Joka iltapäivä kun on keväisen aurinkoista, kävelen kiertotietä metsän kautta rantaan ja sieltä toiseen metsään hakemaan hyvää tekeviä metsämolekyylejä. Puoli tuntia puiden sylissä rantakalliolla kasvot aurinkoon päin tekee jo ihmeitä. Lämmittää ja maadoittaa. Tänään kevät tuoksui jo enemmän, sohjo litsahteli askelten alla, tityyt laulelivat ja kuului joutsenten töötöttelyä kun laskeutuivat jäälle (ylin kuva). Metsikössä on ollut viime päivinä ruuhkaisempaa - koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, lapsiperheitä, kännykkäkuvaajia. Sinne kyllä muuten mahtuu, mutta näitä aurinkoisia kallioita on oikeestaan vain yhdessä kohdassa, siihen sai tänäänkin vähän jonottaa.
2 kommenttia:
Kaunista. Ja kaikki nuo hyödyt; niin totta!!!
Onneksi on metsä 💚
Onneksi!!
Lähetä kommentti