I ♥ arki

(Tai no, pieni tarkennus: I ♥ mun arki.) Matka siitä rasittuneesta suurperheen äidistä jolla piti olla aina kaikki langat käsissään tähän seesteiseen yksineläjään on ollut pitkä ja vaatinut hurjasti sopeutumista. Vaikka kaikki on ollut omia valintoja ja oon kyllä tykännyt elämästäni suurimman osan aikaa muutenkin, niin pakko silti myöntää että mun elämä just nyt on kyllä parasta ikinä! (vielä jos jotain toivoisin, niin jonkun jonka kanssa jakaa tämä kaikki, mutta ehkä senkin aika vielä tulee)

Aamuisin saan herätä rauhassa omaan tahtiin, venyä sängyssä pohjustamassa tulevaa päivää just niin kauan ku huvittaa (paitsi perjantaisin ku pitää olla töissä jo kymmeneltä - aamupäivällä!), syödä brunssin rauhassa - lähes aina sama muna-juusto-kurkku-hapankaali-pähkinä-avokadohässäkkä, hörppiä hissukseen teetä, tehdä pitkälle iltapäivään just sitä mitä huvittaa. Yleensä huvittaa ratkoa japanilaisia ristikoita, lukea kirjoja, käydä kävelyllä, suunnitella tulevia kuvioita, tai värkkäillä kaikenlaista, viime aikoina taas vaihteeksi makrameejuttuja. Sitten päivästä riippuen joskus neljän jälkeen teen ruuan, syön ja sit onkin jo aika lähtä töihin. Iltaisin saatan kattoo vaikka elokuvan tai jotain sarjaa, sit iltatoimille ja nukkumaan. Niin ihanan simppeliä! Viikonloput menee suunnilleen samalla kaavalla, mutta viime viikon jäljiltä huomas että tuommoset pitemmät lomat on vähän niinku liikaa. Tietysti oli kiva nähä kaikki lapset ja lastenlapset (ihmis- ja eläin-), mutta kestipä aika pitkään palautua sellasesta epäarkiviikosta.