Mitäs menit haluamaan!

Haa! Olen kyllä kuullut, että nykyään voi manifestoida mitä vaan hetkessä kunhan on vaan linjassa toiveensa kanssa ja kaikki esteet sen tieltä on raivattu pois ja mitä vielä. Mutta en ikinä olis uskonut että se oikeesti tapahtuu niin että sanoo tai ajattelee jotain, ja seuraavassa hetkessä se on silmien edessä. Tuo edellisessä postauksessa vaaniva oivallus nimittäin teki just niin, hyökkäsi ryminällä sieltä nurkan takaa! Ja yhtäkkiä on päivänselvää miksi mun on niin vaikeeta edes unelmoida mistään hyvästä, miksi olen niin monesti kieltänyt itseltäni jonkun asian haluamisen vedoten mielessäni siihen että siitä koituu vaan lisää vaivaa ja harmia. Kun mulla on nääs semmonen alitajuinen uskomus, että toiveiden täyttyminen on sitten loppujen lopuksi kuitenkin vaan pettymys, ja aiheuttaa syyllisyyttä ja riittämättömyyttä kun en sitten kuitenkaan osaa oikein iloita siitä mitä sain.. Busted!! Mun mieli on vähän hämmennyksissään kun se jäi kiinni tämmösen tarinan sepittämisestä, mutta aa että tuntuu hyvältä nähdä viimein koko kuvio kaiken tän takana. Oon täällä pari päivää mutustellut tätä fiilistä, ja kuunnellut kun mieli kerii vielä enemmän auki tarinoidensa vyyhtiä. Oi elämä, on tää kyllä niin mielenkiintosta!!

Uutta potkua

Valoa tunnelin päässä. Siltä tuntuu nyt. Arki alkoi taas, ja vaikka se onkin pitkän lojuilun jälkeen näin alkuun melko rankkaa, niin silti se tuo päiviin kaivattua ryhtiä. Eka arkiviikon väsyjä olen paikkaillut nukkumalla parin tunnin aamupäiväunia, ja silti unta on riittänyt öihinkin ihan tarpeeksi. Päivät on jo pitempiä, ulkona edelleen kaunista, ja ennen kaikkea mieli on valoisampi. Mulla on jopa pientä suunnitelmanpoikasta kehkeytymässä tuolla mielen syövereissä, ja jotenkin musta myös tuntuu että joku huikea oivallus on ihan tuossa nurkan takana odottamassa paljastumistaan. Tällä viikolla alkaa myöskin kansalaisopiston jooga ja tanssitunnit, se on erityisen ihanaa, mua on jotenkin nyt tylsistyttänyt yksin treenaaminen tavallista enemmän (ja siksipä se onkin jäänyt melko vähälle). Ei muuta ku etiäpäin! Terveisin mummu lumen keskeltä

Jotain tarttis tehrä..

"Jotenkin tuntuu että näin vuoden alussa haluais olla jämäkkä, ottaa jonkun suunnan, tavoitteen, tehä elämällään jotain merkittävää." Taas pulikoin näissä samoissa vesissä kuin tasan vuosi sittenkin. Jos jonkun tavoitteen tälle vuodelle tekisin, niin sen etten vuoden päästä olisi taas tässä samassa jamassa. Oli taas mahtavan kummalliset tämän vuoden ennusunet, niistä ei mitään tolkkua ota. Viime yönä muutin Kaliforniaan, se ei enää ollut tämän vuoden unia kylläkään. Jonkin verran tulevaa osaan kuitenkin ennustaa: kalenteri kertoo että tänä vuonna luvassa on muutama viikonloppu joogaopekoulutusta ja pari pikku reissua. Näiden lisäksi lähinnä odottelen ajan kulumista. Haluaisin taas alkaa maalaamaan, no mikäpä estää..?, ei kai muu kuin se ettei huvita tarpeeksi että viitsisin vaivautua.

Heippa 2018

Kiitos käynnistä! Tarjosit niin paljon hyvää, mutta myös monia mahdollisuuksia kasvuun. Eilen ennen vuoden päättymistä yritin miettiä kaikkea koettua, ja päällimmäisenä fiiliksenä oli paikallaan junnaaminen, sellanen ajatus ettei oikein mikään edennyt mihinkään koko vuonna. Sehän ei tietysti ole totta, ehkä ne ihan vuoden viimeisimmät ajat on olleet sellasta pysähtyneisyyden tunnetta.

Vuoden parhaisiin päiviin lukeutuu ehdottomasti naisten retriitti Kolilla. Tai sehän oli monta päivää, mutta mielessä tapahtumat siellä kietoutuu yhteen ja muodostaa yhden piitkän, vuoden parhaan päivän. Rummuttelu kallioilla, vaellus vesiputoukselle, uiminen vielä kylmässä Pielisessä, hyvä ruoka, vapauden tanssi kesäillassa siskojen kanssa, saunominen, kaikki tämä ja vielä paljon muuta. Ja ihmeesti kaikki muutkin vuoden parhaat hetket sisältää joko uimista, aurinkoa, tanssia, kohtaamisia heimolaisten kanssa tai vaeltamista.

Vuoden iloisimmat yllätykset tarjoili jooga, sekä joogaopettajakoulutus että ilmajooga. Yllätin ihan totaalisesti itsenikin lähtemällä joogaopekoulutukseen mukaan, enkä ole katunut hetkeäkään. (Hieman huonoa omaatuntoa olen tosin potenut siitä ettei päivittäinen harjoitus ole ollut ihan päivittäistä, mutta koska uskon että väkisin vääntäminen ei ole oikea tie, niin en jaksa stressata siitä sen enempää.) Ensinnäkin kaikki se, mitä mun keho (ja mieli!) pystyy tekemään ja se vieläpä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja bonuksena päälle kaikki uudet ihmiset! Niiiin kiitollinen!! ♥ 

Tästä on helppo hyvillä mielin lähteä kohti uutta. Ihanuutta tähän vuoteen meille kaikille! ♥♥

Taika-aika

Luontoäiti järjestää ihan parhaat ilotulitukset, muunlaisia en haluaiskaan nähdä. Ohjelmassa tänään hieman kuluneen vuoden muistelua, hieman kodin ja mielen siivoilua, ja illalla Pikkuneidin palautus kotiinsa. Mulla on pyrkimyksenä olla takas kotona vielä tämän vuoden puolella tekemässä muutamia uuden vuoden taikoja tai ainakin haluan ehtiä viettää aikaa ihan vain itseni kanssa. Rauhallista vuodenvaihdetta ja kaikkea ihanaa tulevalle vuodelle! ♥

Sinne meni

Joulu ja jouluvieraat, jouluruuat ja suklaatkin melkein jo kaikki. Löysin (täältä) maailman parhaan sokerittoman kakun ohjeen ja se menee tiivistetysti näin: Sekoita kaksi kypsää banaania ja neljä kananmunaa blenderissä, lisää 10 tuoretta taatelia ilman kiviä, desi raaka- tai muuten sokeroimatonta kaakaojauhetta ja teelusikallinen leivinjauhetta sekä hiukan aitovaniljajauhetta. Sekoita tasaiseksi, kaada vuokaan, paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tein tästä pohjan puolukkaiselle (liivatteettomalle) juustokakulle ja kuorrutin koko komeuden sokerittomalla vauvojen hedelmäsoseella. Ja oli muuten hyvää, eikä syömisessä kestänyt kauaa.. Lähes sokerittomasta elämäntavasta johtuen makeat jouluherkut jäi aika minimiin, torttuja tein voitaikinasta ja keittelin kuivatuista luumuista soseen hilloksi = ei lisättyä sokeria. Lisäksi kokeilin ekaa kertaa tehdä raakakakkua, josta siitäkin tuli hyvää, nam. Konvehteja söin yhteensä ehkä 10 kpl, mikä on rutkasti paljon vähemmän kuin edellisten joulujen noin kymmenen paketillista.. Eikä tunnu että mistään olisin jäänyt paitsi.

Pikkuneiti oli joulun alla monta yötä mummulassa ja huomenna tulee taas yökylään. Tässä välissä nukun univelkaa pois ja vain lepään, jouluyöt oli yllättävän lyhyitä. Kaikki lapset oli paikalla vähintäänkin aattona (ja aattoyönä), ja viimeiset lähti koteihinsa eilen, ja tietty kaukolapsien kans piti viettää aikaa kun pitkästä aikaa tulivat käymään. Ilmajoogailtiin, neulottiin villasukkia, juteltiin, pelattiin ja kateltiin elokuvia. Ihan parasta ♥

Valo voittaa

Tuo eilinen ja tämänpäiväinen auringonpilkahdus on just riittävästi pitämään yllä varmuutta siitä että tästä se päivä taas pitenee. Muuten on just hyvä tämmönen hämäränhyssy. Pikkutonttu tuli eilen mummun apuriksi leipomaan ja joulukuusta koristelemaan, tänään olis vuorossa viimeset siivoukset. Jos saatais keittiö ja olohuone johonkin kuosiin, makkarit valmiiks kyläilemään tuleville lapsille, sekä kissanvessat (ja ihmistenkin vessa) siivottua, niin siinäpä oliskin ihan tarpeeksi. Viittä minuuttia vaille jouluaatto on viimeisenkin lapsen bussi paikkakunnalla ja sitten saakin joulu tulla. Leppoisaa jouluilua sullekin! ♥♥