Haluanko? Tarvitsenko? Pystynkö?
Kävin yön yli reissussa hakemassa vauhtia, ja eilinen ilta kuluikin vaihteeksi raivauksen parissa. Tällä kertaa kyytiä sai romut yläkerran aulasta. Ensimmäisenä silmiin osui - - - kangaspuut! Kyllä vaan, meillä on ihka oikeat kangaspuut, jotka sain muutama vuosi sitten. Multa oikein kysyttiin haluaisinko sellaiset, sais ihan ilimatteeks. Ai miten ihanalta tuntuikaan ajatus mattojen kutomisesta!
Ja sitten ne realiteetit: 1. En ole koskaan kutonut kangaspuilla mitään. 2. Meillä ei voi käyttää mattoja, kun kissat pissaa ne hetkessä. 3. Vaikka talo onkin iso, ylimääräistä tilaa ei ole niin paljon kuin kangaspuut vaatisi. 4. Mun kärsivällisyys ei ikinä riittäisi matonkuteiden leikkelyyn, enkä oikein näe järkee ostaa niitä uutena.. jne..
Mutku mää halusin.. Niinpä kangaspuut haettiin kaukaa isolla vaivalla. Katsottiin vierestä
kun niitä purettiin, ja yritettiin painaa mieleen mikä osa kuuluu
mihinkin. Meillä oli silloin yksi opiskelija, eli kotona oli yksi huone
tyhjillään, sinne kasattiin kangaspuut. Vakaana aikomuksena oli käydä
käsityökeskuksella opettelemassa kutomista, mutta se jäi.. Koskaan ei
saatu aikaiseksi tilattua loimittajaa vaimikäsenytonkaan, joka olisi
laittanut loimet paikalleen, ja miksi olisikaan, enhän olisi kuitenkaan
edes osannut kutoa.
Opiskelija muutti takaisin kotiin, huone tarvittiin taas käyttöön, kangaspuut purettiin ja osat kannettiin yläkerran aulaan, vähän sinne ja tänne, mihin sattui mahtumaan. Eilen ne saivat kyydin eteiseen, ja tänään kannoin osat leikkimökkiin. Pois jaloista tilaa viemästä, ainakin kesään asti kunnes ensimmäiset leikkimökkikekkerit tulee ajankohtaisiksi.
Ehkä jos olisin alunperinkin miettinyt, tarvitsenko todella kangaspuita, ja onko niille riittävästi tilaa ja aikaa, nuo kangaspuut ei olisikaan päätyneet meille. Nyt toivon vain, että kaikki osat on pysyneet tallessa (jotkut narunpätkäniput kissat pissas, ja ne on ehkä hävitetty), ja että joku joka ei pelkästään haaveile kangaspuista, vaan myös tarvitsee sellaiset sekä osaa niitä käyttää hakisi ne pois. Sais ihan ilimatteeks.
(Lumikuvat tänäältä, tapaninpäivältä ja syyslomalta)
2 kommenttia:
Tuo on sellanen eräänlainen koukku, että "saa ilmaiseksi"... siinä vähän hämärtyy se tarve taka-alalle. Mä olen monet kerrat tuskaillu, kun aina otan into pinkeenä vastaan esimerkiksi vaatteita. Paljon on meillä kyllä niitä saatuja käytössäkin, mutta paljon olen sit kantanut poiskin nurkista pyörimästä...
Entä sitten se, että tuntee kovasti tarttevansa jotain juttua ja menee ja ostaa sen? Voi miten paljon mullakin on ollu tavaraa, mitä oon niin kovasti "tarvinnu"... ja sitten oon huomannu, että en tosiaankaan tarvii... ja on harmittanu se turha rahanmeno. No, oon onneks aika hanakka ollu aina hävittämään kaikkea, eli aika äkkiä kuitenkin hankkiudun niistä sitten eroon. Toivon, että nykyään osaan olla harkitsevampi sekä ostamisen että ilmaisen tavaran vastaanottamisen suhteen.
Niinpä. No vaatteet onkin paljon helpompi laittaa edelleen kiertoon kuin kangaspuut.. Noiden "tarpeiden" kanssa pitäisi varmaan opetella odottamaan hetki, ja jos vielä viikon tai kuukaudenkin päästä tarvii, niin hankkisi vasta sitten. Vaan kukapa sitä malttaisi odotella, ja jos vielä on vaarana ettei sitä enää sitten saakaan.. Voi meitä ihmisiä!
Lähetä kommentti