Matkailua, joogaa, mansikoita, enkeleitä, luomua. Hetkiä, ajatuksia ja elämää.

maanantai 8. elokuuta 2011

Pieni harmaa kissa

Nala, Nappula, Nana, Nalluska, Nannu, Nakki, Nappulanokka, Nallu, Nannuska, Namiskuukkeli, Nakkila, Nanu, Nallukka..


28.4.2002 - 7.8.2011

Suru on suuri. Siltikin, tai siksikin, yritetään miettiä niitä positiivisia. Nala sai olla oikea kissa, halusi ja sai kulkea pihalla pyydystämässä kaikkea sisiliskoista jäniksenpoikasiin. Vaikka ikää olikin jo vuosia, ei silti ollut vanha eikä sairas. Ei tarvinnut kitua, auto on iskenyt niin kovaa että loppu on tullut heti. Puoli tuntia aikaisemmin Nala kävi moikkaamassa autoa siivoavaa Miestä. Ruumis löytyi, saatiin pidettyä hautajaiset. Kukaan ei ole sanonut: "sehän oli vain kissa".


Pienimmäinen, se joka puhuu kissojen kieltä, on käynyt kertomassa jokaiselle kissalle erikseen että Nala on kuollut, ja Vähän-Isompi haki Nalan ruokakupin pois rivistä. Niin ihania, että vieläkin itkettää..

Viimeinen kuva viime torstailta. Nala lempipuuhassaan piehtaroimassa auringonlämmittämällä soralla, hymyilemässä ja kerjäämässä rapsutuksia.


Samettiturkkia ajatellessa jostain syystä päässä soi koko ajan tämä.

5 kommenttia:

Jansku kirjoitti...

Oivoi, osanottoni :(

Taina kirjoitti...

Oih,osanottoni suruusi,voi ressukkaa,nyt on päässyt kisssojen taivaaseen:(..meillä ol kans vanhan kisuli,Miisu nimeltään,kyllä oli mahtava pyydystäjä,hiiriä,rottia kantoi alvariinsa toiselle kissalle,joka nyttemmin pyydystää itse:D.

Anonyymi kirjoitti...

Oi voi, meidän perhe muistaa Nalan hienosta palindromista, taisi olla sinun itsesi keksimä. Halaus meiltä. T: Marjaana

Riikka kirjoitti...

Voi osanottoni. Kaunis harmaaturkki on nyt päässyt kissojen taivaaseen..

Kiitos merkistäsi blogissani, tulen vierailulle jatkossakin.

Riikka

Katja kirjoitti...

Oi, osanottoni ja halaus. Onneksi löytyi. Se nimittäin on pahinta, kun sitä kehrääjää ei enää löydäkään eikä tiedä mitä on tapahtunut.