Onnellinen, mutta väsynyt (ja vähän surullinenkin)

Työt ei oo ihan vielä tältä erältä ohi, on kymmenen riviä pottua nostamatta, hedelmäpuut verkottamatta, kompostit tyhjentämättä, valkosipulit istuttamatta, kasvihuone- (sekä kukkapenkki)projekti kesken (ja liekö etenevätkään enää tänä vuonna), mutta ihan melkein valmista jo on! Tänään lähti tän kesän viimeinen vvuufferi kotimatkalle, ellei nyt äkkiä ilmesty vielä joku uus joka haluaa välttämättä hetkeksi tulla auttamaan. Onhan se aina haikeeta ku ne lähtee, mutta täytyy kyllä sanoa että ilmassa on jo pientä henkisen uupumuksen poikasta. Onneksi mun ei enimmäkseen oo tarvinnut edustaa ja viihdyttää vieraita enää tässä loppukesän aikana, mutta ei se oo pelkästään se, vaan jotenki kaipaan nyt vaan sellasta rauhaa ja hiljasuutta, ettei koko aika tarvi kuunnella puheensorinaa ja kikatusta. On tässä muutama kyynelkin tirautettu viime päivinä, sillä ilmeisesti naapurin koira oli käynyt luvatta vierailulla pihassa ja tappanut meidän kanat..