jaksa koko päivää touhuta vähillä kaloreilla, ja tottahan se on. Tässä just itsekin mietin että oisko tämä nyt viimeinen kitupäivä vähään aikaan, vai vieläkö jatkan. 

Diettaaminen on ollut helppoa kahdestaan. On kiva, kun on voinut jakaa pakastepinaattikeiton kohtalotoverin kanssa :o) Helpon dieetistä on tehnyt myös se, että on pääsääntöisesti pidetty aina samat viikonpäivät paastoa, tietty tilanteen mukaan. Jos on ollut kemut tai joku meno maanantaina tai torstaina, niin siitäpä vaan on siirretty kituminen seuraavalle päivälle.

Munsta on ollut tosi helpottavaa myös se, ettei ole tarvinnut miettiä mitä syö. Tai siis alkuunhan piti tietysti laskea jokaikinen kalori, mutta ei ole sellasta jääkaapin ovella notkumista ja mitähänkivaasitäsöis -tarvetta. Kun tietää että voi syödä vain 500 kcal, ei uneksi suklaasta, pitsasta tai croissanteista. Niitä voi syödä sitten taas huomenna :o)

Helppoa on sekin, kun näin monen viikon pätkäpaastoamisen jälkeen jo tiedän minkälaisen annoksen voin syödä mitäkin keittoa, tai montako palaa leipää ja millä päällyksillä, ei tarvi enää punnita jokaista suupalaa ja laskea kaloreita. Kunhan ei vahingossa hörppää jääkaapissa lojuvasta kermalikööripullosta kovin isoa kulausta, sinä päivänä ei sitten muuta voi syödäkään..

Ne viisi päivää viikosta kun saa syödä mitä vaan, on olleet yllättävän sujuvia nekin. Olen kyllä mättänyt mämmiä kerman kanssa, suklaata ja muita herkkuja hyvällä omallatunnolla ihan kuten ennenkin. Välillä oon huomannut että tulee vedettyä ruokaöverit, mutta enpä ole ottanut siitäkään isompaa stressiä. Kuitenkin suurimpana osana normipäivistä ruokailukin on ollut ihan normaalia.

Nyt jos lopetan tän dieetin, pitää tietysti miettiä vähän tarkemmin syömisiä koko ajan. Ei musta ehkä ole sellaseen, itsekuri riittää just yhdeksi päiväksi silloin ja toiseksi tällöin.. Ehkäpä pidän jatkossakin yhden kitupäivän viikossa, sen ainoan ei-työpäivän. Sillon ei kyllä voi lähteä kyläilemään, kun ei ole  huomenna varapäivää jolloin voisi paastota.

Entäs ne tulokset sitten? Viikkokausien pätkäpaastoilun jälkeen paino on pudonnut lähes viisi kiloa, ja painoindeksi siirtynyt ylipainon puolelta takaisin normaalipainoon. Aikajaksoon nähden paino olis voinut pudota enemmänkin, mutta täytyy muistaa kaikki ne herkut! Eikä mua harmita yhtään, suunta on oikea. Olo on kevyempi ja mieli tosi hyvä, mää pystyin siihen! Syksyllä uusiksi!

(Kuvat Neitin Japaninreissulta. Tuo joka näyttää homehtuneelta kukkakaalilta, on oikeesti joku leivonnainen :o)