Pari hehtaaria peltoa on otettu käyttöön. Ensin naapuri kävi kyntämässä voikukat piiloon, sitten ajettiin karhilla koko ala. Kivien keräämisessä meni koko perheeltä pari päivää. Ja taas täytyi pelto karhita kerran pari. Sitten tuli taas A nuapurista kylvökoneen kanssa. Ohralle kylvettiin aluskasviksi puna-apilaa, timoteita ja nurminataa. Saapi sitten kaksi seuraavaa vuotta kasvaa pelkästään noita aluskasveja. Eli saadaan heinää ja samalla toimii viherlannoituksena. Kylvön jälkeen pelto täytyi vielä jyrätä ettei sade - mikä sade, täällä ei ole vieläkään satanut yhtään - vie siemeniä mennessään.
Pieni pala pellosta varattiin perunalle. Ei kun vakoilukone traktorin perään ja apulaiset kyytiin. Jokainen sai vuorollaan vakoilla, paitsi Pienin, epäreilua. Kesävieraskin joutui hommiin, mitäs tuli kyläilemään potutusaikaan..
Saunapuidenhakumatkalla viileänä kesäiltana laskeva aurinko kultaa maiseman. Lasten nauru raikaa, lehmänkellot kalkattaa. Olen onnellinen. Juuri tässä. Juuri nyt.
3 kommenttia:
Kaunis postaus. Eläydyin teidän touhuihin ja niistä huokui tekemisen ilo, kesän ja luonnon kohtaaminen. Lasten iloiset äänet on parasta mitä tiedän. Ja tiedätkö, eikös ne luvannut sadetta viikonlopuksi lähes koko maahan? =)
Oi miten ihanaa yhdessä tekemistä ja elämistä, isolla poppoolla! Onpa tuo teidän viljely mielenkiintoista ja aivan ihanaa, että luomua rupesitte tuottamaan! Ja kiitos vielä taannoisesta tunnustuksesta :).
Pääsin nyt tänne vihdoin kommentoimaan toisella selaimella, kun Firefox ei enää jostain syystä päästä.
Kiitos Dahlia ihanista sanoistasi! Eilen saatiin ravakka ukkoskuuro, mutta se ei kestänyt kuin muutaman minuutin. Tänään on taas niin kuivaa että pölisee.. Sadetta odotellessa..
Kiitos Pellon pientareellekin! Yritetään saada lapsille mielikuva, että tehdään hommat yhdessä ja nautitaan siitä. Eikä muutenkaan mennä liian ryppyotsaisella meinigillä. Luomu oli meille itsestäänselvyys, muita vaihtoehtoja ei edes harkittu.
Lähetä kommentti