Joku on naapurissa käymässä, jättänyt autonsa mun oven eteen kun ei ole viitsinyt peruuttaa. Mua pikkusen häiritsee että mun reviirille tunkee vieraita asioita. Kompostipussi on taas pohjasta ihan melkein puhki, nesteitä tihkuu ulos. Vien roskat, ilahdun kun biojäteastiassa on pari pussia, vaan liekö nekin mun sinne joskus aiemmin viemiä. Lähden pikku lenkille ennen illan töitä, haluan puiden luo, vaikka puitahan on pihassakin. Kuuntelen kevätlintujen laulua, pikkumetsässä on ihmisiä, nuotiopaikalla tulet, savu tuoksuu keväiseltä ulkoilupäivältä. Taivas on pilvetön, aurinko järven yllä. Katselen kuinka hoikkien oksien varjot piirtyy kauniina hangelle. Varjojen näkemiseen tarvitaan valoa. Haluaisin pystyä näkemään omat varjot, ne joita yritän vältellä. En haluaisi mennä ihan asutuksen sekaan, suunnittelen palaavani kotiin puistokaitaletta pitkin pihojen välistä puikkelehtien, siellä on yksi vanha punainen hirsitönö takapihojen puristuksissa. Reitti sinne on kuitenkin tallaamaton, joten kuljen ihmisten polkuja pitkin, jäniksenjälkiä näkyy hangella ristiin rastiin, joku pieni on piipertänyt polun poikki. Tänään sovin alustavasti uusista työkuvioista, nyt mietin myinkö taas osaamistani liian halvalla. Ehkäpä joskus opin. Kotona vastassa lämmin seisova ilma, auringonvalo on koko iltapäivän vaeltanut olohuoneen lattian poikki, nyt kiivennyt jo seinälle asti. Puhelimen täytyy vielä latautua hetki ennen töihinlähtöä, ehkä minunkin. Niin että ihan tavallista mulle kuuluu.
Vähälumiset kuvat viime vuodelta. Samoilla huudeilla tänäänkin.
2 kommenttia:
Kiva kirjoitus! Saatoin haistaa keväisen ulkoilupäivän ja nuotiosavut... ❤
Heh, tän enempää eteeristä runotyttöä ei musta löydy :oD
Tänään taas nuotiopaikalla oli porukkaa, jotenkin siitä savun tuoksusta tulee tosi kevätfiilis.
Lähetä kommentti