Heräsin kesken yön, ja sen jälkeen näin unta että torkuin sohvalla, kun yhtäkkiä alkoi kuulua kissan tassujen rapinaa ja maukumista. Kuulin kun kissa tuli makkarista mua kohti, ja tunsin että se hyppäsi syliin kehräämään, mutta se oli näkymätön. Seinällä tapetissa oli piilokirjoituksella teksti: Kiitos Miska. Siinä ajattelin että eihän se haittaa vaikka Miskaa ei pystykään näkemään, kun kuitenkin tietää ja tuntee että se on siinä. Ja joku viesti tässä nyt saattaa olla, pitää vähän tutkia vielä..
Ehkä tämä hassu uni juontui siitä, kun yhtenä iltana kissavahtina ollessani istuin keittiössä ja kuulin kuinka joku hyppäsi ulkona ikkunalaudalle ja maukui. (Kissat kulkee keittiön ikkunasta sisään ja ulos, joten ihan loogista.) Hetken päästä olin että häh, kaikki omat kissat on sisällä, kuka siellä maukuu. Menin lampun kanssa ulos, ja sieltä ulkoportaiden alta näkyi jonkun silmät ja taas kuului mau. Yritin saada nähtyä kuka se on, ja vaikka en ihan suoraa näköhavaintoa saanutkaan, epäilen vahvasti että se on vanha ystävämme ViKi, joka vietti syksyllä pitkät pätkät meidän pihapiirissä. Sittemmin kävi ilmi että Viki onkin Manu, joka oli lähtenyt tutkimusmatkalle muutaman kilometrin päästä, eikä halunnut/osannut takas kotiin ennen kuin haettiin. Nyt näyttää siltä että Manu on lähtenyt taas seikkailulle. Luultavasti osaa siis reitin kotiinkin, kun näköjään osaa kotoaan meille.
(Alimman kuvan maailman pienin kissa on bongattu viime kesän Avoimista Puutarhoista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti